Liikunnan iloa joogasta

 Uusien liikuntamuotojen kokeileminen ja itselle sopivan lajin löytäminen on tärkeää, jotta liikunnan harrastaminen pysyy mielekkäänä ja palkitsevana. Kirjoittelin aiheesta jo postauksessa Motivaatiota liikkumiseen, ja nyt haluaisin esitellä yhden oman melko tuoreen liikuntaharrastukseni, joogan!

Olen käynyt vain muutamilla ohjatuilla joogatunneilla elämäni aikana, enkä tuolloin ihan vakuuttunut siitä, että laji olisi minua varten. Olen aina kokenut olevani ihan superkankea, esimerkiksi koulun kuntotesteissä eteentaivutus oli aina heikko kohtani ja muistan peitelleeni sen vuoksi häpeillen tuloslappuani minua liikunnallisemmilta kavereiltani. Siispä olenkin aina ajatellut, etten ole tarpeeksi notkea harrastamaan joogaa. Vaikka sinällään tämä on ihan typerää, koska juuri joogan avulla sitä notkeutta voisi kehittää, ja notkeutta vaativien lajien välttelyhän vain pahentaa tilannetta! Tämä argumentti ei silti vie pois sitä kömpelyyden ja kankeuden tunnetta, mikä minulla on ollut aiemmilla joogatunneilla, kun olen ollut aloittelijana kokeneempien joogaajien joukossa ja yrittänyt peitellä tuskaani, kun koko kroppa tärisee itselleni uusissa ja oudoissa asennoissa.

Nyt olen kuitenkin kokeillut joogaa kotioloissa. Aluksi tein ihan vaan venyttelyä Instagramista bongaamieni vinkkien avulla ja päädyin lopulta LivinLeggingsin Youtube-kanavalle, jossa on paljon ohjattuja joogavideoita (englanniksi puhuttuja, mutta mielestäni selkeitä ja helposti seurattavia). Liv pitää myös maksullisia online-tunteja, mutta itse olen kokeillut vasta noita ilmaiseksi löytyviä videoita. Olen tehnyt näin alkuun "21 Day Yoga" -haastetta, ja pari muutakin kokeilemaani opastusvideota ovat olleet tosi hyviä. Tykkään Livin selkeästä ja lempeästä ohjaustyylistä, ja liikkeissä on välillä variaatiota sen mukaan, kuinka notkea tai kokenut on. Itselleni kotitreeni sopii erinomaisesti, kun ei tarvitse huolehtia siitä, miltä näyttää liikkeitä tehdessään, tai onko paljon muita kankeampi. Ja kuitenkin opastuksen avulla tulee kokeiltua ja opittua myös uusia liikkeitä ja tehtyä ehkä vähän pidempi treeni kuin mitä tekisi yksinään.

Aiemmilla joogatunneillani minulla oli myös vaikeuksia oikeanlaisen hengitystekniikan tajuamisessa. Kun ei ollut tottunut seuraamaan omaa hengitystään (ja kun teki omalle tasolleen ehkä turhan vaikeita liikkeitä), hengittäminen tuntui todella pakotetulta ja jäi usein aika pinnalliseksi. Kuitenkin uskoisin meditaation ja sen myötä tietoisen hengittämisen harjoittelun auttaneen joogassakin! Ja nyt on vähitellen alkanut tajuta, että hengitysrytmissä on yleensä jokin pointtikin. Esimerkiksi sisäänhengityksen aikana ylävartaloon on helpompi saada lisää pituutta ja ryhtiä, kun taas uloshengityksen aikana on helpompi rentouttaa kehoa ja päästä liikkeissä alaspäin. Yleensä kun pinnistelee jonkin vaikean liikkeen parissa, saattaa huomaamattaan jopa pidättää hengitystään, mutta tietenkin keho tarvitsee liikesuorituksen aikanakin happea. Hengittämällä rauhallisesti saa lisäksi rentoutettua mieltään ja kehoaan, joten venytykset saa ehkä myös vietyä vähän pidemmälle.

Joogassa yhdistyvät mukavasti liikunta ja rentoutuminen, ja se on ollut kiva tapa käynnistää päivä. En ole ennen edes pitänyt joogaa varsinaisena liikuntana. Eikä joogassa välttämättä tulekaan hiki, vaikka yleensä treenin aikana syke nouseekin ja lihakset ovat välillä koetuksella. Toisaalta se on ollut tosi kätevääkin, ettei tarvitse käydä suihkussa aina treenin jälkeen, ja niinpä joogaa on oikeasti tullut tehtyä päivittäin! Ja toisin kuin erilaisissa kokeilemissani lihaskuntohaasteissa, tätä aion jatkaa mielelläni ensi kuussakin. Vaikkei jooga ole kunnon kohottamisen osalta tietenkään yhtä tehokasta kuin vaikka lenkkeily, niin lihaskuntoa, notkeutta ja tasapainoa se silti kehittää!

Jooga on siitäkin kiva laji, että sitä voi harrastaa käytännössä missä vaan, ja yleensä ainut siihen tarvittava väline on joogamatto. Itse olen kuitenkin pärjännyt toistaiseksi ilman sitäkin, sillä olen käyttänyt vanhaa taiteltavaa jumppamattoani, joka on tavallista joogamattoa pienempi. Joissain liikkeissä pitää siksi vähän improvisoida ja pidän maton lähellä myös huopaa ja pientä tyynyä, jos matosta loppuu mitat kesken ja tarvitsen vähän lisää pehmikettä. :D On minulla joogamatto kuitenkin jo ostoslistalla - ehkä tällaisen hankinnan raaskii nyt tehdä, kun olen kuitenkin kuukauden päivät tästä jaksanut innostua!

Uusi bullet journal (Leuchtturm)

 Olen aiemmin esitellyt täällä blogissa omaa bullet journaliani, mutta vanha bujo on tullut täyteen ja otin vuodenvaihteessa käyttöön uuden bujon. Eli se on nyt käytössä jo kolmatta kuukautta, vaikka aluksi olisi tehnyt mieli heittää koko bujo roskiin... Yritin jo kesällä kirjakaupoissa käydessäni vilkuilla, olisiko sopivia bujoja löytynyt, ja loppuvuodesta sitten ahkerammin. Kriteereinä minulla oli bujolleni, että sen pitäisi olla noin A5-kokoinen, sivut pisteytettyjä, vähintään 200-sivuinen (jotta se riittää kahdeksi vuodeksi) ja kierteillä (jotta kirja aukeaa kunnolla).

Mutta ei vaan löytynyt! Edellinen (täydellinen!) bujoni oli löytynyt Suomalaisesta kirjakaupasta sattumalta, mutta nyt kaikki löytämäni kierremuistikirjat olivat viivoitettuja tai kokonaan tyhjiä, ja ne ovat bujoilussa vähän huonoja, kun tykkään ainakin itse tehdä erilaisia taulukoita. Ja rivejä pitäisi olla 35-40, jotta kuukausinäkymään mahtuu kaikki oleellinen. Ei ole aina helppoa olla bujoilija, varsinkin jos on vähän perfektionistin vikaa... :D Jouduin lopulta tyytymään Leuchtturm1917:n 250-sivuiseen pistekirjaan (dotted notebook), hintaa 21,95 €. Värivaihtoehtoja oli useita kivoja ja päädyin viininpunaiseen. Kirja oli kivan kokoinen ja sivut oli pisteytetty (38x27 pistettä sivua kohden). Kaupassa oli myös mallikappale, jota selailemalla totesin, että vaikka tuossa ei kierteitä olekaan, niin kirja kuitenkin aukeaa ihan hyvin. Bonuksena kirjassa oli kaksi kirjanmerkkiä ja takana tasku esim. irtopapereille. Olin siis alkuun ihan tyytyväinen tuohon ostokseen!

...kunnes sitten lopulta avasin kirjan kääreestään. En tiedä, miten en ollut kaupassa tajunnut, miten ohuita nuo Leuchtturmin sivut ovat! Käytännössä siis ihan kaikki kynät näkyvät jonkin verran läpi seuraavalle sivulle - jopa puuväreistä jää painaumat toiselle puolelle. Itse täytän bujoa enimmäkseen kuulakärkikynällä, mikä ei sentään "vuoda" läpi kuten jotkut tussit, mutta silti ärsyttää, kun pahimmillaan koko edellinen aukeama näkyy sivun läpi. Ilmeisesti myös toisessa suositussa bujomerkissä, Moleskinessä, on yhtä ohuet sivut (80 gsm). Toki jos käyttäisi vaan joka toista sivua, tämä ei ehkä olisi ongelma, mutta minua tämä vaivasi aluksi tosi paljon. Kuitenkin tykkään, että bujoni näyttää kivalta, kun käytän sitä päivittäin ja aion säästää ne muistona niiden täytyttyäkin.

Alla esimerkkinä kuva tuosta läpinäkymisestä, vaikka kameran valotus tekeekin kaikesta aina vähän erinäköistä (sivut ovat todellisuudessa vähän kellertävänvalkoiset) ja sekin näyttää vaikuttavan, mistä kulmasta näyttöä katselee... Kuvassa on sitten vuoden 2022 yleisnäkymää, eli siksi viikonpäivät tai pääsiäisen ajankohta eivät täsmää tähän vuoteen!

Kamppailin pari päivää sen kanssa, haluanko ottaa tätä ollenkaan käyttöön, ja yritin vielä joulukuun viimeisinä päivinä etsiä uutta bujoa. Lopulta kuitenkin päädyin siihen, että tällä mennään. Ja siis onhan tämä nyt siis niin 'first world problem' kun olla voi! Ihan hyvin bujo on tehnyt tehtävänsä, kun on vaan hyväksynyt sen, että kaikkia tusseja siihen ei voi käyttää, ja jonkin verran kirjoitus näkyy läpi, vaikka mitä tekisi. Aluksi tuota myös tuli syynättyä tarkemmin painamalla sivuja kiinni toisiinsa, mutta tavallisessa käytössä sivut ovat yleensä vähän ilmavammin auki, niin läpinäkyminen ei ole ihan niin huomiota herättävää.

Pidän siis tätä varmaan tämän ja ensi vuodenkin. Mutta seuraavan bujon etsin kyllä hyvissä ajoin ja vähän paksummilla sivuilla. :) Ja jos jollain on vinkata hyväksi havaittua bullet journalia, niin laita ihmeessä kommenttia!

Tasa-arvo raha-asioissa

 Oli tarkoitus kirjoittaa tästä aiheesta eilen naistenpäivänä, mutta päivä menikin muissa jutuissa ja nukahdinkin illalla vähän ennen aikojani. Noh, sain sentään 10 tunnin yöunet nukuttua. :D Ja siis naistenpäivä ei tietenkään ole ainoa päivä, jolloin sukupuolten välisen tasa-arvon epäkohtia on sallittua tuoda esille. Kirjoitan siis tällä kertaa sukupuolten välisestä tasa-arvosta raha-asioissa. Tässä alkuun eilisen Twitter-keskustelun inspiroima Google-kääntäjällä tekemäni testi.

Google siis kääntää suomen sukupuolineutraalin 'hän'-sanan tarkoittamaan miestä tai naista riippuen siitä, mikä tuntuu sopivan paremmin asiayhteyteen netistä löytyvien tekstien perusteella. Eli ihmiset siirtävät näin omat seksistiset oletuksensa myös tekoälylle. Yksittäisissä lauseissa Google saattaa tarjota kahta vaihtoehtoa eri sukupuolille, mutta kirjoittamalla useamman lauseen tätä voi itsekin kokeilla. Suomen 'hän'-sana on kyllä siitä hyvä, ettei tarvitse tehdä oletuksia kenenkään sukupuolesta. Toki myös suomenkielessä riittää silti sukupuolittuneita sanoja, esimerkiksi ammattinimikkeitä (tiedemies, lakimies, esimies, lentoemäntä...).

Nykyään jos tuodaan esille se fakta, että naiset saavat keskimäärin huonompaa palkkaa kuin miehet, paikalla on hetkessä joukko miehiä kitisemässä, että "mutta kun miehet tekevät enemmän töitä!!" tai "missä yrityksessä muka maksetaan samaa työtä tekevälle naiselle vähemmän palkkaa kuin miehelle??" Kyse ei olekaan siitä että naiset saisivat systemaattisesti huonompaa palkkaa kuin heidän kanssaan samoja työtehtäviä tekevät miehet. Kyse on siitä, että miehiä etenee enemmän johtotehtäviin ja miesvaltaisilla aloilla maksetaan keskimäärin parempaa palkkaa kuin naisvaltaisilla aloilla. Koulutuseroistakaan tämä tuskin johtuu, sillä Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneista on naisia yli puolet. Lisäksi naisen asemaa työelämässä heikentää se, että naiset käyttävät todennäköisemmin vanhempainvapaat ja jäävät useammin töistä pois esimerkiksi hoitamaan sairasta lasta. Miehet tekevät enemmän ylitöitä, mistä toki maksetaan ansaitusti korvaus. Toisaalta naiset tekevät enemmän kotitöitä, mistä yleisesti ottaen ei makseta mitään. Reilua?

Toki siis tähän on voi heittää vasta-argumenttina, että itsehän naiset ottavat kodin hoitamisesta enemmän vastuuta ja päättävät hakeutua näille "naisvaltaisille aloille", vaikka tietävät, ettei palkka välttämättä nouse ikinä kovin korkeaksi. Eipä itselläkään palkka ollut päällimmäinen asia mielessä, kun mietin nuorena aikuisena itselleni sopivaa ammattia, vaan mietin, mikä ala tuntui kiinnostavalta, merkitykselliseltä ja persoonalleni sopivalta. Naiset hakeutuvat syystä tai toisesta miehiä useammin auttajan ja hoivaajan rooliin myös työelämässä. Siksi ärsyttääkin, miksi näiden alojen palkkaus ei ole yhtään parempi. Esimerkiksi sairaanhoitajat ja opettajat tekevät psyykkisesti kuormittavaa ja silti korvaamattoman arvokasta työtä, mutta tämä arvostus ei valitettavasti näy tarpeeksi hyvin heidän palkassaan.

Mistä miesten ja naisten eri ammatteihin hakeutuminen sitten johtuu, onkin varsin hyvä kysymys. Kyse voi olla osittain persoonallisuuden tai arvomaailman eroista. Toisena syynä voi olla se, miten sukupuolittuneesti eri ammatit ovat edustettuna mediassa tai arkielämässä. Esimerkiksi omilta koulualoilta suurin osa opettajista oli naisia - poikkeuksena matemaattisten aineiden opettajat! Niin ja yhdellä lukion syventävällä fysiikan kurssilla olin ainut naispuolinen opiskelija koko kurssilla. Kun opettaja pani tämän ääneen merkille, takaani kuului naureskelua. Ah, miten tervetullut olo tuli heti. Paitsi että tämä tieteenalojen ja ammattien sukupuolittuneisuus ajaa osan naisista pois miesvaltaisilta aloilta, se voi myös ajaa osan miehistä pois naisvaltaisilta aloilta.

Omatkaan ratkaisut eivät tätä vinoutunutta tilannetta auta, kun olen tyypillisesti laittanut oman hyvinvoinnin ja jaksamisen rahan takomisen edelle. Tällä hetkellä myös parisuhde on mennyt oman uran edelle, kun olen muuttanut miehen töiden perässä. Kuitenkin jo pelkkä raha-asioista puhuminen ja sijoittaminen ovat myös hyvin sukupuolittuneita, joten toivon pystyväni tässä blogissa murtamaan sukupuoliin liittyviä normeja ainakin niiden suhteen.

Eli muistetaan, että se menestyvä ja sijoittamista harrastava 'hän' voi olla myös nainen!

Tuoko raha onnea?

 Noh, sanonnan mukaan raha ei tuo onnea, mutta silti rikastuminen on asia mitä niin monet tavoittelevat. Miksipä muuten lottoon ja rahapeleihin syydettäisiin vuosittain pelkästään Suomessa miljardeja euroja. Mutta tekeekö raha oikeasti onnelliseksi? Ja vastaus: kyllä ja ei. Varallisuus on nimittäin yhteydessä elämään tyytyväisyyteen tiettyyn pisteeseen asti. Köyhyydessä eläminen aiheuttaa stressiä, kun taas vakaa taloudellinen tilanne tuo turvaa. Perustarpeiden tyydyttämiseen, kuten ruokaan ja kotiin, kuluu rahaa. Riittävän hyvä rahatilanne takaa sen, että rahaa riittää muuhunkin kuin välttämättömyyksiin, esimerkiksi asioihin ja harrastuksiin, joiden tekeminen tuo iloa. Ei siis liene suuri yllätys, että keskituloiset ovat keskimäärin onnellisempia kuin pienituloiset.

Kuitenkin mitä suuremmista tuloista on kyse, sitä huonommin tulotaso ennustaa onnellisuutta. Yllä linkkaamassani jutussa esitellään tutkimus, jossa raja-arvoksi on löydetty 75 000 dollarin vuositulot. Tämä vastaisi noin 5 000 euron kuukausipalkkaa, ja tätä suurempi palkka ei yleisesti ottaen enää lisää elämään tyytyväisyyttä. Silti hyvätuloisetkin tavoittelevat aina vain suurempaa palkkaa - yleensä ihmiset sanovat, että olisivat tyytyväisiä palkkaan, joka olisi noin kaksinkertainen nykyiseen palkkaan nähden. Ruokahalu kasvaa syödessä ja ahneus kasvaa rikastuessa. Hyvätuloisilla yleensä kollegoillakin on suunnilleen yhtä hyvä palkka, ja aina löytyy joku, jolla on vielä paremmat tulot, joten omaa hyvää palkkaa ei välttämättä tule arvostettua niin paljon kuin olisi syytä. Kovin kilpailuhenkisillä aloilla myös työn kuormittavuus ja oma stressitaso voivat nousta tulotason mukaan. Ja jos omaa elintasoaan nostaa tulotason mukaan jatkuvasti, rahaa tarvitaan yhä enemmän, jotta voi upgreidata asuntoaan, autoaan ja muuta omaisuuttaan jatkossakin.

"Jos vielä saisi pari suihkulähdettä lisää, niin sitten olen onnellinen...!"
(Kuva otettu Pietarhovissa muutama vuosi sitten.)

Raha voi siis tuoda onnea, mutta suuret rikkaudet eivät varmaan juurikaan. Paljon on toki kiinni omasta asenteesta ja siitä, osaako olla kiitollinen rahatilanteestaan ja kaikesta, mitä hyvä taloudellinen tilanne mahdollistaa. Lisäksi sillä on vaikutusta, mihin rahat käyttää. Yleensä rahan kuluttaminen kokemuksiin tekee onnellisemmaksi kuin materian haaliminen, ja rahan käyttäminen muihin tekee onnellisemmaksi kuin rahan käyttäminen itseen. Ja jos on tehnyt säästeliäisyydestä jo elämäntavan, niin voi saada näköjään kiksejä siitäkin, että ei käytä rahaa mihinkään vaan rahat menevät säästöön. :D On kuitenkin mielestäni hyvin eri asia käyttää rahaa kalliin omaisuuden haalimiseen kuin säästää rahaa tulevaisuuden varalle. Säästöjen avulla pystyy saamaan taloudellista turvaa ja vapautta elää omanlaistaan elämää, ja uskoisin näiden kyllä olevan yhteydessä onnellisuuteen!