Vuoden tavarabudjetista jäljellä 124 €!

 Vuosi on sen verran vähissä, että uskallan jo veikata, että tavaraostokseni jäävät tältä vuodelta 876,19 euroon! Joka tapauksessa pääsen alle tonnin, mikä olikin tavoitteeni, koska en tiedä mitä pitäisi tapahtua, etten pystyisi odottamaan jonkin tavaran ostamista 12 tuntia. Pelivaraa siis jäi kyllä, vaikka tuolla maalis-huhtikuun jälkeen tilanne näyttikin jo vähän huolestuttavalta... Ja suurin osa ostamistani tavaroista kertyi kyllä itse asiassa vuoden lopussa muuton myötä. Vuoden aikana ostamastani 47 tavarasta 20 on ostettu tammi-lokakuussa ja peräti 27 marras-joulukuussa! Kalleimmat tavaraostokset sijoittuivat silti maaliskuulle, joka yksinään lohkaisi tavarabudjetistani 454 €. Toisaalta huhtikuussa ja lokakuussa en ostanut tavaroita laisinkaan!

Tavarabudjetti kuukausittain (punainen=toteutunut)

Vuoden tavaraostosten jakautuminen (suluissa kategorian kallein ostos)
259,73 € korut ja hiuskoristeet (sormus)
224,87 € viihde-elektroniikka (puhelin)
133,98 € vaatteet (farkut)
93,11 € kodintarvikkeet ja sisustus (peili)
58,26 € lahjat
50,80 € keittiövälineet (paistinpannu)
20,90 € kauneudenhoito
17,99 € kirjat
16,55 € toimistotarvikkeet

En kokenut tavarabudjetin kanssa elämistä kovinkaan rajoittavaksi. Jonkin verran heräteostoksia toki karsiutui pois, mikä on siis vain positiivinen asia niin talouden kuin ympäristönkin kannalta. Lisäksi hyödynsin kirppareita vähän aiempaa enemmän. Löysinkin muutaman kivan vaatteen, uuteen kämppään sisustusjuttuja, ja esimerkiksi 2 eurolla uudenveroisen kirjan, jonka ostamista olin suunnitellut uutena (arviolta kolmellakympillä tai ylikin). Antamissani lahjoissa yritin suosia vuoden aikana aineettomia lahjoja tai ruokalahjoja. Yhdelle kaverille oli tarkoitus teettää iso valokuvakollaasi tai valokuvakirja, mutta päädyinkin tekemään kuvista digitaalisesti slideshow-tyylisen videon meille tärkeän kappaleen säestämänä.

Kaupoissa asioidessani olen yleensä aika vaatimaton ja haluan aina olla ns. helppo ja mukava asiakas, koska asiakaspalvelutyönä aiemmin tehneenä tätä ammattiryhmää kohtaan on kertynyt sympatiaa! Mutta silti pitää välillä muistuttaa itseään, että se että haluaa palvelua tai itselleen parhaan mahdollisen tarjouksen - vaikka siitä koituisikin työntekijälle vähän lisähommaa - ei tarkoita, että olisi huono tai hankala asiakas. Siispä pyysin korukaupassa, josko nettisivulla mainostetun alennuksen saisi myös myymälässä (saihan sen). Ja vaikka se pesualtaan tulppa maksoikin vain 3 euroa, niin koska se olikin vääränkokoinen ja siten minulle hyödytön, niin kävin palauttamassa sen ja pyysin rahoja takaisin (saihan ne).

Loppukaneettina voisi todeta, että paljon vähemmälläkin tavaralla tulisi kyllä toimeen. On kuitenkin helppo jeesustella, miten vähän tavaroita tarvitsi ostaa, kun itsellä on jo valmiiksi niin paljon kaikkea. Kumppanikin vähän kritisoi vuoden tavarabudjettiani siitä, että yhden vuoden voi toki pärjätä ostamatta hirveästi lisää tavaraa, mutta sitten seuraavana vuonna ostaa todennäköisesti sitäkin enemmän. Ihan aiheellinen huomio, ja tämähän veisi tavaran ostamattomuus -haasteelta pohjan aika tehokkaasti. Siispä ensi vuonna sama tonnin tavarabudjetti pääsee taas kehiin, niin katsotaan kuinka käy! :) Yhteisen kodin ostaminen on todennäköisesti ensi vuonna edessä, enkä luonnollisesti laske kotia itseään tavaraksi. Mahdolliset remontointitarvikkeet ja kalustehankinnat uuteen kotiin lasken tavarabudjettiin vain puoliksi (=oma osuuteni kahden hengen taloudessa), mutta noin muuten samoilla säännöillä mennään.

Hyvää uutta vuotta! Ja yrittäkää välttää huonoja uuden vuoden lupauksia! ;)

Ystävien saaminen aikuisena

Vitsin mukaan Jeesuksen suurin ihme oli, että hän sai vielä kolmekymppisenä 12 läheistä ystävää. Ja todella, ystävien saaminen tuntuu tapahtuvan lapsena kuin luonnostaan, kun esimerkiksi luokkakavereihin tutustuu väistämättä kouluvuosien aikana. Aikuisena uusien ystävien löytämisen eteen saa kuitenkin ihan oikeasti nähdä vaivaa, ja tuntuu jopa vähän nololta joutua etsimään ystäviä. Vaikka siis ystävien saamisen vaikeus aikuisiällä on monelle hyvinkin tuttu ilmiö.

Asuttuani viime vuosina vieraalla paikkakunnalla kaukana aiemmasta sosiaalisesta verkostani huomasin kyllä kaipaavani uusia sosiaalisia kontakteja. Mutta samalla totesin, ettei uusiin ihmisiin tutustuminen ole erityisen helppoa, etenkin jos sattuu olemaan vähän ujo ja introversioon taipuvainen. Harmittelin jopa, kun en ole erityisen uskonnollinen, koska seurakunnan kautta voisi löytyä nopeasti yhteisö, johon kiinnittyä. Vaikka asuin kumppanin kanssa tiiviisti yhdessä, niin välillä olisi kaivannut muidenkin ihmisten seuraa. Enkä kaikkiin tapahtumiin ja paikkoihin saa aina kumppania houkuteltua mukaan, joten ystävien merkitys tulee kyllä säännöllisin väliajoin selväksi.

Kumppanini sanoi joskus priorisoivansa ystävien kanssa vietettyä aikaa parisuhteen edelle. Vaikka tämä oli aluksi vähän loukkaavaa kuulla, niin onhan tämä tarkemmin ajateltuna ihan kunnioitettava periaate. Ensinnäkin vietämme joka tapauksessa enemmän aikaa yhdessä kuin hän kavereidensa kanssa, vaikka on tuntenut heidät paljon pidempään kuin minut. Ja toisekseen, seurustelukumppanin etsiminen on tavallaan paljon sosiaalisesti hyväksytympää kuin ystävien etsiminen, ja siihen on olemassa aika yleisesti tunnettuja toimintamalleja sekä kasapäin sovelluksia ja sivustoja. Seurustelukumppanin löytäminen ei toki ole aina helppoa, mutta pitkäaikaiset ystävät ovat korvaamattomia. Jos on feidannut seurustelusuhteen alkaessa kaikki ystävänsä ja suhde syystä tai toisesta kariutuu, voi jäädä yhtäkkiä aika tyhjän päälle.

Omat läheisimmät ystävät ovat löytyneet suurimmaksi osaksi opintojen kautta, peruskoulusta, lukiosta ja yliopistosta. Ja iloiseksi yllätyksekseni myös kolmekymppisenä suorittamieni vuoden opintojen kautta löytyi pieni porukka, jonka kanssa olemme nähneet opintojen päätyttyäkin! Myös töiden kautta on löytynyt joitakin ystäviä (ja aikoinaan ensimmäinen seurustelusuhde) ja parhaat hetket työpäivissä ovat varmaan niitä, kun rupattelee ja vitsailee kollegojen kanssa. Töistä puhuttaessa korostuvat usein työn kielteiset puolet ja työstressi (enkä itsekään ole tähän syytön...), mutta työpaikka voi olla todella tärkeä yhteisö sosiaalisine kontakteineen, etenkin jos työkaverien kanssa puhuu muustakin kuin työjutuista. Työkaverien näkeminen työpaikan ulkopuolellakin, esimerkiksi tyhy-päivinä tai pikkujouluissa, auttaa myös työyhteisöön kiinnittymistä.

Ylipäätään erilaiset yhteisöt ja ryhmät ovat hyviä keinoja tutustua muihin, oli sitten kyseessä yliopiston ainejärjestö tai osakunta, taloyhtiön hallitus, harrastusjoukkue, työväenopiston kurssi tai poliittinen järjestö. Uskon kyllä kuulemaani viisautta, että avain uusien ystävien saamiseen on se, että näyttäytyy järjestelmällisesti ja toistuvasti samassa paikassa. Etenkin jos saa näillä toistuvilla tapaamisilla jaettua jonkin itselleen tärkeän kiinnostuksenkohteen muiden kanssa, tämä on ystävyydelle hyvin potentiaalista maaperää.

Harrastusryhmät ja rajatun ryhmän kurssit ovat ehkä kaikkein parhaimpia muihin tutustumisen kannalta, mutta oikeastaan mikä tahansa harrastus voi auttaa löytämään samanhenkisiä ihmisiä. Vaikka harrastus tai laji itsessään ei olisi kovin sosiaalinen, voi etsiä esimerkiksi aiheeseen liittyviä FB-ryhmiä tai foorumeita, joissa tutustua muihin harrastajiin. Ja itse ainakin uskon siihen, että lähes mikä tahansa harrastus tai intohimoinen suhtautuminen johonkin asiaan tekee ihmisestä kiinnostavamman. Se myös tarjoaa lisää puheenaiheita ja mahdollisuuksia bondata muiden kanssa.

Finnish Nightmares -sarjakuvan mukaan suomalaiset karttavat kaikkia sosiaalisia kontakteja ja etenkin kohtaamisia vieraiden kanssa. Tunnistan tässäkin kyllä myös itseäni (eikös ole ihan normaalia varmistaa, ettei kukaan ole rappukäytävässä, ennen kuin itse astuu ulos asunnostaan?). Mutta silti arjen pienet juttutuokiot vieraidenkin kanssa jättävät yleensä hyvälle tuulelle. Tällä viikolla jonotin (melkein tunnin!) yhdessä asiointipisteessä mutta kohtalontoverien kanssa vitsailu piristi tuota muuten aika tylsää odotteluaikaa. Saman päivän kauppareissulla minua lyhyempi rouva pyysi apua paketin kurottamisessa ylimmältä hyllyltä ja itsellekin jäi tuosta hyvä mieli kun pystyin auttamaan ja hän oli kovin kiitollinen!

Lyhyitä arjen kohtaamisia voi itse edesauttaa ensinnäkin sillä, että poistuu säännöllisesti oman kodin rauhasta ja jättää välillä napit pois korvilta ja kännykän pois käsistä. Hymyilemällä ystävällisesti muille ja moikkaamalla naapureita tai muita puolituttuja voi avata tilaisuuden vuorovaikutukselle. Keskustelun voi itse aloittaa lyhyellä ystävällisellä kommentilla tai kysymyksellä. Mutta jos toinen ei lähde keskusteluun lainkaan mukaan, niin ei kannata yrittää väkisin, koska vastapuoli voi olla ujo tai ei yksinkertaisesti ole juuri sillä hetkellä juttutuulella. Ja vaikka itsellä olisi humalassa hyvinkin puhelias olo, niin täytyy hyväksyä se, että juuri silloin keskustelu voi olla selvänä olevalle osapuolelle vähän kiusallinen ja ikävä.

Vanhojen koulukavereiden tai tuttujen lähestyminen tunnustellen esim. somessa ("huomasin, että säkin asut nykyään ___ssa, mäkin muutin tänne hiljattain, mitäs sulle kuuluu nykyään?") voi auttaa elvyttämään vanhoja kontakteja. Yksin oleminen vieraalla paikkakunnalla voi tehdä ihmeitä sille, miten ihmiset suhtautuvat kehen tahansa tuttuun kasvoon. Yksi kaverini oli käynyt erään miehen kanssa vuodet samaa koulua mutta he tutustuivat oikeastaan vasta muutettuaan kumpikin paikkakunnalle, josta eivät tunteneet oikein ketään muita. Pian he alkoivatkin seurustella ja ovat nyt naimisissa!

Parhaimmillaan yksi uusi sosiaalinen kontakti voi poikia myös lisää kontakteja. Itse ainakin koen, että joistakin sisarusten ja kavereiden kumppaneista tai kavereiden kavereista on tullut jo omiakin kavereita. Vaikka ensimmäisillä kohtaamisilla keskustelu ei välttämättä lähtenytkään ihan täysillä lentoon, useiden tapaamisten jälkeen on vähitellen tutustunut toiseen ja löytänyt niitä yhteisiä puheenaiheita. Näin toistuvat kohtaamiset voivat vähitellen syventyä ystävyydeksi!

Liikunnan iloa lenkkeilystä

 Olen kirjoitellut aiemminkin lenkkeilystä ja siitä, miten lenkille lähteminen voi joskus olla niin vaikeaa (ja miten aloittamisen vaikeuden voi yrittää selättää). Ja siis nyt kun olemme marraskuussa, niin jokainen näkee ikkunasta ulos katsomalla, ettei lenkille lähteminen aina välttämättä houkuta. Mutta kirjoittelen tällä kertaa tämän liikuntalajin hyvistä puolista samaan tyyliin kuin kirjoittelin aiemmin joogasta ja tarkoituksena on kirjoitella muistakin lajeista "liikunnan iloa" -tunnisteella.

Olen harrastanut lenkkeilyä enemmän tai vähemmän jo varmaan 20 vuotta ja esimerkiksi lukioaikaan se oli välillä ainut säännöllinen liikuntaharrastukseni. Välillä lenkkeily on jäänyt taka-alalle, kun olen keskittynyt muihin harrastuksiin, mutta silti käyn nykyäänkin ainakin kerran kuukaudessa lenkillä, välillä parikin kertaa. Lenkkeilyn ehdoton plussa on, että sitä voi harrastaa käytännössä missä ja milloin vain. Vaikkahan asuisi Mannerheimintien varressa, niin ei tarvitse kovin pitkään kävellä, kun löytää itsensä jo jostain puistosta tai Töölönlahden rannan ihanista maisemista. Vaikka olen aina asunut hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella, silti aika läheltä on löytynyt myös kivoja ulkoilureittejä metsän lomassa.

Itse en ole oikein ikinä osannut ottaa tavaksi lähteä itsekseni ihan vaan kävelylenkille, joten juoksulenkille lähteminen tuntuu luontevammalta tavalta ulkoilla - vaikka toki usein pysähdyn jossain vaiheessa lenkkiä hetkeksi kävelemäänkin. Mutta siis kaikenlainen ulkoiluhan on tosi hyväksi, kun saa olla raittiissa ilmassa (ja auringossa, jos ajoittaa lenkkinsä vapaapäiville / valoisaan aikaan ja on oikein onnekas!). Etenkin metsässä ja luonnon keskellä olemisessa on jo itsessään paljon hyviä vaikutuksia, itse liikunnan terveyshyötyjen lisäksi. Jonain vuonna olen innostunut pitämään listaa lenkillä näkemistäni eläimistä ja valkohäntäpeura on jäänyt mieleen hauskimpana bongauksena! Kovin usein minulla ei ole kännykkää lenkillä mukana mutta kyllä luonto osaa olla kaunis - jopa näin loppusyksystä. Esimerkiksi allaoleva usvainen maisema on otettu lenkkipolun varrelta lokakuun lopulla.

Nyt elinkustannusten noustessa moni joutuu kiristämään kukkaron nyörejä ja syksyisin koronatartunnatkin tuppaavat lähtemään nousuun, joten kysyntää olisi varmasti edullisille ja koronaturvallisille liikuntaharrastuksille. Ja kuinka ollakaan, lenkkeily sopii erinomaisesti kumpaankin kriteeriin! Käytännössä lenkkeilyyn ei tarvitse muuta kuin lenkkarit tai tukevat ja hyvin jalassa pysyvät ulkoilukengät (esim. kumppani käyttää yleensä samoja kenkiä niin lenkkeillessä kuin arkikäytössäkin). Talvisin pukeutuminen on vähän vaativampaa mutta nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että lenkille lähtiessä saa olla pikkuisen kylmä, koska yleensä keho pysyy kyllä lämpimänä reippaassa vauhdissa. Toki pää kannattaa suojata pipolla tai tuubihuivilla, ja sormet hanskoilla.

Yksi koukuttavimmista asioista lenkkeilyssä on ehkä se, että kertyneiden kilometrien seuraaminen on niin konkreettista. Merkitsen edelleen bujoon jokaiselta kuukaudelta kertyneet kilometrit lenkkeilyssä, pyöräilyssä ja uinnissa (vaikka uinti onkin valitettavasti jäänyt lähinnä kesäkuukausien varaan!). Ja vanhoista kalentereistakin löytyy tilastoja eri vuosina kertyineistä lenkkeilykilometreistä ja kuukausikohtaisista ennätyksistä. Itseään vastaan kilpaileminen on ihan hauskaa ja siitä voi saada lisämotivaatiota lenkkimatkojen kerryttämiseen ja kasvattamiseen. Nykyään omistan jopa älykellon, joten lenkkimatkaa, -aikaa ja -vauhtia on entistä helpompaa seurata, mutta myös Google Mapsin työkaluilla voi selvittää lenkin pituuden - jos siis pysyy kartalla, missä on käynyt! Mutta olen totenut lenkkeilyn myös ihan hyväksi tavaksi tutustua uusiin paikkoihin, kun välillä on tullut poikettua lenkkipolulta vähän eri suuntaan kuin oli tarkoitus!

Sen lisäksi, että kilometrejä voi seurata ja tilastoida omaksi ilokseen, lisämotivaatiota lenkkeilyyn saa myös osallistumalla johonkin juoksutapahtumaan! Jos lenkkeily on uusi laji, voi ottaa tavoitteeksi 5 km:n tai 10 km:n matkan. Jos kaipaa vähän erilaista juoksutapahtumaa, niin esimerkiksi Extreme Run ja Color Obstacle Rush tarjoavat juoksuun hauskaa lisäsäväystä. Ja kovempia haasteita kaipaaville on olemassa esim. Tough Viking (tämä kiinnostaisi itseäkin, vaikken vielä ole saanut aikaiseksi ilmoittautua!), sekä tietenkin puolimaratonit ja maratonit. Juoksutapahtumiin ilmoittautuminen toki maksaa tässä muuten käytännössä ilmaisessa harrastuksessa, mutta niistä saa yleensä hyvää motivaatiota, selkeän tavoitteen ja yleensä myös kivan kokemuksen!

Olen itse juossut maratonin kaksi kertaa, parhaimmillaan vähän alle viiden tunnin. Edellisestä kerrasta on nyt jo viisi vuotta, eikä seuraavaa maratonia ole tällä hetkellä suunnitteilla mutta enköhän vielä jossain vaiheessa elämääni halua sen kolmannenkin maratonin vetää. Kokemuksena maratonit ovat olleet mieleenpainuvia ja mukana kannustava yleisö tuo tapahtumaan ihan oman fiiliksensä. Eikä sitä peloteltua seinääkään ole tullut itselläni vastaan, kun on maratonia edeltävinä päivänä juonut tavallista enemmän nesteitä ja tankannut hiilareita, ja malttanut pysähtyä jokaiselle juomapisteelle juomaan. :) Ja tosiaan, maratonille ilmoittautuminen on kyllä aina lisännyt lenkkeilymotivaatiota. Jouduin itse asiassa siirtämään tuota toista maratonia vuodella eteenpäin sairastumisen takia ja ensimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olen nyt treenannut vuoden "turhaan". Mutta sitten totesin huvittuneena, että eipä liikuntaharrastus nyt kai koskaan ole turhaa. Ja pohjakunto olikin sitten jo valmiina seuraavan vuoden treenejä varten!

Mutta tosiaan, lenkkeillä voi tietysti ilman että olisi mitään kiinnostusta maratonin juoksemiseen! Ja jos juokseminen tuntuu ikävältä, niin kannattaa ehdottomasti hidastaa vauhtia ja lyhentää juoksuaskelta. On parempi tehdä rauhallinen hölkkä tai reipas kävely, josta jää hyvä mieli, kuin juosta veren maku suussa hengitys pihisten ja todeta, ettei enää koskaan. Itse olen joka tapauksessa oppinut nauttimaan siitä fiiliksestä, kun juoksu luistaa ja saa päästellä eteenpäin jonkun kivan kappaleen tahdissa tai kuunnella samalla podcasteja. Ja tähän aikaan vuodesta on ihmeen kiva fiilis, kun pääsee sieltä vähän koleasta säästä sisälle ja jälkilämpö puskee päälle. Jos siis tuntuu että sisällä on koko ajan liian kylmä, niin lenkin jälkeen ei yleensä enää tunnu siltä. ;)

Kirjaesittely: The Power of Habit

Kirjoittelen taas yhden lukemani kirjan pohjalta. Tällä kertaa kyseessä on taloustoimittaja Charles Duhiggin kirjoittama best-seller "The Power of Habit" (2012), jonka luin englanniksi, mutta joka on julkaistu myös suomeksi nimellä "Tapojen voima".

(Kuva: CharlesDuhigg.com)

Kirja käsittelee tapoja, niiden syntymistä, muuttamista ja miten tavat vaikuttavat yksilöiden ja yritysten menestymiseen. Kirjan pohjalla on tutkimustulos siitä, että jopa 40 % asioista, joita teemme päivittäin, eivät ole päätöksiä vaan tapoja. Aivot säästävät energiaa ja kognitiivista kapasiteettia, kun meillä on olemassa valmiita toimintamalleja, joita toistamme ilman että niitä tarvitsee sen kummemmin miettiä. Tämä on kuitenkin myös syynä siihen, että toistamme ikään kuin huomaamattamme haitallisia käyttäytymismalleja: esim. herkkujen napostelu vaikka on jo kylläinen, somen avaaminen ja päättymättömän ärsykevirran selaaminen, tupakointi...

Tapojen syntyminen esitetään kirjassa ketjuna: ärsyke - toiminta - palkkio. Ärsyke voi olla tietty paikka, sosiaalinen tilanne, kellonaika, näkymä, esine, haju, ääni, mainos, henkilö jne. Ärsyke laukaisee lähes automaattisesti toiminnan tai ainakin voimakkaan mielihalun tiettyyn toimintaan. Tavat toistuvat sitä todennäköisemmin, mitä enemmän koemme saavamme sen seurauksena jonkinlaisen palkkion. Palkkio voi olla esimerkiksi mielihyvän tunne, rentoutuneisuus, muiden seura, ahdistuksen lievittyminen tai tylsyyden ehkäisy.

Kirjan mukaan tapojen muuttamisessa on ensinnäkin tärkeää tunnistaa haitallinen tapamme tai käytösmallimme, sekä tiedostaa palkkio. Jos otetaan esimerkiksi tupakointi, sen palkkio voi olla esimerkiksi rentoutuneisuuden tunne tai muiden seura. Sitten on tärkeää erottaa tapaan johtava ärsyke: Alkaako tupakkaa tehdä mieli tiettyyn kellonaikaan? Tietyssä paikassa tai seurassa? Edeltääkö tupakanhimoa yleensä jokin tapahtuma tai tunnetila? Sitten haitallinen tapa muutetaan uudeksi tavaksi, joka palvelee saman palkkion saavuttamista. Esimerkiksi tupakoinnista rentoutumista hakeva voi tupakanhimon iskiessä tehdä jotain muuta rentouttavaa: lähteä kävelylle, kuunnella musiikkia, meditoida tai hengittää hetken aikaa syvään.

Kun muokataan jotain tapaa, ärsyke ja palkkio voivat siis pysyä samoina, mutta toiminta niiden välissä muuttuu. Huonoja tapoja laukaisevia ärsykkeitä voi myös yrittää karsia: Jos makeanhimon laukaisee ruokakaapissa nähty suklaapatukka, niin ehkä suklaapatukat kannattaa säilyttää jossain muualla (esimerkiksi kaupan karkkihyllyssä). Jos pelihimo iskee usein kävellessä töistä kotiin tutun pelipaikan ohi, niin voi tietoisesti muuttaa reittiään siten, ettei koko paikkaa tarvitse nähdä. Tavat ja houkutukset syntyvät usein, kun asiat toistavat ennustettavaa kaavaa, esimerkiksi jos ruoan jälkeen syö aina jotain makeaa. Rikkomalla näitä kaavoja houkutukset ja mielihalut eivät yleensä pääse iskemään samalla tavalla, jolloin omaa toimintaa on helpompaa muuttaa.

Kirja tukee myös käsitystä siitä, ettei kannata yrittää muuttaa liikaa kerralla. Keskeisten hyvien tapojen omaksuminen saattaa kuitenkin synnyttää sivutuotteena myös muita hyviä tapoja - "habits spill over". Esimerkiksi liikuntaharrastus johtaa yleensä muihinkin terveellisiin valintoihin, ruokapäiväkirjan pitämisen on todettu johtavan yleensä myös parempaan painonhallintaan, ja omien menojen kirjaaminen parempaan taloudelliseen tilanteeseen! Eli jos haluaa pysyviä muutoksia, kannattaa keskittyä aluksi yhteen muutettavaan asiaan mieluummin kuin valtavaan yhtäkkiseen elämäntaparemonttiin. Mutta jos pystyy omaksumaan yhdenkin hyvän tavan ja siitä tulee automaattinen, sillä voi olla laajempiakin positiivisia vaikutuksia.

Kirja oli kiinnostava lukukokemus ja siinä oli käytännön vinkkien lisäksi myös ihan kiinnostavia tarinoita eri yritysten onnistumisista ja epäonnistumisista, miten mainonnassa hyödynnetään tietoa ihmisten tavoista, ja miten isot muutokset poliittisissa liikkeissä syntyvät. Välillä mentiin omaan makuuni ehkä turhankin syvälle yritysmaailmaan, mutta pääpiirteissään kirja oli hyvä ja suositeltava lukukokemus! Osa tavoista on toki monimutkaisempia kuin toiset ja esimerkiksi päihteiden käytössä on hyvä erottaa psykologisesta riippuvuudesta (johon voi vaikuttaa yllä kuvatuin keinoin) fyysinen riippuvuus, jossa voidaan tarvita alkuun tueksi esimerkiksi lääkeapua.

Säästövinkkejä ruokakauppaan

On ollut jo pidempään tarkoitus jossain vaiheessa avata omat vinkkini siihen, miten säästää rahaa ruokakaupassa. Nyt elintarvikkeiden(kin) hintojen noustessa aihe on hyvinkin ajankohtainen. Osa vinkeistä voi olla itsestäänselviä, mutta toivottavasti löydät myös jotain uutta pohdittavaa näistä 7 kohdasta! Ja jos jotain jäi mainitsematta, olet erittäin tervetullut jättämään kommenttisi!

Tee kauppalista
Suunnittelemalla ennen kauppaan menoa, mitä ruokaa aiot tehdä ja mitä siihen tarvitset, vältyt todennäköisemmin turhilta heräteostoksilta. Ruokalistan suunnittelussa kannattaa hyödyntää kodin kaapeista jo valmiiksi löytyvät ainekset ja suosia kauden kasviksia ja juureksia. Toki silmät kannattaa pitää auki myös hyville tarjouksille, kunhan ostat sellaisia ruokia, joille sinulla on suunniteltu käyttötarkoitus ja ehdit käyttää ne ennen kuin ne menevät pilalle.

Oma kassi mukaan
Muovikasseja on ehkä turhaankin demonisoitu, koska niiden ympäristökuorma ei ole kovin kummoinen, kunhan ne päätyvät aikanaan sekajätteeseen tai muovinkeräykseen. Mutta turha rahareikä ne silti ovat, jos sellaisen ostaa jokaisella kauppareissulla! Olen itse jo reilun vuosikymmenen ajan pitänyt käytännössä aina laukussa mukana ohutta kangaskassia. Se mahtuu pieneen tilaan ja sen avulla saa paljon tavaraa kuskattua kotiin, vaikka tulisi käytyä suunnittelemattomalla kauppareissulla. Isommille ostoksille otan sitten mukaan vähän isomman muovisen kestokassin, joka on myös maksanut itsensä jo moninkertaisesti takaisin. Ja jos muovikasseja ostaa sen takia, että niitä voi käyttää roskapusseina, erilliset roskapussirullat tulevat kyllä halvemmiksi. (Eikä kellään toivottavasti kerry roskia yhtä paljon kuin mitä ruokakaupasta tuodaan tavaraa kotiin...)

Vertaa kilohintoja
Pelkkä pakkausten hintojen vertailu voi olla harhaanjohtavaa, joten etenkin ostettaessa hyvin säilyviä tuotteita tai tuotteita, joita kuluu paljon, isompi pakkaus tulee pääsääntöisesti kilohinnaltaan halvemmaksi. Esim. 500 g paketti tulee yleensä halvemmaksi kuin kaksi 250 g pakettia. Toki tässäkin on poikkeuksia, eli kannattaa aina vilkaista hyllynreunasta tuotteen kilohinta tai litrahinta. Ja jos on aiemmin suosinut jotain kalliimpaa merkkiä, voi myös kokeilla kaupan omia tuotemerkkejä, jotka ovat yleensä halvempia eivätkä oman kokemuksen mukaan yleensä sen huonompia.

Hyödynnä punalapputuotteet
Lähes kaikilla ruokakaupoilla on käytäntö, jossa viimeisen käyttöpäivän lähestyviä lihatuotteita, maitotuotteita, eineksiä yms. saa ostettua esim. -30 % normaalihinnasta. S-ryhmällä on käytössä myös ilta-ale, jossa yleensä klo 21 jälkeen punalaputetut tuotteet saa -60 % hintaan, niin tämä on jo hyvin merkittävä alennus. Lidlillä on myös välillä hävikkilaatikkoja, joista voi saada vihanneksia ja hedelmiä hyvinkin edullisesti. Näiden kanssa toki kannattaa muistaa sama kuin muutenkin ruokaostoksilla, eli miettii käyttääkö tuotteesta ainakin sen verran, että sen ostaminen oikeasti kannattaa. Mutta esim. lihan tai kalan voi hyvin myös pakastaa, jos kaikkea ei tule heti käytettyä.

Pakasta tai säilö
Pakastin on kaikkiaan oikein hyvä ystävä ruokahävikin välttämisessä, ruokakuluissa säästämisessä ja punalapputuotteiden hamstraamisessa! Omasta pakastimesta saattaa löytyä valmispakasteiden ohella mm. kesällä poimittuja mansikoita ja mustikoita, aiempia leipomuksia ja joskus kokonaisia leipäpusseja. Kun joka tapauksessa paahdan lähes aina leipäni, niin on oikeastaan sama onko leipä lämpimässä vai pakkasessa. En edes muista, koska meillä olisi viimeksi päässyt leivät homehtumaan. Sienien kohdalla on sitten tullut harrastettua pakastamisen sijaan kuivattamista ja säilömistä lasipurkeissa. Kuivattuna sienet eivät paljon tilaa vie ja liottamalla ne vedessä ennen ruuanlaittoa niistä saa maukkaan lisän esim. risottoon.

Kokeile tuorekalan ja lihan sijaan muita proteiininlähteitä
Kala ja liha ovat jo ennenkin olleet melko kalliita ja ne ovat myös niiden tuoteryhmien joukossa, joiden hinta on noussut eniten. Jos punalapputuotteitakaan ei löydy pelastamaan kauppareissua, niin kannattaa kokeilla tuorekalan sijaan esim. pakastealtaan kalavalikoimaa tai lihatuotteiden sijaan kasviperäisiä proteiineja. Pavut, linssit ja soijarouhe säilyvät paremmin ja ovat yleensä lihaa halvempia sekä terveyden kannalta parempia, joten niitä kannattaa kokeilla!

Suosi itsetehtyä kotiruokaa
Ravintolaruoka on lähes poikkeuksetta kalliimpaa kuin ruokakaupasta ostettu ruoka, ja kaupan valmisruuat ovat kalliimpia kuin raaka-aineista itse valmistettu ruoka. Vaikka jauhojen hinta onkin noussut myös nopeasti, silti itse leivottu leipä tai pulla tulee edelleen halvemmaksi kuin kaupasta valmiina ostettu. Joten jos haluaa säästää rahaa, itse kokkailu ja vaivannäkö kyllä kannattaa. Ja kun tekee kerralla suuremman annoksen, sitä voi syödä useampana päivänä (tai laittaa osan pakastimeen!), joten lieden ääressä ei tarvitse hikoilla sentään joka päivä.

Vuoden tavarabudjetista jäljellä 348 €

 Otin yhdeksi vuoden tavoitteista, että saisin ostaa vuoden 2022 aikana tavaroita enintään 1000 €:lla. Linkin takaa löytyy pohdintaa ja perusteluja siitä, minkä määrittelen tässä yhteydessä tavaroiksi, mutta käytännössä en laske mukaan kulutustavaraa, esim. hygieniatarvikkeita, vaan kaikki "pysyvät tavarat", kuten huonekalut, vaatteet ja viihde-elektroniikan sekä muille ostamani tavaralahjat.

Nyt kun vuodesta on kulunut noin 63 %, tavarabudjetistani on kulunut 65 %, tarkalleen ottaen 651,57 €! Olen siis kuluttanut vähän enemmän kuin mitä vuotta on kulunut, mutta oikeastaan nyt tilanne on mielestäni oikein hyvä, koska keväällä tavoitteen toteutuminen näytti välillä aika heikolta. Olin nimittäin ennen maaliskuun loppua polttanut tavarabudjetistani jo yli puolet, ja pelkästään maaliskuussa ostelin tavaroita 453,85 €:lla! Sen jälkeen tahti on kyllä selvästi rauhoittunut, esimerkiksi huhtikuussa en ostanut mitään tavaroita. Alla kuvaajassa näkyy, miten kuukausittainen ostelutahtini (punainen viiva) vertautuu siihen, jos olisin kuluttanut tavarabudjetin tasaisesti eri kuukausina (sininen viiva). Ja kunhan en elokuun aikana ostele enää tavaroita, olen taas vähän alle budjetin mukaisen tasaisen kulutuksen!

Tavarahankinnoista pomppaa selvästi esiin kaksi hankintaa ylitse muiden, ja näistä ensimmäinen on puhelin. Uuden kännykän ostamista suunnittelin jo alkuvuodesta, koska aiemman (5 vuotta vanhan) kännykkäni onnettoman pieni sisäinen muisti johti siihen, että jouduin jatkuvasti poistelemaan sovelluksia ja tyhjentämään välimuistia, ja sovellusten päivittäminen alkoi olla työn ja tuskan takana. En kuitenkaan ostanut puhelinta ihan kalleimmasta päästä ja löysin Samsung Galaxy A22 5G:n Gigantista 179 €:lla. Lisäksi Verkkokauppa.comista tuli ostettua puhelimeen suojakotelo (19,90 €), mutta kaikkiaan selvisin kännykän päivittämisestä pikkuisen alle 200 eurolla.

Ja vuoden kalleimpana tavarahankintana on ollut kihlasormus! Tätä en tullut edes miettineeksi vuoden alussa mutta eipä tätä nyt yllätysmenoksikaan voi kai sanoa, koska olin itse se, joka päätti lopulta kosia. :D Laitankin siksi sormuksen omaan tavarabudjettiini, koska oli oma ratkaisu tehdä tämä hankinta jo nyt, ja muutenhan tämä olisi tuntunut tavaraostorajoitusten kiertämiseltä. En hirveästi käytä koruja enkä halunnut mitään massiivista (tai superkallista...) sormusta, mutta kuitenkin halusin ostaa kivannäköisen kultasormuksen, joten piti siitä lopulta 252 € maksaa. Alkuperäinen hinta oli 315 € mutta netistä tilaamalla olisi saanut 20 % alennuksen, niin onneksi kehtasin pyytää samaa alennusta myös myymälässä! Eli jee, ollaan kihloissa eikä tavarabudjettikaan onneksi tähän uuteen askeleeseen kaatunut. ;D

Kaikki vuoden tähänastiset tavaraostokseni ovat jakautuneet seuraavasti:
252 € korut
206,89 € viihde-elektroniikka
58,26 € lahjat
48,99 € vaatteet
44,99 € sisustus (peili)
16 € kauneudenhoitotuotteet
15,99 € kirja
8,45 € toimistotarvikkeet (geelikynä ja muutama kortti)

Olen viime vuosina yrittänyt rajoittaa etenkin vaatteiden hankintaa, mutta samalla olen herännyt siihen, että tyylini on vähän muuttunut. En enää tykkää käyttää kovin kireitä paitoja, jotka tulevat kiinni kainaloihin tai korostavat jokaista pienintäkin vatsamakkaraa. Siksi en ole pystynyt ottamaan ihan täyttä stoppia vaatteiden osteluun. Tuohon alle 50 euroon on sisältynyt yksi kesäinen mekko sekä second hand -kaupoista löytämäni kolme kivaa rennompaa paitaa. Yritän siis pitää jatkossakin mielessä, että vaatekaappia voi uusia vähää kerrallaan eikä aina tarvitse silti ostaa kokonaan uutta!

Loppuvuodesta tuleekin ihan kiinnostava, koska muutan todennäköisesti loka-marraskuussa vielä yhteen väliaikaiseen vuokrakämppään mutta osa omaisuudesta ja varsinkin huonekaluista seuraa perässä vasta vuodenvaihteessa. Mutta otan tämän sitten minimalistihaasteena, koska tuntuisi aika turhalta ostaa parin kuukauden välivaiheen takia hirveästi uutta tavaraa nurkkiin pyörimään. Vaikka toki muuton myötä ilmenee kuitenkin aina niitä isompia ja pienempiä hankintatarpeita... Pidän kyllä tavarabudjetin mielessä muuton aikanakin mutta en takaa mitään. :D Katsotaan miten pitkälle tämä tonni vielä riittää!

Oma varallisuuteni 7/2022

 Olen pyrkinyt puolen vuoden välein avaamaan blogissani, miten varallisuuteni on kehittynyt ja miten se tällä hetkellä jakautuu. Tarkoitus oli tehdä tämä jo kuun alussa ja numerot onkin otettu 4.7. varallisuustilanteesta, vaikka postauksen tekeminen vähän venähtikin. Tässä joka tapauksessa nyt päivitetty varallisuuskuvaaja!

Varallisuuden jakautuminen:
Käteinen: 134 €
Käyttötili: 451 €
ASP-tili: 51 787 €
Nordnet-salkku: 33 647 €
Bank Norwegian: 29 640 €
Yht. 115 659 € (tilanne 1/2022: 125 807 € ja 7/2021: 124 031 €)

Kuten kuvaajasta näkee, nyt tuli se pudotus jota olin oikeastaan jo kaksi vuotta odottanut. Olen siis ollut 2020 keväästä lähtien poissa työelämästä ja opiskellut täysin ilman palkkatuloja, mutta varallisuuskäyrässäni tämä on alkanut näkymään ihme kyllä vasta vuoden 2022 aikana. Mutta siis kyllähän tuo kymppitonnin pudotus puolessa vuodessa silti vähän kirpaisee! Menoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, vaikka alkuvuoteen osui mm. uuden puhelimen hankinta. Menoni olivat tammi-kesäkuun aikana keskimäärin 792 € / kk, kun ne vuonna 2021 olivat keskimäärin 760 € / kk. Nyt ei ole vaan tullut mitään yllärituloja kompensoimaan näitä suht tasaisia menojani, toisin kuin viime vuonna.

Osa varallisuuden pudotuksesta johtuu arvatenkin myös siitä, että pörssit ovat olleet vuoden 2022 alkupuoliskolla hyvin laskusuuntaiset ja oman Nordnet-salkkuni arvo on laskenut alkuvuodesta 14 % mikä tarkoittaa minulla noin viiden tonnin pudotusta - auts! Silti muistuttelen itseäni, että salkkuni on yhä 6 240 € plussan puolella siitä, mitä olen sinne "omaa rahaa" sijoittanut. Alimmillaan salkkuni arvo on käynyt 8.3., jolloin alkuvuoteen verrattuna oli tullut pudotusta -17,65 %. Toivotaan, että nuo jäävätkin vuoden pohjiksi, vaikka ei tilanne nyt edelleenkään varsinaisesti lupaavalta näytä... Mutta kuten olen täällä blogissa aiemminkin todennut, omista sijoituksista murehtiminen tuntuu nyt aika pieneltä asialta koko maailman mittakaavassa. (Vaikka saahan se silti ketuttaa!)

Ja vaikka vuoden alkupuoliskon lukemat ovat vähän ikävää katseltavaa, olen ihan luottavainen siihen, että puolen vuoden päästä suunta on taas jo toinen. Olen todennäköisesti syksyn aikana muuttamassa takaisin vanhoille hoodeille ja siirtymässä samalla opiskelijaelämästä ja kotirouvan elämästä takaisin työelämään. Luulisin, että edessä on vielä yksi väliaikainen vuokrakämppä ja ensi vuonna voikin sitten alkaa rauhassa etsiä ensiasuntoa! (Hah, ikään kuin tässä olisi siis yhtään mitään rauhallista. :D Mutta lähinnä ettei olisi niin tiukkaa deadlinea asunnon löytämisen suhteen eikä tarvitse yrittää tehdä asuntokauppoja pitkän välimatkan päästä...) Eli toiveikkaana olen kipuamassa tämän varallisuusnotkahduksen jälkeen taas ylös!!

Aliarvostettu uni

 Tämäkin blogiteksti syntyy äskettäin lukemani kirjan innoittamana. Neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walkerin kirja "Miksi nukumme - Unen voima" on laaja tietopaketti unesta ja sen rakenteesta, merkityksestä, terveysvaikutuksista ja häiriöistä. Kirja on kiinnostava vaikka välillä aika jyrkkään sävyyn kirjoitettu. Vaikka itse koen nukkuvani ihan hyvin, silti kirjan esittämät vakuuttavat todisteet univajeen seurauksista ovat aika pelottavaakin luettavaa. Eikä oma unihygieniakaan ole aina kovin mallikasta (kännykän tuijottaminen juuri ennen nukkumaanmenoa, välillä nukahtaminen valot päällä...).

(Kuva: Tammi)

Aiheista kiinnostuneille suosittelen kirjan lukemista, jossa nukkumista on käsitelty hyvin monipuolisesti, mutta lähestyn itse tässä kirjoituksessa nukkumista luettelemalla riittävän unen lukuisia etuja. Kirjan mukaan riittävä uni on mielellään noin 8 tuntia mutta vähintään 7 tuntia yössä. Tässä siis lista tuon kirjan pohjalta kokoamistani hyödyistä, jotka voi saavuttaa ihan vaan nukkumalla! Riittävän unen hyötyjä on tässä verrattu siis univajeeseen. (Ja kyse on keskiarvoista, esimerkiksi riittävästi nukkuvan riski sairastua syöpään on huomattavasti pienempi kuin liian vähän nukkuvan, mutta toki unikaan ei pelasta kaikelta, vaan tähän vaikuttavat myös muut elintavat, geenit ja elinympäristö.)

Riittävä uni...
- pidentää elinikää
- parantaa vastustuskykyä
- ehkäisee flunssaa
- parantaa rokotteiden tehoa
- suojaa dementialta
- suojaa syövältä
- suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta
- laskee sydänkohtauksen riskiä
- suojaa 2. tyypin diabetekseltä
- alentaa verenpainetta
- ylläpitää hyvää HDL-kolesterolia
- edistää ruuansulatusta
- ehkäisee liikennekuolemia
- ehkäisee muitakin tapaturmia
- parantaa suorituskykyä
- edistää rasituksesta palautumista
- ehkäisee (makeiden herkkujen) napostelua
- saa näyttämään nuoremmalta
- saa näyttämään viehättävämmältä
- ylläpitää hedelmällisyyttä (sekä miehillä että naisilla)
- parantaa työmotivaatiota
- parantaa työn tuottavuutta
- parantaa keskittymiskykyä
- parantaa muistia
- parantaa oppimista
- parantaa arvosanoja
- auttaa motoristen taitojen oppimisessa
- parantaa loogista päättelykykyä
- parantaa ongelmanratkaisutaitoja
- auttaa tekemään järkeviä valintoja
- kehittää luovuutta
- parantaa mielialaa
- parantaa tunnesäätelyä
- parantaa toisten tunteiden tunnistamista
- lievittää stressiä
- ehkäisee masennusta
- ehkäisee ahdistuneisuutta
- ehkäisee mm. psykoosin puhkeamista
- vähentää itsetuhoisia ajatuksia
- auttaa traumaattisten muistojen käsittelyssä
- ylläpitää mielenterveyttä
- ehkäisee päiväaikaista väsymystä

Viimeinen kohta tuskin yllättää ketään, ja voi olla että iso osa näistä unen hyödyistä on muutenkin jo tiedossa. Mutta jos olisi olemassa pilleri, joka lupaa nuo yllä luetellut 42 hyötyä, niin se varmaan kuulostaisi liian hyvältä ollakseen totta. Nuo hyödyt voisi kuitenkin saavuttaa ihan vain nukkumalla riittävästi. Silti unen merkitystä ja tarvetta jatkuvasti aliarvioidaan ja sivuutetaan. Työelämässäkin työntekijöiden riittävään uneen panostaminen auttaisi työn tuottavuutta aivan varmasti enemmän kuin mitkään h*lvetin kikyt...

Kirjassa annetaan tärkeimpänä vinkkinä oman nukkumisen parantamiseen säännöllisen nukkumaanmenoajan noudattaminen myös viikonloppuisin. Myöhään nukkuminen viikonloppuina tekee seuraavan viikon ajoissa nukahtamisista ja aamuherätyksistä entistä vaikeampia ja todennäköisesti pahentaa pidemmän päälle univajetta, vaikka tarkoituksena olisikin nimenomaan nukkua univelkoja pois. Mutta toivottavasti vähitellen tajuttaisiin ihan organisaatioidenkin tasolla, ettei nukkuminen ole missään nimessä ajanhukkaa tai turhaa laiskottelua vaan päinvastoin ehkä tärkein asia, mitä voimme mielellemme ja kehollemme suoda.

Toivon juuri sinulle tätä lukevalle oikein hyviä ja virkistäviä yöunia!

Kirjaesittely: Aikaansaamisen taika

 Esittelen tällä kertaa yhden hiljattain lukemani kirjan, jonka sisältö on kuin tehty blogiani varten. Oikeastaan voisi sanoa, että jos olisin itse päätynyt joskus kirjoittamaan ei-fiktiivisen kirjan, suunnilleen tällaisen kirjan olisin varmaan halunnut kirjoittaa! Mutta nyt kun minua osaavampi ja aikaansaavampi ihminen on jo kirjoittanut tämän kirjan, voin tyytyä ohjaamaan muita lukemaan sen. ;D

(Kuva: Atena)

"Aikaansaamisen taika" on psykologi ja psykoterapeutti Satu Pihlajan kirjoittama kirja, joka antaa vinkkejä ja välineitä itsetuntemuksen, itsensä johtamisen, aikatauluttamisen ja pohjimmiltaan oman hyvinvoinnin kehittämiseen. Pihlaja argumentoi aikaansaamisen tekevän meidät pohjimmiltaan onnelliseksi ja nimeää tavoitteellisuuden aikaansaamisen tärkeimmäksi työkaluksi. Tämä on suorastaan musiikkia korvilleni, koska tällä ajatuksella tämä blogikin syntyi! Itse en myöskään miellä tavoitteellisuutta jatkuvaksi suorittamiseksi tai verenmaku suussa vääntämiseksi vaan vaivannäöksi itselle tärkeiden asioiden eteen! Kirjan mukaan tavoitteita asettavat ihmiset ovat onnellisempia kuin muut, ja jo matka tavoitteeseen voi olla itsessään tyydyttävä, vaikka tavoite ei aina toteutuisikaan.

Kirjassa on hyviä vinkkejä mm. mielikuvaharjoitteluun, toimintasuunnitelmien tekemiseen, itsesäätelyn kehittämiseen ja omien vahvuuksien tunnistamiseen, eli kannattaa hankkia kirja jostain käsiinsä, jos aihepiiri kiinnostaa! Avaan tässä postauksessa lähinnä tavoitteiden asettamiseen liittyvää lukua, koska olen itsekin kirjoitellut blogissani siitä, kuinka asettaa hyviä tavoitteita. Pihlajan kirjassa olikin paljon näitä samoja pointteja, mutta myös uusia ja vähän eriäviäkin näkemyksiä. Joten tässä vielä täydennystä hyvien tavoitteiden asettamiseen sekä näiden näkökulmien vertailua.

Kirjassa tunnistetaan neljä ominaisuutta hyvän tavoitteen taustalla. (Olen jo palauttanut kirjan ja nämä on laadittu muistiinpanojeni pohjalta eivätkä todennäköisesti ole ihan sanatarkkoja.) Hyvän tavoitteen tulisi olla...
1) lähestymistavoite eli myönteiseen muotoon asetettu
2) omien arvojen mukainen
3) itselle asetettu eli omaan toimintaan liittyvä
4) tarkka, mitattava ja aikaan sidottu

Ensimmäinen kohta oli varsinkin sellainen, jota en ollut tullut itse ajatelleeksi, mutta on ihan totta! Etenkin laihduttamisessa, herkkulakoissa ja rajoittavissa ruokavalioissa sudenkuoppana on usein se, että tavoite asetetaan kieltojen kautta ("en saa syödä suklaata!"). Mutta jos tavoite itsessään jatkuvasti muistuttaa siitä, mitä ei saa syödä, mitä ei saa tehdä, mitä ei saa olla, mitä ei saa ajatella, niin siinä asettaa itsensä ja itsekurinsa aika vaikeaan tilanteeseen, joten pysyvät muutokset eivät ole kovin todennäköisiä. Siksi ruokavalion korjaamisessa olisi parempi ankarien kieltojen sijaan asettaa tavoitteet positiiviseen muotoon, esim. "syön kasviksia jokaisella aterialla", "syön jälkiruuaksi hedelmiä tai marjoja" tai "juon riittävästi vettä".

Toinen kohta painottaa sitä, että tavoitteen pitäisi olla omien arvojen mukainen. Ja nimenomaan siis omien arvojen, eikä lähipiirin arvojen tai muutenkaan ulkoisten paineiden sanelema. Tästä kiinnostavana esimerkkinä, että vaikka yleensä ihmisille tärkeimpiä arvoja ovat esim. terveys, perhe, rakkaus ja itsensä kehittäminen, tavoitteet liittyvät silti niin monilla esim. ulkonäköön, rahaan tai maineeseen. Omia arvojaan onkin siksi hyvä tarkastella, jotta voi asettaa itselleen aidosti merkityksellisiä ja mielekkäitä tavoitteita. Esimerkiksi omalla kohdallani karkki-/herkkulakot ovat aina tupanneet olemaan vaikeita, koska niihin ei kuitenkaan lopulta löydy mitään kovin tärkeäksi koettua syytä. Kasvisruuan ja vegaaniruuan osuuden lisääminen ruokavaliossani on kuitenkin ollut paljon menestyksekkäämpää ehkä juuri sen takia, että voin perustella ruokavalion muutokset eettisillä ja ekologisilla syillä!

Kolmas ja neljäs kohta löytyvät jossain muodossa myös omasta blogitekstistäni, jonka linkkasin ylle. Kolmas kohta muistuttaa, ettei omissa tavoitteissa saa odottaa muilta liikoja, koska vain omaan toimintaan voi vaikuttaa suoraan. Tavoitteen pitäisi siksi olla sellainen, ettei se ole riippuvainen muiden toiminnasta. Neljäs kohta liittyy siihen, että konkreettisuus auttaa tavoitteen seuraamisessa. Kirjassa muistutetaan lisäksi, että jos tavoite sijoittuu yli vuoden päähän, kannattaa asettaa myös lyhyemmän aikavälin välitavoitteita, jotta tavoite konkretisoituu paremmin myös nykyhetkessä.

Siinä missä kirja vähän erosi omasta ajattelustani, oli että se kannusti asettamaan haastavia tavoitteita. Itse taas olen ajatellut, että rima kannattaa mieluummin laittaa vähän liian matalalle kuin vähän liian korkealle. Pihlajan mukaan sopivan haastava tavoite innostaa yrittämään, kun taas liian helppo tavoite ei motivoi - eikä tavoitetta tarvitsekaan aina saavuttaa 100-prosenttisesti. Sinällään tämä on aivan totta, mutta itse ajattelen, että motivaation ylläpitämiseksi, onnistumisen kokemusten saamiseksi ja lannistumisten välttämiseksi on tärkeää, että tavoitteet eivät ole liian vaikeita. Jos tavoitteen toteaa matkan varrella liian vaikeaksi, on vaarana lannistua ja jopa luovuttaa täysin tavoitteen suhteen.

Tässä ehkä itsetuntemus on olennaista: Jos on taipumusta luovuttaa tavoitteissaan ennen pitkää, kannattaa aloittaa helpommalla tavoitteella. Toisaalta jos luottaa omaan sinnikkyyteensä ja saa haasteista lisää motivaatiota ponnisteluun, voi asetettu tavoite olla myös haastavampi. Joka tapauksessa tästä kirjan tiivistyksestä olen täsmälleen samaa mieltä: "Tavoitteessa epäonnistuminen tarkoittaa yleensä vain sitä, että kyseinen tavoite saavutettiin vain osittain ja on aika asettaa uusi tavoite." Mustavalkoisesta ajattelusta harvoin on hyötyä eli olennaista on keskittyä onnistumisiin vaikka tavoite ei täysin toteutuisikaan. Samalla voi ehkä korjata vähän tavoitettaan jatkoa varten sen sijaan, että heittäisi hanskat kokonaan tiskiin.

Toivottavasti näillä eväillä syntyy jatkossa entistä parempia tavoitteita! :)

Viikko vegaanina

 Olen pienestä pitäen syönyt lihaa ja vielä suurin piirtein jokaisella lämpimällä aterialla. Vajaa vuosikymmen sitten olisin varmaan nimennyt pihvin lempiruuakseni enkä olisi uskonut pystyväni ikinä luopumaan kokonaan lihansyönnistä. Melkein kaikkiin kokkailemiini ruokiin sisältyi tuolloin joko kanaa tai jauhelihaa. Lähimmäs kasvisruokaa ruokavaliossani pääsivät varmaan kalapuikot tai Jalostajan hernekeitto, jossa on "vain" 4 % lihaa tai läskin paloja. Olin kyllä jo lapsena todella eläinrakas ja ensimmäinen kalastusreissuni päättyi itkuun kalojen kärsimystä seuratessani. Mutta eipä valmiiksi lautasella olevan eläimen kohdalla joutunut kohtaamaan tätä kipeää tosiasiaa, että elävä olento on tapettu minun ravinnokseni. Lisäksi olin pienenä hyvin nirso enkä pitänyt melkein mistään kasviksista, edes sipulista, jota laitan nykyään mielelläni lähes joka ruokaan!

Nuorena aikuisena aloin vähitellen herätä siihen, että liiallinen lihansyönti kuormittaa ympäristöä ja varsinkin punaista lihaa tulisi myös ravitsemussuositusten mukaan välttää. Plus aikuistuessani aloin potea enemmän huonoa omaatuntoa eläinten syömisestä. Siksi osallistuin vuonna 2014 lihaton lokakuu -kampanjaan. Tosin söin tuolloinkin yhtenä päivänä lihaa, koska olin päättänyt etukäteen, että saan kylässä ollessani syödä lihaa, jos en voi helposti valita kasvisvaihtoehtoa. Perustelin tätä päiväkirjassani näin: "Pointtina on vähentää omaa lihankäyttöään, löytää kasvisvaihtoehtoja ja syödä terveellisemmin, ei hankaloittaa kaikkien muiden elämää ja syyllistää muita, kun kuitenkin palaan vielä sekasyöjäksi."

Noh, kokeiluna se tosiaan alkoi, mutta tuon jälkeen aloin vähitellen lisätä kasvisruokien osuutta ruokavaliossani. Ja viimeistään vuonna 2018, kun aloin seuraamaan kasvisruokapäivien osuutta bullet journalissani, lihansyöntipäivät alkoivat jäädä vähemmistöön. Vuonna 2018 söin lihaa 119 päivänä, vuonna 2019 enää 21 päivänä ja vuonna 2020 vain kahtena päivänä. Punaista lihaa en ole syönyt joulun 2019 jälkeen enkä kanaa kesän 2020 jälkeen, ja toivon tilanteen myös pysyvän tällaisena. Ruokavalioni on nykyisin "pesco-lakto-ovo-vegetaarinen", eli syön välillä kalaa, mereneläviä, maitotuotteita ja kananmunia. Olen näitäkin kyllä vähentänyt ja esimerkiksi maidon jätin ruokajuomana pois 2018 lopulla. Vegaanipäiviä, jolloin olen vältellyt kaikkea eläinperäistä liivatetta ja hunajaa myöten, on bujoni mukaan kertynyt 5 vuonna 2018, 15 vuonna 2019, 21 vuonna 2020 ja 7 vuonna 2021.

Tämän vuoden tavoitteena on vähintään 31 vegaanipäivää ja nyt kasassa on jo 14. Kokonaisen vegaanikuukauden pitäminen on tuntunut jotenkin vielä aika isolta haasteelta, joten halusin kokeilla ensin vegaaniviikkoa. Ja siis tavallaan viikko oli hyvinkin helppo - keksin niin paljon vegaanista syötävää itselleni, että jatkoin itse asiassa vielä maanantain ja tiistainkin vegaaniruokavaliolla. Maukkaita ruokia riitti ja näiden 9 päivän aikana on tullut syötyä mm. muusia ja soijarouhekäristystä, linssikeittoa, soija"kana"-salaattia, ranskiksia ja kasvispihvejä, nachoja, vegejuustosalaattia ja hodareita vegenakeilla. Makeanhimoon olin varautunut tummalla suklaalla, lakuilla, Ässä Mixeillä (kiitos Fazer kun muutitte nämä vegaanisiksi!) ja Magnumin vegaanisilla jätskipuikoilla.

Syötävää löytyi siis paljonkin eikä erityisiä himoja ehtinyt tulla reilun viikon aikana. Itse kotona kokkaillessa pystyi myös varmistumaan siitä, että aina löytyi itselle sopivaa syötävää - mikä taas ei ole vegaanille itsestäänselvyys ravintolan noutopöydässä tai juhlissa... Silti kokkaillessakin piti koko ajan olla tarkkana, että onhan tämä nyt varmasti vegaanista, kun kaikissa pakkauksissa ei ole sitä "vegan"-merkintää. Kumppanikin tätä pani välillä huvittuneena merkille. ("Katoitko sä just rusinoista, onko ne vegaanisia?") Mutta toisaalta välillä tulee vastaan ihan ihmeellisiä juttuja, jotka on valmistettu eläinperäisesti, kuten jotkut viinit ja hammastahnat! Ja toisaalta esim. vegaaninen "ranskankerma" ja paprikamajoneesi ovat niin hyviä, etten kyllä huomaa mitään eroa näiden eläinperäisiin versioihin. Niin välillä tulee jopa vainoharhainen olo, että saanko ihan oikeasti syödä tätä?? Eipä tämä ihan mikään terveysviikko lopulta ollut, mutta on kiva huomata, että monia tuttuja herkkuja pystyy kyllä syömään vegaanisestikin! :)

Monet syömäni ruoat ovat tosiaan sekaruokavaliosta jollain tapaa tuttuja mutta kasvipohjaiseksi muutettuja. Jauheliha on esimerkiksi helppo korvata soijarouheella, jossa on pienempi ympäristökuormitus, paremmat ravintoarvot, parempi säilyvyys ja halvempi hintakin. Lisäksi kastikkeissa korvaan nykyään ruokakerman usein soija- tai kaurakermalla ja kasvissosekeittoihin kookoskerma sopii yleensä tosi hyvin! Juustot tuntuu ehkä vaikeimmalta korvata mutta kyllä vegejuustoissakin on jo menty harppauksin eteenpäin. Kaupoista löytyy nykyään jo tosi laajat valikoimat vegaanisia valmisruokia ja puolivalmisteita, joten vegaanina ei todellakaan tarvitse tyytyä pelkkiin ankeisiin salaatteihin.

Kaikkiaan vegaaniruokavalio tuntuu taas astetta helpommin lähestyttävältä ja siirtyminen vielä joskus kokonaan vegaaniksi mahdollisemmalta! Esimerkiksi oman hiilijalanjäljen pienentämisessä vegaaniruokavalioon siirtyminen on merkittävä teko. Ja jos täysvegaanius tuntuu liian rajoittavalta, ihan jo naudanlihasta luopuminen auttaa. Ylipäätään lihaa syödään länsimaissa aivan liikaa paitsi ympäristön, myös terveyden kannalta. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmilla oli hiljattain Suomen kuvalehden haastattelussa aika ytimekäs kommentti lihansyönnin tarpeesta: "Tarve on nolla kiloa." Keskivertosuomalainen syö silti lihaa noin 1,5 kg viikossa, kun terveyden kannalta enimmäissuositus on parisataa grammaa viikossa, joten tässä ollaan vielä kaukana kohtuudesta.

Jos jotakuta kiinnostaa myös kokeilla vegeilyä, toukokuussa on alkamassa erityisesti urheilijoille suunnattu Vegaanihaaste, jonka voi suorittaa joko kokonaan vegaanisesti tai sitten eläinperäisiä ruokia vähentämällä. Sivuilta saa reseptejä, vinkkejä vegaanisen ruokavalion koostamiseen ja halutessaan myös oman tuutorin. Hyödyllinen on myös Vegaanituotteet-sivusto, jonne on koottu erilaisia vegaanisia tuotteita. Vaikken itse ihan täysvegaaniksi (vielä) ryhdykään, niin joka tapauksessa aion jatkossakin rajoittaa maitotuotteiden käyttöä ja lisätä kokonaan kasviperäisten ruokien osuutta lautasellani!

Ajatuksia Ukrainan sodasta

 Ei ole tullut hetkeen intoa päivittää blogia, kun ympäröivä maailma kokee aikamoisia mullistuksia. Kulunut kuukausi jää valitettavasti historian kirjoihin mutta toivottavasti ollaan jo sodan loppusuoralla. Vaikka sotauutisille on ehtinyt jo jonkin verran turtua, silti tuntuu vähän merkityksettömältä kirjoittaa mistään muustakaan. Joten tässä vähän omia ajatuksiani Euroopassa käytävästä sodasta ja miten olen itse pyrkinyt helpottamaan sodan aiheuttamaa ahdistusta.

Vaikka merkit Putinin armeijan hyökkäyksestä Ukrainaan ovat olleet ilmassa jo vuodesta 2014 ja tämän vuoden helmikuun aikana koko ajan selkeämmin, silti ihan täyden sodan puhkeaminen Euroopassa tuli tietyllä tapaa shokkina. Ensimmäisinä päivinä kävin lähes jatkuvasti päivittämässä uutissivustoja ja Twitteriä, vaikka skippasinkin suosiolla varsinaiset sotavideot ihan omaa mielenterveyttä suojellakseni. Mutta vähitellen sitä heräsi siihen, ettei tämä 'doomscrolling' ole kovinkaan tervettä. Tapahtumista pysyy kyllä riittävän hyvin perillä, jos tsekkaa uutiset tai somen kerran tai kaksi päivässä. Olo on edelleen sotauutisiin hyvin ristiriitainen: totta kai asian pitää olla esillä eikä sitä saa unohtaa tai jättää ukrainalaisia oman onnensa nojaan. Mutta jatkuva uutistulvan seuraaminen sekä tämän aiheuttama ahdistus ja lamaantuminen eivät silti palvele ketään.

Sota vaikuttaa tietysti myös Suomessa. Varmasti monia ärsyttää ja huolettaa ruuan tai bensan hinnan kallistuminen, tai sodan vaikutukset pörssiin, inflaatioon ja korkoihin. Itse olen vältellyt oman sijoitussalkkuni päivittäistä seuraamista, koska en kuitenkaan suunnittele nyt rahastojen myyntiä. Toki sijoitukset dippasivat maaliskuun aikana mutta kyllä ne sieltä vähitellen myös nousevat. (Enkä ole onneksi sijoittanut rupliin tai venäläisiin yrityksiin...) Ja kaikkiaan omista sijoituksista murehtiminen tuntuu nyt aika triviaalilta ja itsekkäältä. Vaikka oma lompakko tästä vähän kärsisikin, se on joka tapauksessa pientä verrattuna siihen, että miljoonat ukrainalaiset ovat joutuneet hylkäämään kotinsa tietämättä, onko sodan joskus päättyessä enää kotia mihin palata. Eli asiat perspektiiviin!

Suomalaisia huolettaa luonnollisesti myös oman maan turvallisuus. Talvisotaa tai jatkosotaa ei ole unohdettu ja oma isoisänikin oli silloin puolustamassa Suomen itsenäisyyttä. Suomalaisilla on edelleen paljon ennakkoluuloja ja kaunaa itänaapuriamme kohtaan. On kuitenkin tärkeä erottaa, ettei Putin ole sama kuin Venäjä. Kaikenlainen ryssittely ja esimerkiksi suomenvenäläisten syrjintä pelaavat suoraan Putinin pussiin. Putin nojaa nimittäin hyvin vahvasti narratiiviin, että länsimaalaiset vihaavat venäläisiä. Ei, emme vihaa venäläisiä vaan Putinia ja hänen hallintoaan! Putinin ja Venäjän armeijan toimet voi kyllä tuomita ilman vihapuheisiin sortumista. Itsekin käytin vielä hiljattain sanaa 'ryssiä', siis merkityksessä 'mokata', 'munata'. Vaikken ole tarkoittanutkaan sanaa vihamieliseksi, niin onhan silläkin selvästi juurensa russofobiassa. Eli omana pienenä edistysaskeleena olen siirtynyt käyttämään sen tilalla sanaa 'sössiä'!

On ollut kaikkiaan karmeaa seurata, miten aggressiivisesti Venäjällä suolletaan kansalaisille propagandaa ja vaiennetaan kaikki sotaa vastustavat mielipiteet. Käytännössä jo sanan 'sota' käyttämisestä julkisesti Venäjällä voi joutua vuosiksi vankilaan. Toisaalta on kuitenkin toivoa antavaa katsoa, kuinka kaikesta tästä huolimatta niin monet urheat ihmiset ovat nousseet vastustamaan sotaa. Samalla toivoa on tuonut ukrainalaisten mieletön rohkeus ja tahto puolustaa kotimaataan. Ja Ukrainalla ei olisi voinut olla tässä tilanteessa parempaa johtajaa kuin Zelenskyi! "I need ammunition, not a ride" on sitaattina niin ikoninen, että se ansaitsi välittömästi paikkansa historian kirjoissa.

On ollut myös jollain tavalla liikuttavaa huomata, miten tämä hirvittävä tilanne on kuitenkin yhdistänyt muuta maailmaa, Eurooppaa ja myös Suomen poliittista kenttää. Yhtäkkiä Nato-jäsenyys ja energiantuotannon vihreä siirtymä alkavat näyttää houkuttelevilta niin vasemmalla kuin oikeallakin. Jos Putinin tarkoituksena oli heikentää EU:ta ja NATO:a sekä ylläpitää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, niin hän on epäonnistunut tässä surkeasti ja hyvä niin. Olen myös kiitollinen siitä, ettei Trump ole enää Yhdysvalloissa sekoilemassa ja heittämässä bensaa liekkeihin...

Mielenosoituksiin osallistuminen on tärkeä tapa osoittaa tukeaan Ukrainalle ja auttaa pitämään asiaa ihmisten mielessä. Samalla tästä voi saada itsekin sitä tarvittavaa toivoa ja optimismia, kun huomaa, miten monet ovat lopulta samalla asialla ja rauhan puolella. Jos on mahdollista, omaa ahdistusta voi kanavoida myös tekemällä jonkinlaisen lahjoituksen hyväntekeväisyyteen. Ukrainalaisten inhimilliseen hätään vastaaminen on jo itsessään tärkeä syy auttaa, mutta Ukrainan tukeminen ja Putinin armeijan pysäyttäminen on myös koko muun Euroopan etu. Suomi ei vielä ole tulilinjalla mutta voi hyvinkin olla tulevina vuosina, jos Putinia ei nyt pysäytetä.

Linktree: Apua Ukrainaan

Yllä olevaan linkkiin on koottu (en tiedä kuka, en siis minä) erilaisia hyväntekeväisyyskohteita, joiden kautta voi osoittaa tukensa Ukrainalle. Itse olen käyttänyt Punaisen Ristin katastrofirahastoa. Vaikka hyväntekeväisyysjärjestöjä kritisoidaankin siitä, että osa lahjoituksista menee hallinnollisiin kuluihin, niin joka tapauksessa vähintään 80 % menee suoraan kentälle avustustyöhön. Ja isoissa katastrofeissa, jotka saavat paljon mediahuomiota, kulut jäävät yleensä huomattavasti pienemmiksi ja paljon isompi osa lahjoituksista menee suoraan avuntarpeeseen. Eli kannustan kaikkia kynnelle kykeneviä lahjoittamaan. Lisäksi kannustan pitämään huolta omasta mielenterveydestään ja rajaamaan sotauutisten seuraamista. Toivotaan, että sota loppuu mahdollisimman pian ja että Venäjä pääsee eroon nykyisestä diktaattoristaan.

Slava Ukraini!

Tavaroita enintään 1000 €:lla!

 Kirjoittelin viimeksi vuoden 2022 tavoitteistani ja yhdeksi tavoitteeksi asetin, että ostaisin tämän vuoden aikana tavaroita enintään 1000 €:lla. Tällaista tavoitetta minulla ei ole ennen ollut eikä muutenkaan mitään koko vuoteen liittyvää kulutus-/säästötavoitetta, vaan olen harrastanut näitä lähinnä satunnaisesti kuukausitasolla. Innostus tähän tuli muilta bloggaajilta ja omalta lähipiiriltäkin, joista osa on myös aloittanut jonkinlaisen "ei uusia vaatteita/tavaroita" -kokeilun. Ideana on ehkä ensisijaisesti tulla tietoisemmaksi ja kriittisemmäksi kuluttajaksi ja säästää siten ympäristöä, mutta toki samalla säästää mitä todennäköisemmin myös rahaa.

Olen lukenut - puolen muun maailman tavoin - Marie Kondon kirjan "KonMari - siivouksen elämänmullistava taika". Olenkin sen myötä innostunut karsimaan vähän aiempaa rankemmalla kädellä vaatekaappiani ja muitakin tavaroitani - viime vuosina myös kahden eri muuton tieltä. Uskon siis vahvasti siihen, että isot tavaramäärät ovat lähinnä taakka. Silti itseltäkin löytyy vaatteita ja tavaraa edelleen ihan riittämiin. On myös älytöntä konmarittaa koko omaisuutensa, jos kuitenkin ostaa tilalle jatkuvasti uutta. Kon Marin opeissa ei ole ekologisuuteen ja kierrättämiseen kovin montaa ajatusta uhrattu, vaan ainoastaan siihen, tuoko vaate tai tavara itselle enää iloa ("does it spark joy?"). Kuitenkin jatkuvan tavaran karsimisen sijaan kiinnittäisin mieluummin huomiota nimenomaan siihen ostohetkeen: Onko tavara oikeasti tarpeen? Tulenko käyttämään sitä pitkään?

Vaikka lähdin rajaamaan tavoitettani tietyn rahasumman kautta, ekologisuus-näkökulma on mukana siinä, että vain konkreettiset tavarat vähentävät tuota tonnin budjettia. Esimerkiksi dvd-elokuvan ostaminen vähentää tavarabudjettia, mutta leffateatterissa käyminen tai Netflix-kuukausimaksu ei. Fyysisen tietokonepelin tai lautapelin ostaminen vähentää tavarabudjettia, mutta Steamin kautta ostettu digitaalinen peli ei. Juhla-asun ostaminen vähentää tavarabudjettia, mutta vuokraaminen ei. Tämä on siis yksi keino motivoida itseään paitsi vähentämään kulutustaan, myös suosimaan kiertotaloutta ja rahan käyttämistä palveluihin tavaroiden sijaan. Tavaran ostaminen käytettynä lasketaan myös tavarabudjettiin, mutta todennäköisesti se tulee joka tapauksessa uuden ostamista selvästi halvemmaksi.

Mutta yhtä asiaa olen saanut kyllä tavoitetta asettaessani pähkäillä: Mikä lasketaan tavaraksi? Olen päätynyt itse siihen, että lasken mukaan ns. pysyvät tavarat. Näitä olisivat esimerkiksi kaikki vaatteet, kengät, laukut, asusteet, korut, elektroniikka, huonekalut, sisustusesineet, astiat, keittiövälineet, kodintekstiilit, urheiluvälineet, pelit, lelut, kirjat, toimistotarvikkeet... Vaikka nekään eivät toki kestä loputtomiin, mutta kuitenkin oletusarvoisesti useita vuosia. Sen sijaan elintarvikkeet, lääkkeet, kosmetiikka, hygieniatarvikkeet ja muut "käytössä kuluvat tavarat" eivät tätä mielestäni ole. Näihin laskisin esim. astianpesusienet, talouspaperit, leivinpaperit, kertakäyttömaskit, siteet, laastarit, pesuaineet, voiteet ja meikit.

Vähän harmaalla alueella ovat sitten esim. vaihdettavat paristot ja lamput. Tavallaan nekin ovat kulutustavaraa mutta silti ne ovat tavaroista siitä haitallisimmasta päästä, koska ovat ongelmajätettä. Ehkä siis lasken nekin pysyviin tavaroihin. Samoin lahjojen kanssa pähkäilin, otanko niitä mukaan. Mutta jos kulutan rahaa materiaan, joka jää jonkun toisen nurkkiin pyörimään, niin tavallaan siinä on ihan samat ongelmat kuin itselle ostamisessakin. Etenkin jos ostan avopuolisolle jotain lahjaksi yhteiseen kotiimme, niin tätähän voisi muuten käyttää ostorajoitusten kiertämiseen. Eli lasken tavaroihin mukaan myös ostamani tavaralahjat, mutta en esim. ruokalahjoja tai aineettomia lahjoja.

Rajaksi valitsin tosiaan 1000 €, mutta en tiedä vielä ihan tarkalleen, kuinka realistista tämä tänä vuonna on... Joudun joka tapauksessa ostamaan tänä vuonna uuden kännykän ja uudet lenkkarit (nykyiset ovat jo 10 vuotta vanhat ja ovat alkaneet hiertää kantapäästä). Ja jos ostamme jo tänä vuonna ensiasunnon, joitain uusia huonekaluja todennäköisesti tulee hankittua. Eli 1000 € voi tälle vuodelle olla todellinen haaste, ehkä jopa mahdottomuus, mutta ainakin voin yrittää päästä mahdollisimman pitkälle vuotta tonnia ylittämättä!

Vaikka olen pitänyt menoistani kirjaa jo yli vuosikymmenen ajan, en kuitenkaan suoraan erittele kulutustani tavaroihin ja ei-tavaroihin, joten en tarkalleen tiedä, paljonko minulla tulee yleensä käytettyä rahaa vuosittain tavaraan. Pysyvät tavarat jakautuvat kirjanpidossani lähinnä näihin kategorioihin: vaatteet, viihde, koti, liikunta ja lahjat. Toisaalta esim. liikunta-kategoria voi joinain vuosina koostua lähes kokonaan liikuntaharrastusten käyntimaksuista, samoin lahjat-kategoriassa on mukana esim. lahjoitukset hyväntekeväisyyteen, joten näitä ei voi suoraan summata tavaraostoksiin. Ainoastaan vaatteet-kategoria on itselläni käytännössä pelkästään tavaraostoksia ja siihen olen kuluttanut vuosina 2010-2021 keskimäärin 390 € vuodessa, mutta vaihteluvälikin on huima: vuonna 2011 shoppailin vaatteita peräti 1012 €:lla mutta vuonna 2020 vain 46 €:lla!

Onneksi shoppailu on tuolta aikuisuuden kynnykseltä rauhoittunut...

Käytin vuoden ostorajan määrittämisessä lopulta vuoden 2021 menoja antamaan oikeaa suuntaa. Viime vuonna kulutin kaikkiaan tavaroihin 1810,39 €! Liikuntavälineisiin ja -vaatteisiin kului rahaa 756 €:n arvosta, viihteeseen 560 €, vaatteisiin/asusteisiin 222 €, kotiin 188 € ja lahjoihin 84 €. Kaksi vuoden selvästi suurinta tavaraostosta olivat kannettava tietokone (550 €) ja FitPole-tanko (339 €), jotka olen kyllä kokenut hyviksi ostoksiksi ja jotka kyllä kestävät varmasti vielä vuosia. Ilman noita oltaisiin jäätykin tonnin alle, mutta silti yli 1800 € vuodessa tavaraan on aika hurja summa. Toisaalta vuonna 2020 kulutin tavaroihin yhteensä alle 400 €. Tätä tarkempaa summaa en osaa antaa, koska lahjat-kategoriassa on mukana myös aineettomia lahjoja ja koti-kategoriassa myös jonkin verran kulutustavaraa. Mutta ihan näiden kahden viime vuoden pohjalta 1000 €:n tavarabudjetti voi osoittautua todella helpoksi tavoitteeksi tai sitten hyvin haastavaksi, ihan riippuen siitä, mitä ostotarpeita ilmenee. (Toki siihen voi jossain määrin itsekin vaikuttaa, missä määrin ostohalut ovat yhtä kuin tarpeita...)

Nyt vuodesta 2022 on kulunut noin 14,8 % eli jos kuluttaisin tonnin tasaisesti vuoden aikana, olisin saanut nyt tuhlata enintään 148 €. Ja tällä hetkellä olen ostanut tavaroita... 69,99 €:lla! (Mukana on iso peili ja yksi synttärilahja.) Vielä olen siis ihan hyvin tavoitteessa mukana mutta saa nähdä miten käy lähikuukausina kännykän ostamisen myötä... Laitan tämän tavoitteen etenemisestä varmaan vuoden aikana tänne blogiin jotain väliaikatietoja, tunnisteen tavarabudjetti alle. Katsotaan miten käy!

Tavoitteeni vuodelle 2022

 Viimeksi kirjoittelin vuoden 2021 tavoitteiden toteutumisesta, mutta raotetaan nyt verhoa tämänkin vuoden tavoitteisiini. En siis ole aikoihin tehnyt varsinaisia "uuden vuoden lupauksia" vaan kirjaan alkuvuodesta ylös tavoitteita tulevalle vuodelle, eli mahdollisimman konkreettisesti asioita, joita haluan saavuttaa vuoden aikana. Ja "tavoite" ei siis tarkoita samaa kuin ehdoton sääntö. Viime vuonna sain kaikki tavoitteet saavutettua, mutta muutamana edellisvuonna pari on jäänyt suorittamatta ja tämäkin on ihan ok. Tarkoituksena on haastaa itseään kehittymään ja edistää erilaisia pikkuprojekteja. Silti haasteiden ei pidä olla sellaisia, että ne täytyisi suorittaa väkisin loppuun itkua vääntäen.

Tavoitteita kertyy itselleni yleensä aika paljon. Tavoitteista iso osa on kuitenkin sellaisia, että teen niitä mielelläni, mutta välillä tarvitsen muistuttelua ja lisämotivaatiota niiden tekemiseen. Tavoitteiden kirjaaminen ylös (värityskuvien kera!) toimii tähän omalla kohdallani yleensä hyvin! Osa tavoitteista on tuttuja viime vuodelta, osa vähän muokattuja ja pari ihan uuttakin. Ja osa isommista haaveista (esim. ensiasunnon ostaminen) jäi nyt kuitenkin tavoitelistalta pois. Ensiasunnon osto on mahdollisesti edessä jo tämän vuoden lopulla, mutta toisaalta se voi mennä 2023 alkuunkin, enkä halua tehdä elämäni tähän mennessä isointa ostopäätöstä ihan vaan sen takia, että saan tavoitteen suoritettua ja bujosta kuvan väritettyä. ´:D

VUODEN 2022 TAVOITTEENI

1) Opintojen suorittaminen loppuun
Kuulostaa ehkä isommalta urakalta kuin onkaan, koska tästä ei enää montaa kurssia puutu. Saan siis nämä nykyiset opintoni pakettiin mahdollisesti jo huhtikuussa. Lasken tavoitteeseen mukaan myös mahdollisen paperityön, mikä voi liittyä esim. opintotodistuksen hankkimiseen, mutta tämän pitäisi toteutua silti helposti vuoden aikana.

2) Vegaanipäiviä väh. 31, mukana myös yksi vegaaniviikko
Olen ollut nyt 1,5 vuotta syömättä lihaa ollenkaan, eli käytännössä pidän nyt itseäni jo kala-kasvissyöjänä, enkä usko että tulen enää syömään lihaa vapaasta tahdostani. Kuitenkin maitotuotteiden käytössäkin olisi karsimisen varaa. Minulla tärkein syy kasvispainotteiselle ruokavaliolle on ilmastoystävällisyys, mutta toisaalta esim. juustojen hiilijalanjälki on yleensä isompi kuin broilerin tai jopa porsaanlihan! Siksipä yritän myös vähitellen lisätä vegaanisen ruoan osuutta lautasellani vaikken (ainakaan vielä) ryhdy täysvegaaniksi. Tammikuun vegaanihaasteeseen en saanut tänäkään vuonna aikaiseksi osallistua, mutta vastaavan hyödyn yritän saada pitämällä vuoden aikana 31 vegaanipäivää, joista 7 on peräkkäisiä päiviä (ma-su), niin tulee kokeiltua vegaaniutta myös kokonainen viikko kerrallaan.

3) Tankotavoitteita: aysha, cupido, tankokäsiseisonta, muutama korkotunti
Harrastan siis tankotanssia ja tavoitteena on ottaa tänä vuonna haltuun taas muutama uusi liike sekä kokeilla tankotanssin saralla vähän uuttakin aluevaltausta eli platform-korkokengillä tanssimista! Alempana toivon mukaan havainnollistava kuva noista liikkeistä, vaikka tulikin aika pientä piiperrystä...

4) Joogatavoitteita: spagaati(ssa edistyminen), pincha, kamelista siltaan
Modernin joogan "asana-keskeisyyttä" ja hengellisyyden sivuuttamista kritisoidaan säännöllisesti, mutta itse nyt vaan tykkään joogassakin uusien liikkeiden opettelusta. Jooga on minulle ennen kaikkea liikuntaa, rentoutumista ja kehon liikkuvuuden kehittämistä. Siksi siis asetin tällaiset liikkeisiin keskittyvät tavoitteet! Ja spagaatia aion harjoitella ahkerasti mutta haluan pitää harjoittelun turvallisena. Eli tavallaan spagaati on se pohjimmainen tavoitteeni, mutta en yritä väkisin vääntää itseäni spagaatissa loppuun asti, jos keho ei ole siihen valmis. Enkä ole edes ihan vakuuttunut siitä, onko etuspagaati minun kankeilla takareisilläni edes mahdollista, mutta ainakin voin edetä spagaatissani vähän alaspäin, millimetri kerrallaan.

5) 100 itselle uuden elokuvan katsominen
Viime vuonna oli lähes sama tavoite, nyt otan vain mukaan tuon "itselleni uuden", jotta tulee laajennettua leffasivistystään eikä vain katsottua niitä samoja vanhoja.  Tammikuun saldoksi tuli 11 itselleni uutta elokuvaa, joten tämän suhteen ollaan jo hyvällä mallilla! (Vaikka ylläolevaa kuvaa ottaessa en ollut vielä ehtinyt värittää ensimmäistä elokuvakelaa ensimmäisten 10 leffan merkiksi.)

6) 10 kirjan lukeminen
Sama tavoite kuin viime vuonna, eli 10 kirjaa. E-kirjat lasketaan mukaan ja mukana voi olla niin asia- kuin kaunokirjallisuuttakin. En kuitenkaan laske mukaan äänikirjoja enkä opintoja varten luettuja kurssikirjoja. Tammikuun jälkeen kasassa onkin jo yksi kirja, e-kirjana lainattu "Saatana saapuu Moskovaan".

7) Blogien ylläpitäminen
En halua täällä paljastaa muita pikku harrasteblogejani tai varsinkaan yksityistä päiväkirjaani, mutta asetin taas kaikille blogeille oman postaustavoitteen. Tavoitteita kohti -blogin osalta tavoitteena on 15 postausta ja tämä on jo vuoden 3. postaus eli hyvällä mallilla ollaan. Mutta vaikka tuo tulisi jo hyvissä ajoin vuotta täyteen, yritän joka tapauksessa käydä vähintään kerran kuussa postaamassa tänne!

8) Videokollaasit kolmen eri vuoden valokuvista
Sama tuttu tavoite kuin parina viime vuonna, eli yritän vähitellen saada lapsuuskuvien digitointiprojektia ja uudempien kuvien järjestelyprojektia etenemään!

9) Sarjakuvan piirtämistä 12 strippiä
Ja tässä toinen ikuisuusprojekti. Olen piirrellyt yhtä sarjakuvaa pöytälaatikkoon jo kohta 20 vuoden ajan, enkä nyt ainakaan tänä vuonna vielä lopeta.

10) Saksan opiskelua: Duolingo-kurssi loppuun, Nicos Weg -sarja ja saksankielinen kirja
Aloitin vuosi sitten saksan opiskelemisen ja jatkan tänäkin vuonna itseopiskelua nettimateriaalien ja Duolingon avulla. Lisäksi bongasin Youtubesta nimenomaan saksan opiskelijoille tarkoitetun videosarjan, jonka aion katsoa. Vuoden aikana olisi tavoitteena lukea myös yksi kirja saksaksi!

11) Uuden paikkakunnan bucket list
Noh, paljastamatta tarkemmin, missä asun, haluan joka tapauksessa päästä ennen täältä pois muuttamista näkemään ja kokemaan ainakin parit nähtävyydet ja lähiseudun paikat. Listallani on 7 kohtaa mutta jätän sen verran koronavaraa, että näistä 5 riittää, jos kaikkea ei pääsekään vielä kovin helposti tekemään.

12) Tavaroiden ostamista enintään 1000 €:lla
Pähkäilin pitkään, laitanko jonkinlaisen varallisuustavoitteen tällekin vuodelle, mutta en vielä tiedä yhtään, palaanko tänäkään vuonna työelämään. Lähdinkin siis tavoitteessani rajaamaan tällä kertaa sitä, paljonko ostan fyysisiä tavaroita: vaatteita, elektroniikkaa, sisustustarvikkeita, kirjoja... Olen tämän tavoitteen onnistumisesta kaikkein skeptisin, koska kaikkia ostotarpeita on vaikea ennustaa ja esim. kännykkä alkaa olla tiensä päässä. Mutta vaikkei tonnin tavarabudjetti ihan koko vuotta riittäisikään, yritän silti haastaa itseäni kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä kaikkea materiaa tulee ostettua ja miettimään tarkemmin, mitä oikeasti tarvitsen! Kirjoittelen jossain vaiheessa tarkemmin tästä tavoitteesta, tuohon summaan päätymisestä ja tavoitteen etenemisestä, koska tämä on nyt minulle kokonaan uudenlainen tavoite.

Tällaisia tavoitteita kohti siis vuonna 2022! :)

Vuoden 2021 tavoitteiden toteutuminen

Tämä vuosi on jo hyvässä vauhdissa mutta en ole vielä täällä blogin puolella tehnyt katsausta vuoden 2021 tavoitteiden toteutumiseen. Löin vuoden 2021 tavoitteet lukkoon tammikuussa mutta esittelin ne blogissani vasta huhtikuussa ja kerroin samalla, miten ne olivat ensimmäisen vuosikolmanneksen aikana edistyneet. Kaikkiaan tavoitteet etenivät loppuvuoden aikanakin hienosti, sillä vuoden lopputulemana oli se, että saavutin tavoitteistani onnistuneesti 12/12! En ole muutamaan vuoteen pystynytkään samaan, sillä esimerkiksi vuoden 2020 tavoitteissa jouduin tyytymään lukemiin 10/12. Mutta alla kerron vielä, millaisia asioita tavoittelin (ja saavutin!) viime vuonna.

1) Asunnon tyhjäys ja muutto
Tämän pitkän matkan muuton sain jo alkuvuodesta hoidettua. Muutot ovat aina stressaavia ja ne vievät aikaa, rahaa, energiaa ja hermoja, mutta selvittiin tästäkin!

2) Avoimeen yliopistoon opintoja 35 op
Sain lopulta kasaan 36 opintopistettä niistä kursseista, jotka suoritin tämän vuoden aikana. Viimeisestä palauttamastani tehtävästä tuli toki merkintä opintosuoritusrekisteriin vasta tammikuun puolella, mutta lasken tämän silti vuoden 2021 ansioksi. (Ja opintosuoritusotteen mukaan sain vuonna 2021 virallisesti kasaan 38 opintopistettä, koska tässä puolestaan on mukana yksi joulukuussa 2020 suorittamani kurssi. Eli joka tapauksessa 35 op tuli täyteen.)

3) Kala-kasvisruokavaliolla koko vuosi
Olen ollut nyt kaksi vuotta ilman punaista lihaa ja vuodesta 2021 tuli elämäni ensimmäinen vuosi, kun en syönyt edes kanaa/siipikarjaa! Ja siis kyllä tämä ruokavalio tuntuu jo ihan omalta, lähinnä vaan pitää välillä olla tarkkana, etten syö lihaa vahingossa. (Kerran olin hyvin hyvin lähellä syödä kanaa, kun ravintolan take-away-annos ei ollutkaan ihan sitä, mitä tilasin...!)

4) Liikuntaa väh. 2 krt / vko ainakin 80 % viikoista
Pidän siis bujossani liikuntataulukkoa, jonne merkitsen eri väreillä viikkojen liikuntakerrat (45-60 minuutin kohtalainen tai raskas kuormitus, tai joogaa 15-20 min päivittäin viikon ajan). Vuoden lopuksi "vihreitä" eli vähintään kahden liikuntakerran viikkoja oli 50/53, eli 94 %.

5) Tankotanssissa uusien liikkeiden opettelu
Vaikka lähiopetuksessa tapahtuvia tankostudiotunteja kertyi vuoden aikana vain muutama, sain onneksi kotiin hankittua oman tangon, jossa sain treenata omassa rauhassani! Ja saavutin siis tankoilutavoitteeni: oman tankokoreografian tekeminen sekä kolme uutta liikettä, joista alla pienet kuvat! (Teen siis bujooni tavoitteille yleensä jonkinlaiset värityskuvat, joiden avulla voin seurata tavoitteiden etenemistä, kuvassa näkyy siis tavoitteiden 2-5 värityskuvat.)

6) 100 elokuvan katsominen
Leffateatterikäyntejä kertyi vuoden aikana vaivaiset kaksi, mutta onneksi kotisohvan leffavalikoimassakin riitti katseltavaa! Vuoden leffasaldoni oli lopulta 148.

7) Vähintään 10 kirjan lukeminen
Sain vuoden 10. kirjan luettua uudenvuoden aattona eli ei mennyt edes viime tinkaan... :D Mutta sain kuin sainkin juuri tuon 10 kirjaa kasaan (plus pari opintoja varten luettua kirjaa, mutta en laske niitä tähän mukaan) ja mukaan mahtui myös klassikkoja, kuten Hamlet, Frankenstein ja Humiseva harju. Välillä jouduin tyytymään e-kirjojen lukemiseen olosuhteiden pakosta, vaikka luenkin mieluummin ihan perinteisiä paperisia kirjoja. Tänä vuonna lukemistani kirjoista oli kuitenkin e-kirjoja 6 ja tavallisia kirjoja 4.

8) Uuden kielen opiskelua, mm. Duolingon avulla
Varsinaisten opintojen ohella opiskelen uutta kieltä itseopiskeluja Duolingon ja muiden nettimateriaalien avulla. Tässä olin asettanut tavoitteekseni suorittaa "Duolingossa kaikki 607 tasoa". Mutta loppusyksystä koko Duolingon kurssi meni uusiksi ja uusia tasoja tuli lisää, joten koko kurssin vetäminen loppuun ei ollutkaan enää kovin realistista. Joka tapauksessa saavutin vuoden loppuun mennessä tuon 607 tasoa/kruunua ja oikeastaan reippaasti ylikin (784).

9) Videokollaasit kolmen eri vuoden valokuvista
Kolme vuotta lisää ikuistettuna valokuvakollaasein! Sain jälleen vähän edistymään vanhojen lapsuuskuvien digitointiprojektia sekä tuoreempien kuvien järjestelyä tiiviimmiksi videoiksi, joiden kautta voi palata vuoden parhaimpiin muistoihin.

10) Blogien ylläpitäminen
Pidin tämän blogin lisäksi yllä myös paria harrasteblogia tavoitteen mukaisesti! Asetin tälle blogille tavoitteeksi 25 postausta vuoden aikana ja niitä kertyi lopulta 26. Parhaimmillaan postauksia syntyi 4 kuukaudessa (helmi, maalis ja huhti), mutta muutamina kuukausina vain yksi (kesä, syys, loka, joulu). Mutta yritän kyllä edelleen päivitellä tänne säännöllisesti vaikka viikottaisen päivittelyn sijaan tahti onkin nykyään ehkä se 1-2 kertaa kuukaudessa.

11) Sarjakuvan piirtämistä 12 strippiä
Edelleen pidin tätä teini-iässä aloitettua pöytälaatikkoprojektia hengissä ja sain tätä tuon 12 strippiä tehtyä. Piirtelyä ei tule muuten juurikaan harrastettua mutta sarjakuvan myötä tätä vanhaa harrastusta on ihan kiva pitää yllä!

12) Varallisuus vuoden lopussa väh. 110 000 €
Vuoden alussa varallisuuteni oli siis 118 077 €, mutta varauduin siihen, ettei minulla ole tänä vuonna välttämättä palkkatuloja, eläminen tietenkin maksaa eikä sijoitussalkkuni arvonnousu välttämättä jatku loputtomiin. Silti onnistuin kasvattamaan varallisuuttani myös vuoden 2021 aikana ja se oli vuodenvaihteessa 125 807 €, eli ylitin tässä todellakin odotukseni!

Alunperin tarkoituksenani oli kirjoitella samalla vuoden 2022 tavoitteista, mutta tämä postaus venähti jo nyt sen verran pitkäksi, että palaan niihin ensi kerralla - ehkä jo ensi viikolla! Joka tapauksessa vuoden 2022 uudet (osittain myös vanhat ja tutut) 12 tavoitetta on nyt päätetty ja tavoittelu niitä kohti on jo aloitettu!

Oma varallisuuteni 1/2022

Kirjoittelin blogissani aiemmin varallisuuteni kehittymisestä vuosina 2010-2020, ja nyt olen pyrkinyt päivittämään kuvaajaa puolen vuoden välein. Tällä kertaa katson siis, mitä varallisuudelleni kuuluu 2021 heinäkuun jälkeen ja miten varallisuus näin vuoden alussa jakautuu. Samalla kurkkaan vähän koko vuoden 2021 menoihin.

Varallisuuden jakautuminen:
Käteinen: 173 €
Käyttötili: 782 €
ASP-tili: 45 787 €
Nordnet-salkku: 39 636 €
Bank Norwegian: 39 429 €
Yht. 125 807 € (tilanne 7/2021: 124 031 € ja 1/2021: 118 077 €)

Itselläni on koko korona-aika ollut taloudellisesti hyvin poikkeuksellista, eikä oikeastaan edes itse koronan takia. Irtisanouduin vuoden 2020 alussa kumppanin töiden vuoksi tapahtuvan muuton takia ja olen etäopiskellut jo reilut puolitoista vuotta ilman säännöllisiä palkkatuloja tai tukia. Kuitenkin onnekseni sijoitukset ja satunnaiset muut tulolähteet (mm. syksyllä parin tonnin veronpalautukset) ovat pitäneet varallisuuteni yhä jopa pienoisessa kasvussa myös vuoden 2021 toisen puolikkaan ajan!

Yksi vuoden 2021 tavoitteista oli, ettei varallisuuteni laskisi alle 110 000 €:n. Eli joo, tämä tavoite täyttyi aika helpostikin... ´:D Jotenkin on edelleen vaikea sisäistää, miten vähän säännöllisten palkkatulojen pois jääminen näkyy tuossa kuvaajassa. Toki varallisuuden nousu on hitaampaa kuin muutamina edellisvuosina, mutta silti on jopa aika absurdi ajatus, että varallisuuteni on edelleen noussut. Paljon on myös tuurista kiinni, esimerkiksi sijoitusten arvo nousi vuonna 2021 ennätystahtia, liki 8 000 €:lla.

Vuoden 2021 menot olivat myös ennätyspienet: 9 122 €! Eli vielä pääsin suunnilleen 500 €:lla alle viime vuoden ennätyksen. Kulutin vuosiin 2010-2020 verrattuna ennätyksellisen matalat summat asumiseen (3 600 €) ja ravintoloihin (172 €). Vuokran jälkeen vuoden suurin menoerä oli ruoka (1 188 €), jonka summa ei monella eurolla heittänyt edellisten 11 vuoden keskiarvosta. Toisaalta kulutin ennätyssuuret summat rahaa liikuntaan (983 €) ja opiskeluun eli avoimen yliopiston kurssimaksuihin (480 €)... Myös viihde-kategoriaan upposi keskimääräistä enemmän rahaa (611 €), lähinnä uuden kannettavan tietokoneen myötä. Muissa kategorioissa onnistuin kuitenkin käyttämään rahaa aika säästeliäästi.

Vuosi 2022 on vielä tässä vaiheessa aika iso kysymysmerkki niin tulojen kuin muunkin elämän osalta. Jatkan ainakin alkuvuoden etäopiskellen ilman tuloja, mutta loppuvuodesta voi olla tiedossa jo muutto takaisin vanhalle kotipaikkakunnalle, ensiasunnon osto ja paluu työelämään. Toisaalta voi olla, että nämä ovat edessä vasta alkuvuodesta 2023. En siksi osaa tälle vuodelle oikein asettaa ison mittakaavan rahallisia tavoitteita, mutta onneksi noista varallisuuslukemista ei ihan heti pudota, vaikka käyrä kääntyisikin alaspäin. Ja asetan vuonna 2022 yhden tavoitteen ainakin tavaroiden ostamisen rajoittamiselle, mutta tästä lisää myöhemmin!