Kirjaesittely: Aikaansaamisen taika

 Esittelen tällä kertaa yhden hiljattain lukemani kirjan, jonka sisältö on kuin tehty blogiani varten. Oikeastaan voisi sanoa, että jos olisin itse päätynyt joskus kirjoittamaan ei-fiktiivisen kirjan, suunnilleen tällaisen kirjan olisin varmaan halunnut kirjoittaa! Mutta nyt kun minua osaavampi ja aikaansaavampi ihminen on jo kirjoittanut tämän kirjan, voin tyytyä ohjaamaan muita lukemaan sen. ;D

(Kuva: Atena)

"Aikaansaamisen taika" on psykologi ja psykoterapeutti Satu Pihlajan kirjoittama kirja, joka antaa vinkkejä ja välineitä itsetuntemuksen, itsensä johtamisen, aikatauluttamisen ja pohjimmiltaan oman hyvinvoinnin kehittämiseen. Pihlaja argumentoi aikaansaamisen tekevän meidät pohjimmiltaan onnelliseksi ja nimeää tavoitteellisuuden aikaansaamisen tärkeimmäksi työkaluksi. Tämä on suorastaan musiikkia korvilleni, koska tällä ajatuksella tämä blogikin syntyi! Itse en myöskään miellä tavoitteellisuutta jatkuvaksi suorittamiseksi tai verenmaku suussa vääntämiseksi vaan vaivannäöksi itselle tärkeiden asioiden eteen! Kirjan mukaan tavoitteita asettavat ihmiset ovat onnellisempia kuin muut, ja jo matka tavoitteeseen voi olla itsessään tyydyttävä, vaikka tavoite ei aina toteutuisikaan.

Kirjassa on hyviä vinkkejä mm. mielikuvaharjoitteluun, toimintasuunnitelmien tekemiseen, itsesäätelyn kehittämiseen ja omien vahvuuksien tunnistamiseen, eli kannattaa hankkia kirja jostain käsiinsä, jos aihepiiri kiinnostaa! Avaan tässä postauksessa lähinnä tavoitteiden asettamiseen liittyvää lukua, koska olen itsekin kirjoitellut blogissani siitä, kuinka asettaa hyviä tavoitteita. Pihlajan kirjassa olikin paljon näitä samoja pointteja, mutta myös uusia ja vähän eriäviäkin näkemyksiä. Joten tässä vielä täydennystä hyvien tavoitteiden asettamiseen sekä näiden näkökulmien vertailua.

Kirjassa tunnistetaan neljä ominaisuutta hyvän tavoitteen taustalla. (Olen jo palauttanut kirjan ja nämä on laadittu muistiinpanojeni pohjalta eivätkä todennäköisesti ole ihan sanatarkkoja.) Hyvän tavoitteen tulisi olla...
1) lähestymistavoite eli myönteiseen muotoon asetettu
2) omien arvojen mukainen
3) itselle asetettu eli omaan toimintaan liittyvä
4) tarkka, mitattava ja aikaan sidottu

Ensimmäinen kohta oli varsinkin sellainen, jota en ollut tullut itse ajatelleeksi, mutta on ihan totta! Etenkin laihduttamisessa, herkkulakoissa ja rajoittavissa ruokavalioissa sudenkuoppana on usein se, että tavoite asetetaan kieltojen kautta ("en saa syödä suklaata!"). Mutta jos tavoite itsessään jatkuvasti muistuttaa siitä, mitä ei saa syödä, mitä ei saa tehdä, mitä ei saa olla, mitä ei saa ajatella, niin siinä asettaa itsensä ja itsekurinsa aika vaikeaan tilanteeseen, joten pysyvät muutokset eivät ole kovin todennäköisiä. Siksi ruokavalion korjaamisessa olisi parempi ankarien kieltojen sijaan asettaa tavoitteet positiiviseen muotoon, esim. "syön kasviksia jokaisella aterialla", "syön jälkiruuaksi hedelmiä tai marjoja" tai "juon riittävästi vettä".

Toinen kohta painottaa sitä, että tavoitteen pitäisi olla omien arvojen mukainen. Ja nimenomaan siis omien arvojen, eikä lähipiirin arvojen tai muutenkaan ulkoisten paineiden sanelema. Tästä kiinnostavana esimerkkinä, että vaikka yleensä ihmisille tärkeimpiä arvoja ovat esim. terveys, perhe, rakkaus ja itsensä kehittäminen, tavoitteet liittyvät silti niin monilla esim. ulkonäköön, rahaan tai maineeseen. Omia arvojaan onkin siksi hyvä tarkastella, jotta voi asettaa itselleen aidosti merkityksellisiä ja mielekkäitä tavoitteita. Esimerkiksi omalla kohdallani karkki-/herkkulakot ovat aina tupanneet olemaan vaikeita, koska niihin ei kuitenkaan lopulta löydy mitään kovin tärkeäksi koettua syytä. Kasvisruuan ja vegaaniruuan osuuden lisääminen ruokavaliossani on kuitenkin ollut paljon menestyksekkäämpää ehkä juuri sen takia, että voin perustella ruokavalion muutokset eettisillä ja ekologisilla syillä!

Kolmas ja neljäs kohta löytyvät jossain muodossa myös omasta blogitekstistäni, jonka linkkasin ylle. Kolmas kohta muistuttaa, ettei omissa tavoitteissa saa odottaa muilta liikoja, koska vain omaan toimintaan voi vaikuttaa suoraan. Tavoitteen pitäisi siksi olla sellainen, ettei se ole riippuvainen muiden toiminnasta. Neljäs kohta liittyy siihen, että konkreettisuus auttaa tavoitteen seuraamisessa. Kirjassa muistutetaan lisäksi, että jos tavoite sijoittuu yli vuoden päähän, kannattaa asettaa myös lyhyemmän aikavälin välitavoitteita, jotta tavoite konkretisoituu paremmin myös nykyhetkessä.

Siinä missä kirja vähän erosi omasta ajattelustani, oli että se kannusti asettamaan haastavia tavoitteita. Itse taas olen ajatellut, että rima kannattaa mieluummin laittaa vähän liian matalalle kuin vähän liian korkealle. Pihlajan mukaan sopivan haastava tavoite innostaa yrittämään, kun taas liian helppo tavoite ei motivoi - eikä tavoitetta tarvitsekaan aina saavuttaa 100-prosenttisesti. Sinällään tämä on aivan totta, mutta itse ajattelen, että motivaation ylläpitämiseksi, onnistumisen kokemusten saamiseksi ja lannistumisten välttämiseksi on tärkeää, että tavoitteet eivät ole liian vaikeita. Jos tavoitteen toteaa matkan varrella liian vaikeaksi, on vaarana lannistua ja jopa luovuttaa täysin tavoitteen suhteen.

Tässä ehkä itsetuntemus on olennaista: Jos on taipumusta luovuttaa tavoitteissaan ennen pitkää, kannattaa aloittaa helpommalla tavoitteella. Toisaalta jos luottaa omaan sinnikkyyteensä ja saa haasteista lisää motivaatiota ponnisteluun, voi asetettu tavoite olla myös haastavampi. Joka tapauksessa tästä kirjan tiivistyksestä olen täsmälleen samaa mieltä: "Tavoitteessa epäonnistuminen tarkoittaa yleensä vain sitä, että kyseinen tavoite saavutettiin vain osittain ja on aika asettaa uusi tavoite." Mustavalkoisesta ajattelusta harvoin on hyötyä eli olennaista on keskittyä onnistumisiin vaikka tavoite ei täysin toteutuisikaan. Samalla voi ehkä korjata vähän tavoitettaan jatkoa varten sen sijaan, että heittäisi hanskat kokonaan tiskiin.

Toivottavasti näillä eväillä syntyy jatkossa entistä parempia tavoitteita! :)