Tavoitteeni vuodelle 2021

 Jaoin tammikuun alussa blogissani, mitä edellisvuoden tavoitteeni olivat ja miten ne toteutuivat. Tästä vuodesta on vierähtänyt jo suunnilleen kolmasosa, mutta tämän vuoden tavoitteita en ole täällä vielä jakanut vaikka olen kyllä ne jo tammikuun aikana lyönyt lukkoon. Avaan siis tällä kertaa hieman, mitä asioita tavoittelen tänä vuonna, vaikkakin iso osa tavoitteista on samoja tai samansuuntaisia kuin viime vuonna. Ja samoin kuin vuoden 2020 tavoitteissa, en jaa niitä täällä ihan niin yksityiskohtaisesti kuin miten ne bujossani on muotoiltu, mutta kuitenkin suuntaa antavasti. Tässä vaiheessa vuotta tavoitteista on kokonaan toteutunut vasta yksi, mutta katson vähän muidenkin kohdalla, missä mennään. Osa tavoitteista on tosin määritelmän mukaisestikin sellaisia, että niiden toteutuminen ratkeaa lopullisesti vasta vuoden päättyessä.

1) Asunnon tyhjäys ja muutto
Tämä on tavoitteista ainut, joka on jo tässä vaiheessa vuotta selätetty - ja onneksi! Kyseessä jälleen yksi pitkän matkan muutto kumppanin töiden takia. Seuraava muutto on varmaan edessä vuonna 2022 tai 2023, mutta kuitenkin toivon mukaan omistusasuntoon ja niin ettei tarvitsisi ihan heti muuttaa uudestaan!

2) Avoimeen yliopistoon opintoja 35 op
No, opintosuoritusote näyttää tässä vaiheessa vain 5 opintopistettä tälle vuodelle, mutta suorituksia pitäisi olla kasassa jo 11 op, plus yksi kesken oleva kurssi. Eli suunnilleen aikataulussa ollaan. Ja opintotukeni olen siis jo käyttänyt, joten minun ei tarvitse ihan 5 op / kk -tahdissa opiskella, mutta katsoin, että 3 op / kk olisi ihan realistinen tahti.

3) Kala-kasvisruokavaliolla koko vuosi
Aiemmin olen pitänyt tavoitteita, että kasvisruokapäiviä tulisi täyteen tietty määrä, mutta nyt otin tavoitteen toisesta näkökulmasta. Viime vuonnakaan en syönyt lainkaan punaista lihaa tai nisäkkäitä, mutta tästä pitäisi tulla ensimmäinen vuosi, kun en syö edes siipikarjaa. Tavoitteena tämä on sinänsä aika armoton, mutta sanoisin että omalla kohdallani ihan realistinen, ja tähän asti tavoitteessa on pysytty.

4) Liikuntaa väh. 2 krt / vko ainakin 80 % viikoista
Kuulostaa monimutkaiselta, mutta tämä liittyy bujossa pitämääni liikuntataulukkoon, jonka haluan olevan vuoden lopussa vähintään 80 %-sesti vihreä! Siis käytännössä 53 viikon aikana saisi tulla enintään 10 viikkoa, jolloin liikuntakertoja tulee nolla tai yksi. Liikuntakerran määritelmä on toki vähän tulkinnanvarainen, mutta yleensä lasken liikuntasuoritukseksi 45-60 minuutin kohtalaisen tai raskaan kuormituksen. Päivittäiset joogatuokiot lasken koko viikon ajalta yhdeksi liikuntasuoritukseksi - vaikka ajallisesti joogaa kertyykin viikossa helposti kaksikin tuntia, niin lasken lajin olevan puoliksi liikuntaa, puoliksi rentoutumista! Tähänastisista viikoista on vihreää 15/17 = n. 88 %, eli tavoite on vielä ainakin toteutunut hyvin.

Bujoni liikuntataulukko (jossa on tilaa myös vuodelle 2022)

5) Tankotanssissa uusien liikkeiden opettelu
En ollut aluksi varma, haluanko tätä lajia erikseen nimetä blogissani, koska tämä on lajina kuitenkin paljon harvinaisempi kuin lenkkeily, uinti tai jooga. Mutta toisaalta tiedostan samalla, että jos nyt joku läheinen kaveri sattuu tämän blogin löytämään, niin ehkä minut on helppo tunnistaa täältä sadasta muustakin jutusta. :D Lajin suosio on myös kasvanut viime vuosina nopeasti, ettei tämä enää ole harrastuksena niin harvinaisuus. Mutta niin, asetin tässä tavoitteeksi oman tanssikoreografian suunnittelun sekä kolmen uuden liikkeen haltuunoton (joista yhden olen jo puoliksi oppinutkin!). Niin ja sain uuteen kotiin ostettua vihdoin ikioman tangon (♡), joten edes koronarajoitukset eivät estä tänä vuonna treenaustani!

6) 100 elokuvan katsominen
Elokuvia tulee tosiaan katseltua, vaikka leffateatterissa en olekaan käynyt yli vuoteen. Kotiteatterissakin on onneksi ihan mukava valikoima katsottavaa! Tälle vuodelle katsottuja elokuvia on kertynyt 33, eli juurikin tavoitetahdin mukaisesti.

7) Vähintään 10 kirjan lukeminen
Sama tavoite oli viime vuonnakin, nyt lisähaasteena vain se, etten ole saanut uudella asuinpaikkakunnalla vielä kirjastokorttia hommattua. Olenkin päätynyt turvautumaan e-kirjoihin näin vapaa-ajan lukemisessakin. (Ja tähän tavoitteeseen en siis laske mukaan opintoja varten luettuja kirjoja.) Olen lukenut tänä vuonna kaksi kirjaa ja kolmas on aloitettu, mutta tässä olisi silti vähän kirittävää.

8) Uuden kielen opiskelua, mm. Duolingon avulla
Päädyin aloittamaan tässä muun opiskelun ohella myös itselleni kokonaan uuden kielen opiskelun. Teen tätä ihan itseopiskeluna omassa tahdissa erilaisten nettimateriaalien avulla, mutta tavoitteen edistymistä mittaan Duolingon kaikkien tasojen suorittamisella. Tällä hetkellä olen suorittanut tasoista 36 %, eli voin jatkaa samassa tahdissa.

9) Videokollaasit kolmen eri vuoden valokuvista
Sama tavoite oli viime vuonnakin, eli tarkoituksena on vähitellen digitoida vanhoja lapsuusajan kuvia sekä järjestellä tuoreempia kuvia, jotta ne parhaat kuvat ja muistot on helpompi löytää kuvapaljouden joukosta. Tätä en ole vielä kunnolla aloittanut, ja osan tästä voinkin tehdä vasta, kun käyn lapsuudenkodissa seuraavan kerran skannailemassa lisää vanhoja valokuvia.

10) Blogien ylläpitäminen
Minulla on parikin blogia, joista tämä on aktiivisin, mutta en halua muitakaan harrasteblogeja kuopata vielä kokonaan. Asetin tänä vuonna eri blogeille erilaiset päivitystavoitteet, ja tämän blogin osalta se on 25 postausta vuoden aikana. Tämä on jo vuoden postaus numero 14, joten tässä ollaan ihan reilusti tavoitetta edellä. Muissakin blogeissa olen tavoitteessa jo yli puolenvälin.

11) Sarjakuvan piirtämistä 12 strippiä
Tästäkään teini-iässä aloitetusta ikuisuusprojektista en ole vielä valmis luopumaan. Tällä hetkellä sarjakuvaa on kasassa 25 % (3/12) eli alle tavoitetahdin, mutta tämän kanssa on myös nopea kiriäkin.

12) Varallisuus vuoden lopussa väh. 110 000 €
Koska elän tällä hetkellä lähinnä säästöilläni eikä palkkatuloja varmaan tänä vuonna tule, niin on aika realistista, että varallisuuteni tulee vuoden aikana laskemaan. Kuitenkin ensimmäiset neljä kuukautta olen ihme kyllä pysynyt vielä plussan puolella, koska Nordnet-salkun arvonnousu on jatkunut hämmentävänkin hyvin (alkuvuodesta +14 %). Vuoden alussa varallisuuteni oli 118 077 € ja nyt se on 119 160 €. Lisäksi elokuussa on tulossa kahden tonnin veronpalautukset, joten tällä hetkellä tilanne näyttää oikein lupaavalta. Kuitenkin samalla tiedostan, että iso pörssinotkahdus huonolla hetkellä voi romuttaa tämän tavoitteen, joten en vielä tuulettele liikaa tämän suhteen.

Tällaisia juttuja siis tavoittelen tänä vuonna! Varallisuuden kehittymisestä tulee varmaan blogiini jonkin verran väliaikatietoja, mutta muiden tavoitteiden saavuttaminen ratkeaa viimeistään ensi vuoden alussa. :)

Jokaisen lenkin vaikein askel

 ...on se ensimmäinen askel! 

Joskus voi toki olla vielä vaikeampaa ottaa ne askelet esimerkiksi sängyn tai sohvan gravitaatiokuopasta lenkkitossujen luo. Mutta joka tapauksessa, kun on päässyt ovesta ulos ja ottanut lenkin ensimmäisen askeleen, loppu voikin sujua kuin itsestään. Ja lenkin jälkeen fiilis on yleensä hyvä. Eli mikä siinä onkin kerta toisensa jälkeen niin vaikeaa? Lenkkeily on liikuntaharrastuksena loistava sen takia, että sitä voi harrastaa käytännössä missä ja milloin vaan. Mutta toisaalta se, että se lenkkeily ei yleensä ole sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan, voi tehdä lenkille lähtemisestä kovin vaikeaa.

 Sama aloittamisen vaikeus ja prokrastinointi pätee moneen muuhunkin asiaan. Kun on vetkutellut opiskelun aloittamista koko aamupäivän, voikin yllättää itsensä pääsemällä flow-tilaan opintojen parissa. Kun on jo pari päivää lykännyt siivoamista, niin lopulta huomaa, ettei siinä nyt oikeastaan niin kauaa mennytkään, kun vaan ryhtyi hommaan. Mutta aloittaminen on jostain syystä todella usein vaikeaa. Yhtenä syynä aloittamisen vaikeudelle on, että nostetaan rimaa täysin turhaan liian korkealle. Kun ryhtyy siivoukseen, kodin pitäisi sen jälkeen olla putipuhdas (vaikka se on edelliset viikot ollut täyden kaaoksen vallassa...). Ja kun aloittaa esseen kirjoittamisen, tekstin pitäisi muka olla kertaheitolla painovalmista. Ja kun kerran lähtee lenkille, niin pitäisi jaksaa juosta mielellään tunnin lenkki.

Todellisuudessa liika vaativuus voi lannistaa ja valmistaa meitä epäonnistumiseen, koska liian korkeat tavoitteet tekevät aloittamisesta entistä vaikeampaa. Olen itse lenkkeillyt nuorena aikuisena selvästi nykyistä enemmän, ja parhaimmillaan pingoin 10 km:n lenkin tunnissa. Nyt en enää tuohon tahtiin yllä ja lenkkeilymatkatkin ovat lyhentyneet ajoilta, jolloin treenasin marathonia varten. Jos siis pitäisin edelleen tavoitteena, että lenkille lähtiessä pitäisi jaksaa juosta 10 km täyttä vauhtia, jäisi aika moni lenkki kokonaan vetämättä. Eli ehkä se 5 km kevyt hölkkä on tähän verrattuna ihan hyvä vaihtoehto! Treenillä ei todellakaan tarvitse haastaa itseään äärirajoilleen, jotta siitä voisi olla silti hyötyä omalle mielialalle, kunnolle ja terveydelle. Itse asiassa äärimmäisen rasituksen lisähyödyistä verrattuna raskaaseen rasitukseen ei ole juurikaan näyttöä, joten ei-kilpaurheilijoille kaikenlainen hengästyttävä liikunta on yleensä rasitustasoltaan riittävää.

Jos on liikkunut ennestään vähän tai aloittaa uutta lajia, ohjenuorana on, että kannattaa lisätä maltillisesti ensin liikuntakertojen määrää, sitten kestoa ja vasta sitten tehoa. Toisin sanoen, jos yrittää saada lenkkeilystä itselleen säännöllisen ja pitkäaikaisen harrastuksen, ei ehkä kannata lähteä heti vetämään sitä tunnin rääkkilenkkiä. Ensin voi lähteä vaikka ihan vaan kävelylenkille ja pyrkiä tekemään siitä säännöllisen tavan. Kävelylenkkien pituutta voi vähitellen kasvattaa, ja siirtyä sitten kävelystä kevyeen hölkkään ja ajan myötä vähän vauhdikkaampaan hölkkään. Mutta esimerkiksi painonhallinnan osalta on hyvä tiedostaa, että esimerkiksi 5 km kävelyssä ja 5 km juoksussa kuluu suunnilleen sama määrä energiaa, joten tämänkin takia kannattaa panostaa ennemmin matkan pituuteen kuin nopeuteen. Toki kunnon kasvaessa nopeus voi kasvaa huomaamattakin.

Aloittamisen vaikeutta vastaan voi myös taistella päättämällä etukäteen viikonpäivän/-päivät, jolloin käy lenkillä. Jos odottaa sitä maagista hetkeä, jolloin on tarpeeksi energiaa, aikaa, motivaatiota ja tämän päälle vielä kiva juoksusää ja muutenkin tähdet kohdillaan, niin lenkkeilystä on turha odottaa kovinkaan säännöllistä harrastusta. Lisäksi esimerkiksi sopimalla yhteislenkin kaverin kanssa, lenkille lähtemisestä on vielä suurempi kynnys lipsua. Tai käymällä lenkillä esimerkiksi heti aamupalan jälkeen tai suoraan työpäivän jälkeen, voi välttää illalla sohvan pohjalta ylös vääntäytymisen ongelman! :)

Eroon hedonistisesta oravanpyörästä

 Kun tutustuin pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa talousblogeihin, Omavaraisuushaasteen kirjoitus Hedonistisesta oravanpyörästä iski todella hyvin. Tuo on edelleen niin totta ja aikalailla blogini ideologian ytimessä. Näin Suomen ylikulutuspäivänä (10.4.) oman kuluttamisen kriittinen tarkastelu onkin enemmän kuin aiheellista. Välttämällä jatkuvaa kuluttamista on mahdollista saada rahaa säästöön, elää silti onnellisesti sekä säästää samalla ympäristöä ja sen luonnonvaroja. Win-win-win!

Pohdiskelin aiemmin sitä, tuoko raha onnea, ja siis tutkitusti tiettyyn tulotasoon asti kyllä. Mutta rahan ylenmääräinen kuluttaminen tuskin tekee ketään kovin onnelliseksi. Länsimaisessa kulttuurissa ihannoidaan rikastumista, ylellistä elämäntyyliä ja kalliita asuntoja, autoja, elektronisia laitteita, vaatteita... Katselemalla tv:stä, somesta tai mainoksista muiden ylellistä ja näennäisen täydellistä elämää, alamme haluta itsellemme samaa ylellisyyttä ja kalliita tavaroita, joita emme oikeasti edes tarvitse. Tämä on parillakin tapaa haitallista. Kateellisuus ja oman elämän vertailu itseä rikkaampiin, kauniimpiin tms. tekee yleensä onnettomaksi. Ja toisaalta ne ostetut tavarat eivät yleensä tee meitä niin onnellisiksi kuin kuvittelemme.

Kaikki ovat varmaan joskus kokeneet shoppailun riemua tehdessään hyvän löydön tai muuten vaan olleet innoissaan jostain uudesta ostoksesta. Oli kyse sitten vaatteista, meikeistä, elektroniikasta tai kodin sisustuksesta, kaikilla on varmaan jokin heikko kohtansa. (Itsellä se on tällä hetkellä urheiluvälineet, mikä onneksi ei ole huonoimpia sijoituskohteita, mutta sekin tulee vielä kalliiksi, jos jatkan samaa tahtia...) Harkiten tehty ostos, jolle on aidosti käyttöä, voi toki tuoda iloa pitkäksikin aikaa. Mutta shoppailussa on vaarana se, että siihen voi jäädä koukkuun. Kun uuden tavaran ostamisesta saa hyvän mielen, sitä hyvää mieltä ja piristystä etsitään taas pian uudelleen ostamalla lisää tavaraa. Ja lisää. Ja lisää. Kohta tähän shoppailun tuovaan piristysruiskeeseen myös tottuu, joten pitää ostella entistä useammin ja kalliimpia asioita, jotta shoppailunhimon saa tyydytettyä. Hedonistisessa oravanpyörässä pitää juosta entistä kovempaa, jotta onnellisuuden taso pysyy samana. Pian asunto onkin täynnä turhaa tavaraa, jota ei oikeastaan edes käytä, ja tili nollilla. Happy??

Hedonistisen oravanpyörän ilmiö tunnetaan myös nimellä hedoninen adaptaatio: meillä on taipumus tottua ja turtua ajan mittaan asioihin, tavaroihin ja niiden herättämiin tunteisiin. Alun innostus uudesta kännykästä voikin pian vaihtua välinpitämättömyyteen ja jopa ärtymykseen siitä, kun kaverin kännykkä on vielä uudempi ja hienompi. Onnellisuudella on taipumus palata aina suunnilleen sille status quo -tasolle, vaikka kuinka odotamme uuden auton tai uuden tv:n tekevän meidät pysyvästi onnellisemmaksi ja paravan elämänlaatuamme merkitsevästi. Toisaalta tämä toimii myös toiseen suuntaan: selviydymme yleensä odotettua paremmin takaiskuista, joiden oletamme suurin piirtein pilaavan koko loppuelämämme, ja onnellisuus palaa vähitellen suunnilleen samalle tasolle kuin ennen takaiskua.

Hedoninen adaptaatio on myös syy siihen, miksi rahan käyttäminen kokemuksiin tekee yleensä onnellisemmaksi kuin rahan käyttäminen materiaan. Kokemukset ovat lyhytkestoisempia, joten niiden voisi ajatella olevan huonompi "sijoitus", mutta toisaalta lyhytkestoisuus estää kyllästymisen ja auttaa siinä, että kokemuksesta jää yleensä parempia muistoja! Dan Gilbertiltä tähän liittyen osuva lainaus:
"Part of us believes the new car is better because it lasts longer. But, in fact, that's the worst thing about the new car. It will stay around to disappoint you."

Kokemusten ei edes tarvitse maksaa paljoa tai yhtään mitään!
(Kuva Nuuksiosta.)

Jos tunnistat itsessäsi himoshoppailijaa ja hedonismin oravanpyörässä juoksijaa, on hyvä aika pysähtyä. Mieti ennen seuraavan hankinnan tekemistä, palveleeko se oikeaa tarvetta vai pelkkää hetken mielihalua. Vai yritätkö paeta shoppailulla jotain hankalaa tunnetta? Nuku yön yli ja katso, tuntuuko hankinta yhä tarpeelliselta. Älä osta kaikkea haluaamasi kerralla vaan jätä osa hankinnoista odottamaan vaikka seuraavalle kuukaudelle. (Ja jos hankinta ei silloin enää kiinnostakaan, niin aina parempi!) Sen sijaan, että miettisit, mitä kaikkea haluaisit ja mitä sinulta puuttuu, keskity siihen, kuinka paljon sinulla jo on ja kuinka paljon hankkimistasi asioista on oikeastaan aika turhia. Vaikka voi olla vaikeaa myöntää itselleen tehneensä huonoja ostoksia, sitä kautta voi oppia, minkälaisia hankintoja kannattaa välttää. On mahtava tunne saada kiksejä siitä, että tulee oikeastaan toimeen hyvin vähällä! Tämän sivutuotteena rahaakin jää enemmän säästöön ja luonto kiittää, kun karsii esim. omaa pikamuodin kulutusta ja elektroniikkajätteen määrää. Ostoksistakin voi nauttia jatkossa paremmalla omallatunnolla, jos ne ovat oikeasti harkittuja ja tarpeellisia.

Ja vaikka meillä on taipumus palata samalle vanhalle onnellisuuden tasolle niin hyvien kuin huonojenkin kokemusten jälkeen, omalla asennoitumisella voi silti vaikuttaa. Hedonista adaptaatiotakin voi jossain määrin opetella välttämään. Keskeisimmät keinot tähän ovat varmaan kiitollisuuden harjoittaminen ja kyky olla läsnä hetkessä. Myönteiset tunteet tehostuvat, jos pystyy muistuttamaan itseään siitä, miten onnekas ja kiitollinen on jostain asiasta. Ja jos pystyy keskittymään täysillä hyvään hetkeen, pysähtymään ja nautiskelemaan siitä kaikilla aisteillaan, nautintoa saa pitkitettyä. Tavaroiden kanssa kannattaa myös pysähtyä välillä miettimään, ovatko omat vertailukohdat epärealistisia tai haitallisia. Omaa puhelinta voi toki vertailla markkinoiden uusimpiin ja parhaimpiin malleihin, mutta muistelemalla jotain vanhaa kämäistä puhelintaan voikin tulla siihen lopputulokseen, että nykyinen puhelin onkin oikeastaan aika jees!

ASP-tili

 Kirjoittelen tällä kertaa ASP-tilistä eli asuntosäästöpalkkiotilistä. ASP-tili on siis tarkoitettu ensiasunnon hankintaa varten säästämiseen ja sen voivat avata 15-39-vuotiaat, jolla ei ole vielä ollut omistusasuntoa (väh. 50 % omistusta asunnosta). ASP-tilille saa vuosittain 1 % verottoman korkotuoton. Lisäksi asunnon ostamisen yhteydessä ASP-tilin säästöille maksetaan lisäkorko, joka on yleensä 4 %. Lisäkoron saa tilin avausvuodelta ja enintään viideltä seuraavalta vuodelta. (Lopussa tästä lisäkorosta esimerkkilaskelma!)

ASP-tilille voi säästää yhdellä vuosineljänneksellä eli kvartaalilla 150-3000 €. Yksi kvartaali on siis kolme kalenterikuukautta, eli 1.1.-31.3., 1.4.-30.6., 1.7.-30.9. ja 1.10.-31.12. Kun on tehnyt ASP-tilille vähintään 150 €:n talletuksen 8 kvartaalin aikana, voi hakea ASP-lainaa. Käytännössä tämän voi saada täyteen jo vähän yli 1,5 vuodessa, kuten minulla kävi, mutta kvartaalien ei myöskään tarvitse olla peräkkäisiä. ASP-lainan saamiseksi riittää, että asunnon hinnasta on säästettynä 10 %. ASP-lainan enimmäismäärä riippuu ostetun asunnon sijainnista: Helsingissä 180 000 €, muualla pääkaupunkiseudulla (Espoo, Vantaa, Kauniainen) 145 000 € ja muissa kunnissa 115 000 €. ASP-lainalle saa lisäksi valtiontakauksen ja korkotuen.

EDIT 9.4.2021: Ja heti vanhentui viikossa osa ylläolevista tiedoista. :D Olin kyllä kuullut, että ASP-lainan rajojen nostaminen on suunnitteilla, mutta en ajatellut asian etenevän näin nopeasti! Eli ensi torstaista lähtien ASP-lainan enimmäismäärä on Helsingissä 215 000 €, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa 160 000 €, Turussa ja Tampereella 140 000 € ja muualla Suomessa 120 000 €!

Rajoitteina ASP-säästämisessä on, että jos rahat vetää pois, ASP-sopimus purkautuu - vuosittaisen 1 % koron saa toki silti pitää. Mutta tämä voi kyllä olla myös hyvä asia, sillä säästöihin kajoamisen kynnys on täten ASP-tilissä korkealla! ASP-tilissä on rajoitettu lainasumman lisäksi laina-aikaa (maksimissaan 25 vuotta). Ja sijoitusasunnon ostamiseen ASP-laina ei ole kovin hyvä, sillä ASP-lainalla ostettua asuntoa saa vuokrata eteenpäin vain tietyin rajoituksin ja enintään kahdeksi vuodeksi. Toki ASP-lainan voi kai muuttaa myöhemmin tavalliseksi asuntolainaksi, mutta en ole tähän juurikaan perehtynyt. Ja vaikka päätyisi ottamaan ASP-lainan sijaan (tai lisäksi) tavallista pankkilainaa, ASP-tilin lisäkorko maksetaan silti. ASP-lainan voi myös ottaa eri pankista kuin missä ASP-tili on ollut, joten se ei sido lainaneuvotteluissa tiettyyn pankkiin.

Itse avasin ASP-tilin vuoden 2018 syyskuussa. Ystäväni oli ollut asunnon ostoa suunnitellessaan lainaneuvottelussa ja meillä tuli tämän yhteydessä puheeksi ASP-tili. Kun ryhdyin sitten itsekseni selvittelemään asiaa tarkemmin, harmittelin miksen ollut kuullut tästä aiemmin, ja kävin jo samalla viikolla avaamassa tilin S-pankissa. Lopulta ajoitus kuitenkin osui ihan hyvin kohdilleen, koska asunnon ostaminen tulee minulla ajankohtaiseksi mahdollisesti vasta v. 2022 tai 2023, kun tässä välissä tuli eteen parikin muuttoa kumppanin töiden perässä. Ehdin siis kerrytellä ASP-tilille korkoja ainakin viideltä eri kalenterivuodelta. Tältä näyttää oma ASP-säästämiseni taival!

2018
21.9.   3 000 €
2.10.   3 000 €
31.12.  korkoa 15,86 € => tilillä 6 015,86 €

2019
1.1.   1 500 €
3.1.   1 500 €
1.4.   1 000 €
2.4.   2 000 €
1.7.   1 000 €
2.7.   2 000 €
1.10.   3 000 €
31.12.  korkoa 135,22 € => tilillä 18 151,08 €

2020
1.1.   1 500 €
3.1.   1 500 €
1.4.   3 000 € -> 8 kvartaalia täynnä!
2.7.   3 000 €
1.10.   3 000 €
31.12.  korkoa 257,17 € => tilillä 30 408,25 €

2021
1.1.   3 000 €
1.4.   3 000 €
=> tilillä 36 408,25 € (+ tältä vuodelta kertynyt korko noin 83 €)

Tekemällä sijoitukset heti kvartaalin alussa saa maksimoitua tuon talletusajan ja siten myös tilille maksettavien korkojen määrän. Ja itsellä alkoi siis jo 12. kvartaali, mutta tuon 1 %:n koron saa silti koko summalle, kunhan talletukset ovat enintään 3 000 € / kvartaali. Ja siis 1 %:n riskitön ja veroton korko on jo itsessään parempi kuin mitä pankkien sijoitustileille tarjotaan, mutta todellinen etuhan ASP-tilissä on se 4 %:n lisäkorko! Lisäkorko voi periaatteessa vaihdella 2-4 %:n välillä, mutta itselle ainakin tarjottiin automaattisesti tuota 4 %, eli kannattaa vaatia sitä. Mitenkäs se sitten lasketaan?

Jos lähtisin nyt asuntokaupoille, ASP-tilin säästösummani olisi tämän vuoden korot mukaan laskien noin 36 491 €. Lisäkorkoa ei voi kuitenkaan laskea suoraan 4 % tästä summasta, vaan lisäkorossa huomioidaan se, kauanko rahat ovat tilillä olleet. Ja näitä laskelmia tehdessäni tajusin vasta ekaa kertaa, että yli kahden vuoden säästöajoissa lisäkoron määrähän voi olla itse asiassa enemmänkin kuin 4 % lopullisesta säästösummasta! Käytännössä lisäkorko on siis ASP-tilille maksetut korot (ensimmäisen 6 v. ajalta) kerrottuna neljällä. Eli saisin tällä hetkellä lisäkorkoa noin 491 € * 4 = 1 964 €. Ihan kiva summa siis, jolle löytyisi varmasti käyttöä muuton yhteydessä!

Lisäkorosta saa tietenkin sitä enemmän hyötyä, mitä isompia talletuksia pystyy tekemään (toki tuo 3 000 € / vuosineljännes rajana). Ja parhaan hyödyn saa, jos pystyy ajoittamaan asunnon oston 5-6 vuoden päähän ASP-tilin avaamisesta. Toki muut ASP-lainan edut pystyy hyödyntämään jo paljon pienemmilläkin säästösummilla ja lyhyemmilläkin säästöajoilla. :)