Motivaatiota liikkumiseen

Vuodenvaihde lähestyy uusine alkuineen ja lupauksineen. Vuodesta toiseen yksi yleisimmistä uuden vuoden lupauksista on liikkua enemmän. Vaikka tämä lupaus onkin näin ilmaistuna aika epämääräinen, tarkoitus on tietenkin hyvä. Liikunnalla on todella moninaisia hyötyjä terveydelle ja ihan koko hyvinvoinnille. Ihmiset liikkuvat nykyään selvästi alle suositusten, joten liikunnan lisääminen on monelle todella tarpeen ja lähes kelle tahansa hyödyksi. Kuntosaleilla on tuttu ilmiö, että tammikuussa porukkaa onkin yhtäkkiä enemmän, mutta tilanne tasaantuu seuraavien kuukausien aikana, kun ihmiset valuvat kuntosalilta takaisin kotisohvalle. Tällä hetkellä iso osa liikuntapaikoista on suljettuna, mikä voi entisestään nostaa kynnystä liikuntaharrastuksen aloittamiseen. Mutta mistä löytää motivaatiota liikkumiseen ja miten motivaatiota saisi pidettyä yllä enemmän kuin pari kuukautta?

Löydä oma lajisi

Liikunnan harrastaminen voi olla paljon muutakin kuin kuntosalilla käymistä. Jos liikuntaharrastuksesi on viikosta toiseen inhottavaa pakkopullaa, johon joudut pakottamaan itsesi, ei ole ihmekään, jos jossain vaiheessa motivaatio liikuntaharrastukseen lopahtaa. Siksi kannattaakin kokeilla erilaisia liikuntaharrastuksia ja hakea vaihtelua treeniin, jotta voi löytää sen oman lajinsa. Jollekin se tosiaan on kuntosali, mutta yhtä hyvin se voi olla myös esim. lenkkeily, uinti, pyöräily, luistelu, sauvakävely, tanssi, sähly, koripallo, seinäkiipeily... Joitain lajeja on toki tällä hetkellä vaikeampi harrastaa kuin muita, ja itse olenkin korvannut uintiharrastustani lenkkeilemällä ja pyöräilemällä vähän aiempaa enemmän. Olen myös tänä syksynä löytänyt ulkokuntosalien ilot! Lisäksi esimerkiksi tanssista löytyy myös paljon online-tunteja.

Laajenna käsitystä liikunnasta

Lukuisten eri liikuntalajien lisäksi liikuntaa voi olla myös arjen hyötyliikunta! Liikunta ei ole pelkästään jumpassa tai lenkillä käymistä, vaan se voi olla työmatkapyöräilyä, koiran ulkoiluttamista, ruokakassien kantamista kotiin, portaiden kävelemistä hissin sijaan, siivoamista, haravointia, lumitöitä... Vähäinenkin liikuntamäärä on parempi kuin olla tekemättä mitään. Se ettei ehdi tai pääse käymään salilla, ei myöskään tarkoita, etteikö liikuntaa voisi silti harrastaa. Kotonakin voi tehdä erilaisia lihaskuntoharjoituksia ilman sen kummempia välineitä. Ja lenkkeilyä pitkään harrastaneena tiedän, että joskus on vaan niin kamala sää, ettei millään saa itseään lähtemään ulos. Siksi olenkin välillä sen sijaan kaivanut vanhan tanssimaton ja StepMania-pelin esiin! :D Lempibiisien tahtiin tanssiminen toimii ainakin minulla hyvänä liikuntana myös ilman pelejä.

Yhdistä liikuntaan mukava asia

Se että liikuntaharrastusta ja liikunnallista elämäntapaa jaksaa pitää yllä, se vaatii joko todella kovaa itsekuria tai (etenkin ollakseen pysyvää) sitä, että liikunta on jollain tavalla palkitsevaa. Palkitsevuus voi syntyä siitä, että löytää oman lajinsa, jota harjoittaa mielellään. Liikunnan jälkeinen hyvä olo ja sen muut terveyshyödyt voivat myös toimia motivaationa. Jos sisäinen palkitsevuus on kuitenkin vielä hakusessa, motivaatiota voi hakea ulkoisten virikkeiden kautta. Kun esimerkiksi tiettyä äänikirjaa tai hyvää podcastia kuuntelee vain silloin, kun käy lenkillä, voi lenkkejä alkaa jopa odottaa innolla! Tai jos liikuntaharrastukseen saa ystävän mukaan, toisen seura voi toimia liikuntahetken palkintona.

Tee liikuntatavoitteestasi veto itsesi kanssa

En noin yleisesti kannusta ketään vedonlyöntiin, mutta kun tavoitteena on saada itsensä parantamaan elintapojaan terveellisemmiksi, tällainen leikkimielinen vedonlyönti voi auttaa! Voit esimerkiksi sopia, että lipsuessasi liikuntatavoitteestasi joudut tarjoamaan jollekin kaverille ravintolaillan tai lahjoittamaan tietyn summan hyväntekeväisyyteen. Tämä kilpailullinen elementti saattaa lisätä motivaatiota liikuntatavoitteesta kiinni pitämiseen, ja kynnys luovuttamiseen on myös korkeammalla, kun sillä on jokin konkreettinen seuraamus.

Iloitse onnistumisistasi

Liikuntatavoitteissa edistymisen seuraaminen voi olla todella motivoivaa! Onkin tärkeää muistaa kiinnittää huomiota onnistumisiin ja kaikkiin pieniinkin edistysaskeliin, joita on ottanut. Säännöllisen liikkumisen myötä voi alkaa huomata, että jaksaa esimerkiksi juosta pidempiä matkoja tai nostaa isompia painoja, tai osaa tehdä liikkeitä, jotka tuntuivat aluksi mahdottomilta. Kehittymisen kannalta on hyvä katsoa eteenpäin ja tavoitella niitä asioita, joihin ei ihan vielä pysty. Motivaation kannalta on kuitenkin tärkeää myös välillä katsoa taaksepäin ja todeta, miten paljon on jo edistynyt. Monille paino ja ulkonäkö ovat tärkeitä motivaation lähteitä liikunnan harrastamiseen, ja toki näissäkin näkyvät muutokset varmasti motivoivat. Pysyvien muutosten kannalta olisi kuitenkin hyvä, että motivaattorina on myös jotain muutakin, esimerkiksi oman terveyden parantaminen tai ylläpitäminen.

Kuinka saavuttaa tavoitteet?

Blogistani löytyy jo ennestään postaus siitä, kuinka asettaa hyviä tavoitteita. Tavoitteiden asettaminen on tietenkin vasta yksi askel, ja tavoitteiden saavuttaminen on yleensä se, mikä lopulta kiinnostaa. Kuitenkin väittäisin, että noiden askelten kautta tavoitteissa onnistuminen on todennäköisempää ja helpompaa, kun tavoitteet on harkiten valittu, realistiset ja tarpeeksi konkreettiset, jotta niitä on ylipäätään mahdollista seurata. Ja kuten tuossa edellä linkatussa tekstissä kirjoitin, kun tavoitteet jakaa muiden kanssa, kynnys niistä luistamiseen on suurempi.

Tavoitteet kannattaa ehdottomasti kirjata ylös, ja sellaiseen paikkaan, josta ne oikeasti näkee säännöllisin väliajoin. Tavoitteissa edistymisen seuraaminen on tärkeää, jotta tietää, miten tavoite etenee ja jotta voi tehdä tarvittaessa korjausliikkeitä. Jos tavoitteissa on edistytty hyvin ja yli odotusten, tästä saa onnistumisen iloa. Jos tavoitteissa ei ole juurikaan edistytty tai ollaan jäljessä aikataulusta, tämä on merkki siitä, että tavoitteen saavuttaminen vaatii jatkossa vähän enemmän töitä. Tavoitteen edistymistä voi seurata pienin askelin vaikka joka päivä ja tavoitteen voi jakaa osatavoitteisiin. Näiden pienten askelten ja välietappien saavuttamisesta saa sitten onnistumisen kokemuksia ja siten lisää motivaatiota jatkamiseen.

Tavoitteiden muuttaminen visuaaliseen muotoon on mielestäni ihan loistava keino ensinnäkin muistuttaa itseään tavoitteesta ja toisekseen motivoida itseään tavoitteessa etenemiseen. Itseäni ainakin motivoi ihmeen hyvin ihan vaan se, että saan värittää ruudun tai merkitä raksin ruutuun jokaisen juoksulenkin jälkeen tai luettuani tenttialueesta yhden luvun loppuun. Kun tavoite on konkreettinen ja mielellään vielä numeerisesti mitattavissa, voi seurata hyvinkin tarkasti tavoitteen edistymistä.

Ne jotka ovat lukeneet postaukseni bujoilusta, eivät varmaan ylläty kuullessaan, että käytän itse bullet journalia eri tavoin hyväksi omien tavoitteideni seuraamiseen. En itsekään täysin käsitä, miksi yksinkertainen ruudun/kuvion värittäminen on niin tyydyttävää, mutta tämä on bujon käytössä tosi yleistä. Esimerkiksi säästötavoitteet voi merkitä pylväinä ja värittää pylvästä sitä myötä, kun säästöjä kertyy. Tai velat voi merkitä ruutuina (esim. 100 € vastaa yhtä ruutua), ja värittää sivua sitä myötä, kun velkaa saa maksettua pois. Alla esittelen muutamia esimerkkejä siitä, miten olen itse hyödyntänyt bujoilua tavoitteiden seuraamisessa ja visualisoinnissa.

Merkitsen ylläolevaan taulukkoon viikoittain värikoodien avulla, montako liikuntakertaa olen saanut kasaan. Toki "liikuntakerta" on vähän epämääräinen käsite, mutta lasken yhdeksi kerraksi n. 45-60 min reippaan liikuntasuorituksen. Tämä motivoi välttämään noita punaisia ruutuja ja keräämään vihreitä ruutuja, joten jatkan tätä varmasti tulevina vuosinakin!

Yllä on eriteltynä, montako kilometriä on kertynyt kuukausittain kolmesta eri lajista, joita tykkään harrastaa melko säännöllisesti. Uinnissa yksi ruutu vastaa 1 kilometriä, pyöräilyssä 5 km, lenkkeilyssä 3 km. Pyrin saamaan kutakin lajia vähintään yhden rivi täyteen vuoden aikana. Valitettavasti uinti on kuitenkin jäänyt tänä vuonna tosi vähälle, kun en ole viitsinyt oikein uimahalleissa käydä koronan takia. Heinäkuussa tuli uitua mökillä, mutta muuten olen sitten keskittynyt enemmän pyöräilyyn ja lenkkeilyyn.

Yhtenä vuoden 2019 tavoitteenani oli pitää enemmän kasvisruoka- tai vegaanipäiviä kuin edellisenä vuonna. Saavutin tavoitteen jo syyskuussa, mutta asian seuraaminen bujossa läpi vuoden motivoi minua jatkamaan kasvispainotteista ruokavaliota. Siispä tavoite ylittyi lopulta heittämällä (309 vs. 218).

Kaikkiaan tavoitteiden muuttaminen värityskuviksi toimii ainakin itselläni hämmentävänkin hyvin. Olen käytännössä siirtynyt lähes kokonaan kasvissyöjäksi pitkälti sen avulla, että aloin seuraamaan ruokavaliotani bujon avulla! Muutenkin jos bujosta löytyy sivu jonkun asian seuraamiseen, sitä sivua haluaa myös täyttää. Ehkä tämä jossain määrin selittyy sillä, että olen luonteeltani aikamoinen 'completist'. Tälle ei taida olla suoraa suomennosta, mutta käytännössä siis haluan saattaa asiat loppuun, välillä jopa pakkomiellettä lähentelevällä sinnikkyydellä. En esimerkiksi jätä huonojakaan kirjoja tai elokuvia lähes ikinä kesken, mutta tavoitteiden saavuttamisessa tästä piirteestä on hyötyä. Eli jos jossain on kuvio tai pylväs, joka on väritetty vain osittain, sen todellakin haluaa saada väritettyä kokonaan! ;D

Tavoitteiden saavuttaminen on yleensä itsessään jo hyvin palkitsevaa, mutta etukäteen itsensä tai kaverin kanssa sovittu palkkio voi antaa vielä lisämotivaatiota tavoitteen eteen ponnisteluun. Palkkio voi olla esim. ravintolaillallinen, hieronnassa käyminen, pieni lomamatka... mikä nyt vaan itseä motivoi ja on normiarjesta poikkeavaa. Tai varsinkin säästötavoitteen taustalla voi odottaa jokin isompikin unelma, esim. kauan odotettu matka, lemmikin hankkiminen, oman kodin tai mökin ostaminen. Kun tavoitteessa etenemisen yhdistää tämän isomman unelman tavoitteluun, siitä saa aika varmasti ammennettua lisää motivaatiota tavoitteen saavuttamiseen!

Vinkkejä talouden kirjanpitoon

 Kirjoittelin aiemmin menojen ja tulojen seurannasta, mutta palaan vielä vähän käytännönläheisemmin siihen, miten olen itse tottunut pitämään kirjaa omasta taloudestani.

Jos rahan liikkeiden seuranta olisi pelkästään oman muistin varassa, niin kirjanpito jäisi varmaan aika vaillinaiseksi. Itsellä tärkein keino rahavirroista perillä pysymisestä ovat edelleen kuitit. Voi kyllä olla että tulevaisuudessa siirrytään entistä enemmän sähköisiin kuitteihin, mutta itse nyt ainakin vielä otan vastaan kaupassa tarjotut paperiset kuitit. Jossain ravintolassa olen törmännyt siihen, että kuitin olisi saanut sähköpostiin toimitettuna, mutta se meni jo turhan monimutkaiseksi, niin jätin välistä. Muutenkin jos joskus jää ravintolassa, kahvilassa tai myyntikojulla kuitti saamatta tai ottamatta, niin muistan kyllä suhteellisen hyvin tällaiset summat. Ja jos en, ne voi tietenkin tarkistaa verkkopankista.

Nykyään maksan lähes kaiken kortilla, joten käytännössä verkkopankista tai sen mobiilisovelluksesta näkee aika kattavasti, minne rahaa on virrannut. (Välillä saa kyllä arvuutella, että mikäköhän tämäkin Paytrailin kautta maksettu juttu mahtaa olla, kun veloituksen päiväys saattaa kaiken lisäksi heittää varsinaisesta ostopäivästä...) Toki verkkopankista näkee yleensä vain kokonaissumman, ja esimerkiksi isoista marketeistahan saattaa samalla reissulla tarttua mukaan kaikkea vaatteista autotarvikkeisiin ja kodintekstiileistä ruokaostoksiin, niin pitäisikö koko summa laittaa vain kategoriaan "ruokakauppa"? Ei minun mielestäni. Siksi harrastan kuittien keräilyä ja kotona sitten summailen kuitista yhteen kategorioittain, paljonko mihinkin on mennyt rahaa. S-mobiilin kautta pystyisi kyllä ottaa käyttöön sähköiset kuitit, mutta itse olen ehkä liian vanhanaikainen ja paranoidi sen käyttöön ottamiseen... Lisäksi on olemassa lukuisia muitakin rahankäytön seurantaan tarkoitettuja mobiilisovelluksia, esim. Monefy, jos kuittien tai Excelin kanssa näpertäminen ei innosta.

Merkitsen itse menot Exceliin monesti jo samana päivänä, kun eipä siinä montaa minuuttia mene, tai jos en ole ehtinyt/jaksanut, niin käyn kerralla vaikka edellisen viikon kuitit (ja verkkopankkitapahtumat) läpi. Näillä olenkin pärjännyt aika pitkälle. Lisäksi jos ei saa kuittia, tai jos on jossain reissussa, niin merkkaan yleensä johonkin paperille/vihkoon tai kännykän muistiinpanoihin ylös kaikki menot. Ja jos on matkassa kaverien kanssa ja pitää myöhemmin sitten jakaa yhteisiä menoja, tähän voi samalla merkitä, kuka on maksanut mitäkin. Ja etenkin nuorempana merkitsin ennen baari-iltaa, paljonko minulla on käteistä mukana lähtiessäni, niin oli helppo sitten laskea seuraavana päivänä jäljellä olevista rahoista, paljonko on tullut käytettyä käteistä esim. narikkaan tai juomiin. :D Jotenkin alkoholin vaikutuksen alaisena minulta ainakin unohtuvat käytetyt rahasummat ensimmäisten asioiden joukossa...

Kun menojen kirjaaminen alkaa sujua, voi viimeistään alkaa laskeskella, mitkä ovat niitä välttämättömiä menoja ja mikä on itselle realistinen kuukausibudjetti. En ole itse mikään superbudjetoija, vaan yleensä asetan itselleni vaan kuukauden kokonaismenoilleni jonkun rajan, jota yritän olla ylittämättä. Satunnaisesti teen sitten vähän tarkempaa budjetointia kategorioittain. Siitä alla esimerkki helmikuulta (vaikken ihan laatimassani budjetissa pysynytkään, kiitos mm. kalliiksi tulleen apteekkireissun), ja samalla näkymä kuukauden Excel-taulukostani. Taulukosta on poistettu ne sarakkeet (/kategoriat), joihin ei tässä kuussa kulunut rahaa.

Esimerkki kirjanpitoni kuukausinäkymästä.
(Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.)

Oma bullet journalini

 Kirjoittelin aiemmin siitä, mikä on bullet journal ja mihin sitä voi käyttää. Tässä tekstissä kerron vähän omaa tarinaani bujoilun aloittamisesta, esittelen omaa bujoani ja kerron omasta mielestäni parhaat puolet bujoilussa.

 En ole ikinä oppinut kunnolla käyttämään tietokoneen tai kännykän kalenteria, mutta minulla on yläasteelta lähtien ollut aina jonkinlainen fyysinen kalenteri käytössä. Lukion viimeisenä vuonna otin kuitenkin kalenterin lisäksi käyttöön myös erillisen vihon sekalaisten asioiden kirjaamiseen, ja käytin sitä osittain muistikirjana ja osittain kalenterina. Merkitsin esimerkiksi vihkoon, mitä kokeita, projekteja, palautuksia ja tapahtumia on milloinkin tulossa. Lisäksi tein vihkoon tekemislistoja, varsinkin jos oli paljon muistettavaa ja tekemistä. Lukulomalla ennen yo-kirjoituksia ja pääsykokeisiin valmistautuessa koin todella hyödyllisenä, kun sain sitä kautta tehtyä itselleni lukuaikataulua ja viikon tekemislistaa.

Jossain vaiheessa muistivihko kuitenkin jäi ja pidin pelkkää tavallista taskukalenteria, mutta sen lisäksi minulla oli kasapäin irrallisia paperilappusia, joissa oli päivän tekemislistoja ja muita muistettavia asioita. Lopulta päätin, että bujoilu voisi olla minulle sopiva tapa pitää kalenteria ja kirjaa eri asioista, niin pääsen ehkä vähitellen eroon pöydälläni pyörivistä lippulappusista. Tämä oli vuoden 2017 lopulla, ja katsoin että vuodenvaihde on sopiva paikka aloittaa bujon pitäminen ja ehdin jo etukäteen suunnitella bujoni rakennetta (ja parit sivut tuli revittyä poiskin, kun hain alun vuosikatsaukselle sopivaa muotoa).

Aloitin ensimmäisen bujoni vuoden 2018 alussa, ja käytin siihen ihan tavallista ruutuvihkoa. Toki se oli vuoden aikana niin ahkerassa käytössä ja kulki melkein aina mukana, että vuoden lopussa se oli jo aika räjähtäneen näköinen ja takakannen jouduin teippaamaan tyylikkäästi viimeiseen sivuun kiinni. Toiseksi bujoksi ostin vähän tyylikkäämmän pistevihkon, joka oli vähän paksumpi ja kannet tukevammat, ja se on ollut minulla vuoden 2019 ja kestää vuoden 2020 loppuun. Itselleni on ollut jotenkin selkeämpää käyttää yhtenä vuonna yhtä ja samaa bujoa, mutta monet vaihtavat bujoa kesken vuodenkin yhden tultua täyteen. Ensimmäinen bujoni oli 160-sivuinen (eikä tullut ihan täyteen), mutta nykyinen 200-sivuinen riittää näköjään minulla kaksikin vuotta.

Uusi bujo on palvellut hyvin, ja vanhassakin on etukansi vielä joten kuten kiinni!

Bujoni rakenteena on toiminut aika hyvin se, että alussa on sisällysluettelo, sitten yhdellä aukeamalla koko vuoden näkymä, johon olen merkinnyt mm. pyhäpäivät sekä muistettavat menot ja eräpäivät. Seuraavana on tuttujen syntymä- ja nimipäiviä, sekä vuoden tavoitteet. Lisään tavoitteisiin mukaan joitain väritettäviä symboleita tai tyhjiä ruutuja, joita voin täyttää tai värittää sitä mukaa kun etenen tavoitteissani. Sitten alkavat kuukausikatsaukset ja 'daily logit', joihin meneekin omasta bujostani isoin osa.

Bujoni sisällysluetteloa

Kuukauden ensimmäiselle sivulle teen kokonaiskatsauksen kuukauteen, ja siirrän siihen bujon alun vuosinäkymästä muistettavat asiat ja synttäripäivät. Lisäksi listaan kuukaudelle tavoitteet / tekemislistan. Ja tätä voi tietenkin täydentää kuukauden aikana. Jokaiselle päivälle on oma paikkansa ja merkitsen sinne etukäteen, mitä haluan saada päivän aikana tehtyä, ja myös jälkikäteen ikään kuin muistoksi, mitä kaikkea tuli tehtyä. Käytän yleensä joka kuukaudelle kuusi sivua ja viimeiselle sivulle teen pienen koonnin kuukauden kohokohdista tai isoimmista tapahtumista.

Joulukuun aloitussivu (ennen henkilökohtaisten juttujen kirjaamista!)

Monet laittavat listoja/kokoelmia ja päiväkohtaisia logeja bujoonsa sekaisin (ja sisällysluettelon avulla ne löytyvät kyllä näinkin), mutta itse olen kokenut selkeämmäksi pitää kokoelmat erillään. Aloitan niiden tekemisen bujon viimeisiltä sivuilta ja täytän niitä bujon lopusta kohti alkua, tai siis kunnes ne kohtaavat päivälogien kanssa. Toki jos on jokin tiettyyn ajankohtaan liittyvä lista, esim. lukuaikataulu tenttiin tai lista asioista, jotka pitää hoitaa ennen reissua, niin laitan listan viikkonäkymien lomaan. Habit trackereita käytin vanhassa bujossa viikkonäkymien yhteydessä, mutta nykyään taulukoina kuukauden yleisnäkymän ohessa.

Kaksi erilaista tapaa habit trackerien pitämiseen.

Bujoilu on mielestäni hyvä keino arjen hallintaan ja aikatauluttamiseen. Etu perinteiseen kalenteriin on mielestäni mahdollisuus suunnitella arkea laajemminkin kuin viikon jaksoissa sekä erilaisten listojen tekeminen. Lisäksi habit trackerit ja tavoitetaulukot ovat oman kokemuksen mukaan hyviä työkaluja tapojen muokkaamiseen sekä tavoitteiden seurantaan. On suorastaan hämmentävää, miten hyvin yksinkertainen ruudun värittäminen auttaa muuttamaan tapoja. Ja kun saa ruksittua asioita tekemislistalta, niin siitä tulee vaan tosi hyvä ja aikaansaava fiilis. Bujo toimii paitsi muistuttajana tulevista tapahtumista, sen avulla voi myös muistaa menneitä tapahtumia. ("Koskas mä oon viimeksi imuroinut?" "Mikäs se yksi hyvä ravintola olikaan, missä me käytiin sillon alkuvuodesta?") Bujoilu voi myös vaikuttaa mielialaan positiivisesti, kun sinne kerää kivoja muistoja tai esim. listaa asioita, joista on kiitollinen! :)

Bullet journalin käyttö eli bujoilu

 Ennen kuin perehdyn blogissani kunnolla tavoitteiden seuraamiseen ja visualisointiin, niin minun täytynee esitellä yksi tärkeä väline, jota itse käytän näissä apuna. Se on siis bullet journal eli tuttavallisemmin bujo.

 Siis mikä?? Itse törmäsin bullet journalin ideaan varmaan ekaa kertaa HS Nytin artikkelin myötä ja aloitin bujon pitämisen vuonna 2018. Enkä usko että luovun harrastuksesta vielä pitkään aikaan. Bullet journalissa yhdistyvät kalenteri, muistikirja ja päiväkirja. Bujoon on tarkoitus kirjata lyhyitä ja napakoita merkintöjä esimerkiksi muistettavista asioista ja päivän tehtävistä (bullet = luettelomerkki). Sieltä tehtävät voi merkitä suoritetuksi tai siirrettäväksi myöhempään, niin pysyy paremmin kartalla siitä, mitä pitää muistaa milloinkin hoitaa. Lisäksi päivän kohdalle voi merkitä erilaisia muistiinpanoja ja huomioita päivän tehtävistä. (Esim. itse merkitsen etukäteen, minä päivänä aion mennä lenkille, ja jälkikäteen merkitsen kuinka pitkän lenkin tein.)

Kuvitteellinen esimerkki (minua ahkeramman
henkilön) päiväkohtaisista merkinnöistä

 Entä miten bullet journal oikeastaan eroaa kalenterista? Bujossa on ideana, että siitä voi tehdä juuri itsensä näköisen ja omia tarpeitaan vastaavan. Bujossa on tarkoituksena olla päiväkohtaisten merkintöjen lisäksi omalle sivulleen 'future log', johon voi merkitä muistettavia asioita kuukausia eteenpäin. Lisäksi bujoon voi ympätä mukaan erilaisia listoja (esim. mitä pitää ottaa mukaan viikonloppureissulle, ideoita joululahjoiksi, lukemislistalla olevat kirjat...). Bullet journal kannattaa myös ehdottomasti sivunumeroida ja tehdä alkuun sisällysluettelo, jotta tietyt sivut ja listat on helpompi löytää. Kalenteria voi toki käyttää myös bujon tavoin, mutta kalentereissa on yleensä aika vähän tyhjiä sivuja omille muistiinpanoille ja listoille, ja kalenterin vuosikatsaukset ovat yleensä tosi ahtaita. On toki olemassa myös bullet journalin ja kalenterin välimaastossa olevia "valmiita bujoja". Ne sopivatkin sellaisille, jotka kokevat täysin tyhjästä muistikirjasta aloittamisen vaikeana. Mutta koska bujoa voi käyttää niin monilla eri tavoilla, yhden kirjantekijän suunnittelema asetelma ei tietenkään sovi kaikille.

 Alkuperäinen idea on, että tarvitset bullet journalin aloittamista varten vain vihkon ja kynän. Toki sitten on niitä, joiden bujot pursuavat värikkäitä otsikkoja, tarroja, piirroksia, glitteriä, washiteippiä ja ties mitä askarteluja. Jos lähtee youtubesta etsimään ideoita bullet journalin täyttämiseen, varmasti löytyy kasapäin ideoita ja inspiraatiota, mutta monille voi syntyä paineita siitä, että oman bujon pitäisi näyttää yhtä kauniilta kuin videoissa suurella vaivalla tehdyt malliesimerkit. Mutta ei tarvitse! Oma bujoni on jotain näiden kahden ääripään väliltä: iso osa bujosta on yhdellä ja samalla kuulakärkikynällä tehtyjä merkintöjä, mutta tykkään kyllä koristella otsikoita, välillä käytän tarroja elävöittämään sivuja ja on sitä tullut myös muutamat brush penit ja geelikynät ostettua bujoilun aloitettuani...

 Olen itse kokenut bullet journalin todella hyödylliseksi välineeksi tavoitteiden asettamisessa ja seuraamisessa sekä yleisessä motivoinnissa! Bujoon kannattaa lisätä erilaisia kokoelmia (collections) haluamistaan aiheista, ja bujoilun pystyy yhdistämään käytännössä mihin tahansa omaan harrastukseen, intohimoon tai tavoitteeseen. Arvatkaapa, mistä löytyvät omat tavoitteeni tälle ja parille viime vuodelle? Samoin kuin listat katsomistani elokuvista, lukemistani kirjoista, opintojen kurssivaatimuksista ja aikatauluista, tuloista ja menoista kuukausittain eriteltynä, sekä graafeja esimerkiksi kilometreistä jotka olen uinut, pyöräillyt tai juossut vuoden aikana. Mitä ikinä haluatkin listata, seurata tai ikuistaa, sille voi tehdä oman sivun. Esimerkiksi tenttiin lukemiseen voi saada lisämotivaatiota siten, että saa aina yhden kappaleen luettuaan värittää pylväästä, paljonko koealueesta on luettu!

 Toinen asia, mikä toimii bullet journalissa yleensä hyvin, on 'habit tracker' eli tapojen seurantataulukko. Tuo kannattaa yleensä laittaa johonkin viikkonäkymän tai kuukausinäkymän tuntumaan, ja päivittäin merkitä esim. vetämällä rastin tai värittämällä ruudun/symbolin, onko joku asia toteutunut päivän aikana vai ei. Tässä on taivas ja mielikuvitus rajana. Voit seurata bujoilun avulla mm. karkittomia päiviä, päivittäistä ulkoilua, 'no spend' -päiviä, opiskelupäiviä, hammaslangan käyttöä tai erilaisia liikuntahaasteita (syväkyykky, lankku, punnerrukset). Lisäksi värikoodeilla voi seurata esimerkiksi omaa mielialaa, ja numeroin voi merkitä esimerkiksi, montako tuntia nukkui yön aikana.

 Esittelen joku toinen kerta oman bujoni rakennetta, mutta tämä nyt lähinnä yleisenä johdatuksena bujoiluun. Mahdollisuudet ovat siis rajattomat ja bujossa ideana on, että käytät sitä juuri siihen tarkoitukseen kuin itse koet hyödyllisimmäksi. Tavoitteiden seuraamisen lisäksi bujoilulla on tietenkin valtavasti potentiaalia myös arjen hallinnassa, aikatauluttamisessa ja priorisoinnissa! Kannustan siis kaikkia kokeilemaan bujoilua tai vaikka pelkkää habit trackeria osana tavallista kalenteria. Ja tosiaan, sinun ei tarvitse olla maailman taitavin piirtäjä etkä todellakaan tarvitse washiteippikokoelmaa aloittaaksesi bujoilua. Tärkeintä on, että bujo/kalenteri/muistikirja palvelee sinun tarkoituksiasi ja auttaa sinua pääsemään omiin tavoitteisiisi.

Kuinka asettaa hyviä tavoitteita?

 Käsittelin edellisessä postauksessa sitä, miksi uuden vuoden lupaukset niin usein epäonnistuvat. Tämän kautta päästiinkin jo vähän siihen, millaisilla tavoitteilla onnistuminen on todennäköisempää. Tässä postauksessa käyn näitä askelia vähän yksityiskohtaisemmin läpi esimerkkien kautta!

 Älä muuta liikaa kerralla

Kun innostus jonkun elämänmuutoksen tekemiseen tulee, haluaisi varmaan muuttaa kertaheitolla kaiken, jotta saisi nopeita tuloksia. Jos kuitenkin haluat muutoksista pysyviä, kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerralla. Toki joissain tilanteissa voi olla tarpeen tehdä isojakin muutoksia yhdellä kertaa, jotta vanhasta ja haitallisesta elämäntyylistä pääsee oikeasti eroon. Mutta useimmissa tilanteissa kannattaa aloittaa yhdestä asiasta, minkä haluaa muuttaa, ja asettaa tavoite sen ympärille. Tavoite voi olla vaikka velkojen maksaminen, napostelun lopettaminen tai liikuntaharrastuksen aloittaminen.

 Tee konkreettisia tavoitteita 

Huonosti määriteltyjä tavoitteita ("syön terveellisemmin", "liikun enemmän") on vaikea toteuttaa, seurata ja varsinkaan saavuttaa. Siksi tavoitteiden pitäisi olla konkreettisia ja pitää määritellä, mitä tarkoittaa terveellisemmin syömisellä tai enemmän liikkumisella. Jos tavoitteet saa vielä muutettua numeeriseen muotoon, ja liittää ne tiettyyn ajanjaksoon, niiden toteutumista on helpompi seurata. Liikkumiseen liittyvä tavoite voisi olla "lenkkeilen kuukauden aikana väh. x kilometriä", "käyn salilla x kertaa kuukaudessa", "liikun joka viikko vähintään x tuntia". Syömiseen liittyvät tavoitteet voivat olla hyvin yksilöllisiä sen suhteen, mitä tarkalleen ottaen haluaa muuttaa, mutta esimerkiksi: "syön kokonaan kasvisruokaa x päivänä viikossa", "syön hedelmiä tai vihanneksia joka aterialla", "syön karkkia vain yhtenä päivänä viikossa".

 Valitse tavoitteet, joihin pystyt aidosti vaikuttamaan

Tavoitteet on hyvä pitää pääsääntöisesti sellaisina, että ne ovat oman vaikutuspiirisi ulottuvilla. Muistan nuorena aikuisena miettineeni parinakin uuden vuoden aattona itsekseni, että "tämän vuoden aikana mä löydän mun unelmien miehen!" Ja kun tilanne ei ollut vuoden aikana muuttunut mihinkään, toistin saman "lupauksen" seuraavassa vuodenvaihteessa entistäkin päättäväisemmin. Luja tahto ja päättäväisyys ei kaikissa asioissa valitettavasti riitä, vaan joskus tarvitaan myös onnea ja muiden ihmisten myötävaikutusta. Myöhemmin otinkin tavoitteeksi esimerkiksi, että käyn treffeillä ainakin kerran kuussa. Tuohon olikin paljon helpompi itse vaikuttaa, ja tietenkin treffeillä käyminen nostaa seurustelukumppanin löytämisen todennäköisyyttä! Samalla idealla esimerkiksi "tänä vuonna saan julkaistua ensimmäisen kirjani" voi olla vaikea toteuttaa, mutta "lähetän kirjani ainakin x eri kustantajalle" on hedelmällisempi tavoite (ja parhaassa tapauksessa lopputulos on sama!).

 Aseta rima ensin matalalle

Monissa inspiroivissa lausahduksissa käsketään tähtäämään korkealle ja unelmoimaan suuria. "Aim for the stars and maybe you'll reach the sky!" Kaunis ajatus sinällään, mutta isoissa elämänmuutoksissa tällainen ajattelu voi olla haitallistakin. Muutos ei ole aina helppoa, ja jos odottaa saavuttavansa hetkessä haluamansa tulokset (esim. painonpudotuksessa), voi pettyä raskaasti. Siksi kannattaa asettaa rima ensin melko matalalle. On parempi unelmoida pieniä ja onnistua, kuin unelmoida suuria ja epäonnistua. Onnistumisen kokemuksilla on nimittäin valtava merkitys motivaation luomisessa ja ylläpitämisessä! Ja vaikka tavoite osoittautuisikin "liian helpoksi", aina voi haastaa itsensä ylittämään riman vielä korkeammalta kuin ajatteli. Itse ainakin saan valtavasti jotain lapsellista mielihyvää siitä, jos onnistuin päihittämään heittämällä itselle asettamani tavoitteet! :D

 Ole armollinen itsellesi

Kuten edellisessäkin kohdassa, tässä ideana on muistaa, ettei kaikki välttämättä suju kuin tanssi, ja välillä saattaa tulla niitä pieniä epäonnistumisia ja repsahduksia. Epäonnistumisiin varautuminen voi kuulostaa vähän lannistavalta, mutta tarkoituksena on estää se, että tavoitteen kanssa luovutettaisiin heti ensimmäisen takaiskun jälkeen. Mitä jos et flunssan takia pääsekään jonain viikkona lainkaan lenkille? Mitä jos sorrut polttamaan yhden tupakan lupaavasti alkaneen tupakkalakon jälkeen? On siis hyvä miettiä etukäteen, miten jatkat eteenpäin, jos tavoitteesi ei joka päivä tai joka viikko toteudukaan. Ja tärkeää on nimenomaan jatkaa eteenpäin, eikä luovuttaa kokonaan yhden huonon päivän takia. Takaiskun voi yrittää kompensoida vaikka seuraavalla viikolla, tai ihan vaan ammentaa takaiskusta päättäväisyyttä siihen, ettei uutta repsahdusta tulisi. Joissain tavoitteissa voi myös toimia, että seuraa asiaa mieluummin kuukausi-, vuosineljännes- tai vuositasolla kuin päivä- tai viikkotasolla, niin jää vähän pelivaraa esimerkiksi sairastumisille, kiireisille ajanjaksoille ja muille elämän järjestämille yllätyksille.

 Kirjaa tavoite ylös

Kirjoittamalla tavoitteen ylös teet siitä virallisemman ja vaikeamman unohtaa. Tavoitteen voi kirjata mihin tahansa muistikirjaan, kalenteriin, kännykkäsovellukseen tai ihan vaan paperilapulle. Varmista kuitenkin, että se pysyy tallessa ja on mielellään paikassa, josta näet sen säännöllisesti. Tavoitteen kirjaamisen lisäksi kannattaa seurata myös tavoitteen edistymistä, jotta motivoit itseäsi jatkamaan ja näet, oletko pysynyt tavoitteessasi tai aikataulussasi. Tässäkin auttaa, jos tavoite on konkreettisesti määritelty ja muutettavissa numeeriseen muotoon.

 Jaa tavoite läheistesi kanssa

Tavoitteessa onnistumisen todennäköisyyttä lisää myös, jos jaat tavoitteesi muiden kanssa. Tällöin tavoitteesta on vaikeampi lipsua sosiaalisen paineenkin takia. Ja joo, tämä voi tuntua pelottavalta. Itsellä ei tulisi mieleenkään julkistaa vuoden tavoitteitani facebookissa kaikille puolitutuille. Kuitenkin kertomalla omasta tavoitteestaan vaikka kumppanille, perheelle tai hyvälle kaverille, voi näiltä saada tukea, kannustusta ja muistutuksia tavoitteessa pysymiseen. Plus jos joku läheinen haluaa lähteä mukaan tavoitteeseen, niin tästä voi saada lisämotivaatiota ja pieni kilpailuhenkisyyskin voi toimia motivaattorina. Muista kuitenkin keskittyä kilpailemaan ensisijaisesti itsesi kanssa, koska toisten onnistumisten ei pitäisi olla sinulta pois!

Kirjoittelen myöhemmin lisää tuosta tavoitteiden seuraamisesta ja muuttamisesta visuaaliseen muotoon! Mutta toivottavasti tästä tekstistä sai jo joitain vinkkejä entistä parempien tavoitteiden asettamiseen! :)

Huonoja uuden vuoden lupauksia

 Onko kellään muulla sellainen olo, että tämä hullu vuosi 2020 saisi jo vähitellen loppua...?! Noh, vielä on tätäkin vuotta vajaa kaksi kuukautta jäljellä, mutta samalla vuodenvaihde jo häämöttää. Kun vuosi vaihtuu, monilla on tapana muistella päättynyttä vuotta ja suunnata katsetta vähitellen tulevaan. Yhtenä isona perinteenä onkin uuden vuoden lupausten tekeminen. Vuodenvaihde onkin ihan hyvä tilaisuus kääntää uusi lehti elämässään ja hakea elämälleen uutta suuntaa (vaikka vielä parempi ajankohta on heti tänään!). Mutta katsotaanpa vähän listaa yleisimmistä uuden vuoden lupauksista. Lähteenä käytin yhdysvaltalaista kyselytutkimusta viime vuodelta, mutta paljon samoja lupauksia pyöri myös suomalaisten uuden vuoden lupauksissa vuonna 2015.

Yleisimmät uuden vuoden lupaukset:
- liikkua enemmän (50 %)
- säästää rahaa (49 %)
- syödä terveellisemmin (43 %)
- pudottaa painoa (37 %)
- stressata vähemmän (34 %)
- nukkua enemmän (30 %)
- noudattaa budjettia (30 %)
(Lähde: YouGov)

Samat aiheet näyttävät pyörivän uuden vuoden lupauksissa vuosi toisensa jälkeen: terveellisemmät elämäntavat ja raha-asioiden parempi hallinta. Tuossa kyselyssä jopa 77 % vastaajista oli erittäin tai melko luottavaisia siihen, että he pitäisivät uuden vuoden lupauksistaan kiinni. Tämä siitä huolimatta, että vain 7 % sanoi pitäneensä kaikki edellisen uuden vuoden lupauksensa! Siis tavallaan tämä optimismi on vallan mahtavaa ja ihailtavaa. Mutta miksi uuden vuoden lupauksia on niin vaikea pitää?

Ensinnäkin, monet saattavat tehdä lupauksensa hetken mielijohteesta, ehkä juuri vuoden vaihtuessa pienessä hiprakassa (tai kaatokännissä). Jos lupausta ei kirjaa mihinkään ylös, tai sen toteuttamiseksi ei tee minkäänlaista suunnitelmaa, ei ole ihmekään, jos asia ei muutu mihinkään. Toisekseen yllä lueteltuja lupauksia yhdistää epämääräisyys. Mitä on "enemmän"? Mitä on "vähemmän"? Mitä tarkoittaa "terveellisemmin"? Jos lupaukset ovat näin epämääräisiä, niiden tavoittelu on hyvin vaikeaa, eikä voi kunnolla tietää, milloin lupauksen pitäminen on onnistunut. Lupaus on myös sanana aika ehdoton ja uhkaava, jolloin voi kokea epäonnistuneensa heti ensimmäisen takaiskun myötä, kun taas tavoite on sanana paljon armollisempi.

 Uuden vuoden lupauksissa yritetään myös usein muuttaa liikaa yhdellä kertaa. Ylläolevasta listastakin huomaa, että iso osa kyselyyn vastanneista on ilmoittanut tekevänsä useamman lupauksen, koska jo kolmen yleisimmän vastauksen yhteenlaskettu osuus on reilusti yli 100 prosenttia. Jos yritetään laittaa koko elämä kerralla uusiksi ruokavaliota, liikuntaharrastuksia ja rahankäyttöä myöten, niin ei ole ihme, että innostus kestää korkeintaan tammikuun ajan. Sen jälkeen kuntosalijäsenyys vähitellen unohtuu, jääkaappiin alkaa ilmestyä tuoreiden vihannesten sijaan taas makkaraa, ja rahankäyttökin alkaa lipsua, kun ei se budjetissa pysyminen ollutkaan niin helppoa ja tuli pari yllättävää menoerää. Ja kun yhdestä lupauksesta alkaa lipsua, on vaarana luovuttaa muidenkin lupausten suhteen. Sitten voikin jo helmikuussa päättää, että "ensi vuonna sitten uusi yritys...!"

Teen vielä erillisen postauksen tavoitteiden asettamisesta, mutta noin lyhykäisesti:

1. Aseta lupausten sijaan tavoitteita.
2. Älä yritä muuttaa liikaa kerralla.
3. Määrittele tavoitteet konkreettisesti.
4. Kirjoita tavoitteet ylös.
5. Tee suunnitelma tavoitteiden saavuttamiseksi.
   

Menojen ja tulojen seuranta

 Kirjoittelin viime viikolla raha-asioiden haltuunotosta ja ensimmäisistä askelista: pitää selvittää paljonko on velkaa ja mihin raha kuluu sekä budjetoida menot siten, että rahaa jää pikkuhiljaa säästöönkin. Tällä kertaa keskityn etenkin tähän toiseen askeleeseen, eli sen selvittämiseen, mihin rahaa kuluu.

Olen itse luonnostani aika säästeliäs, enkä ennen omilleni muuttamista seurannut kovin aktiivisesti, paljonko tileilläni oli rahaa. Kävin vanhemmilla asuessani viimeiset kaksi vuotta töissä (välivuotena sekä opiskelun ohella), joten tiesin kyllä että tulot kattavat helposti menoni, kun vanhemmat kuitenkin maksoivat asumisen ja suurimman osan ruuista. Muutettuani omilleni aloitin kuitenkin heti excel-taulukon pitämisen ja merkitsin sinne kaikki menoni ja tuloni kategorioittain lajiteltuna. En edes tarkalleen tiedä, mistä sain päähäni, että menoja pitää alkaa seurata. Kai siskoni oli puhunut pitävänsä exceliä kaikista menoistaan. Ja ehkä sitä ensimmäistä kertaa omilleen muuttavana jännitti, että riittävätkö opintotuet ja osa-aikatyöt kattamaan kaikkia asumismenoja, vai joudunko nakertamaan kaikki säästöni... Mutta näin jälkikäteen pidän tätä erittäin hyvänä päätöksenä, sillä jokaisen on hyvä tiedostaa, mihin oman talouden rahat kuluvat! Ja jos koneelta ei Exceliä löydy, niin mikä tahansa taulukkolaskentaohjelma ajaa saman asian, esim. ilmainen LibreOffice Calc.

Olen jatkanut tulojen ja menojen kirjaamista nyt jo 11 vuoden ajan! Vuosien saatossa kategoriat ovat vähän vaihdelleet, mutta perusasetelma ja -idea on pysynyt pitkään samana. Minulla on joka vuodelle erillinen excel-tiedosto, jossa on jokaiselle kuukaudelle oma välilehtensä. Kirjaan käytännössä joka päivälle eri kategorioihin jaoteltuna, paljonko olen rahaa käyttänyt. Kuun lopussa solut on sitten helppo laskea yhteen (tai käytännössä Excel tekee tämän aika näppärästi), niin selviää paljonko olet käyttänyt rahaa mihinkin kategoriaan, paljonko kuun menot ja tulot ovat yhteensä, ja onko kuukausi mennyt plussalle vai miinukselle. Lisäksi kirjaan omalle välilehdelle vielä koko vuoden yhteenvedon, ja alla onkin ensimmäisen vuoden kooste. Tältä näytti erään opiskelijan kirjanpito ensimmäisinä kuukausina omaan asuntoon muuttamisen jälkeen!

Kahtena ensimmäisenä kuukautena piti ilmeisesti tehdä jonkin verran hankintoja asuntoon, niin menot olivat alkuun suurempia. Enkä saanut elokuussa vielä opintotukea ja osa-aikatöiden palkkakin jäi tuossa kuussa aika pieneksi. Mutta loka-joulukuussa talous oli saatu taas käännettyä ylijäämäiseksi! Joulukuun tuloissa on mukana kyseiseltä vuodelta mm. veronpalautukset, pankkien maksamat korot ja joululahjarahat, plus palkkakin oli tuossa kuussa isompi, niin suurin osa vuoden netosta (tulot miinus menot) on joulukuun ansiota. Pyrin itse opiskeluaikana lähinnä siihen, että kirjanpitoni pysyy mahdollisimman "vihreänä" eli vaikka miinuskuukausia tulisi, niin koko vuoden lopputulema olisi kuitenkin nettopositiivinen, kuten yllä. Kokopäivätöihin siirryttyä olikin varsin iloinen yllätys, kun rahaa alkoi jäädä säästöön ihan huomattavia summia, jopa puolet kaikista tuloistani! Säästötavoitteet ovatkin hyvin yksilöllisiä ja elämäntilanteen mukaan vaihtelevia, mutta vasta seuraamalla omaa rahankäyttöään voi selvittää, mikä on itselle realistinen säästötavoite.

Rahankäyttöä kannattaa seurata paitsi tulojen ja menojen virtana, niin ehdottomasti myös kategorioittain! Alla on eriteltynä lyhyen selostusten kera, millaisia menojen kategorioita käytän nykyään omassa kirjanpidossani:

• ruoka: ruokatarvikkeet; lähes kaikki syötäväksi ja juotavaksi tarkoitettu
• herkut: karkit, suklaat, keksit, jäätelöt, sipsit, limsat, leivonnaiset...
  
• hygienia: shampoot, saippuat, dödöt, siteet, wc-paperit, puhdistusaineet, pienet siivousvälineet
• kauneus: meikit, hajuvedet, kynsilakat, karvanpoisto, kampaamomaksut
• vuokra: vuokra (ja muu asuminen, esim. vesi ja kotivakuutus)
• sähkö: sähkön käyttömaksut ja siirtomaksut
• netti: laajakaistan liittymämaksut
• julkinen liikenne: matkakortin lataus, lähiliikenteen matkat
  
• koti: huonekalut, kodinkoneet, keittiövälineet, sisustus, kodintekstiilit, lamput, paristot, toimistotarvikkeet
• viihde: viihde-elektroniikka (esim. tv, tietokone ja puhelin), leffaliput, pelit, dvd- ja cd-levyt, keikat ym. huvittelu
• opiskelu: lukuvuosimaksut, opiskelumateriaalit, oppikirjat
• vaatteet: vaatteet, kengät, laukut, korut, hiuslenkit, asusteet
• terveys: apteekkiostokset, lääkkeet, lääkärikäynnit, hammashoito, vitamiinit
• liikunta: urheiluvaatteet ja -välineet, liikuntaharrastusten maksut
  
• ravintolat: ravintolat, kahvilat, kojut, työpaikkaruokalat
• alkoholi: alkoholijuomat, baarit, klubit
• lahjat: toisille ostetut lahjat, hyväntekeväisyys, keräykset, kolehdit
• matkat: kaukojunien liput, ulkomaanmatkat, risteilyt, majoitukset, auto-/bensakulut
• muut: mätkyt, sakot, asiakirjamaksut, esim. passin uusiminen

Tällaiset kategoriat ovat itsellä ainakin toimineet ihan kivasti! Toki välillä tulee pähkäiltyä tätä omaakin logiikkaa, että kuuluuko esim. keilaaminen liikuntaan vai viihteeseen? (Itse olen varmaan sijoittanut sen viihteeseen, mikä on kyllä sekalaisin kategoria omassa kirjanpidossani.) Mutta pääasia on kuitenkin, että suurin osa menoista on helppo sijoittaa tiettyyn kategoriaan, niin näet miten rahankäyttö jakautuu. Ja tämä kategoriajaottelu on ihan vain esimerkki, sillä jokaisella on niitä yksilöllisiä rahareikiä, ja ne tulisi erotella itselle järkevästi. Omista kategorioistani ehkä näkyy, etten esimerkiksi tupakoi enkä omista lemmikkejä tai autoa. Mutta jos näihin menisi säännöllisesti rahaa, niin niille olisi hyvä olla oma kategoriansa. Tiettyjä kategorioita voi olla myös joskus tarpeen hajottaa, jos niihin uppoaa jatkuvasti rahaa, niin talouden "ongelmakohdat" on helpompi löytää vielä tarkemmin. Excelin avulla on myös hauska tehdä erilaisia kuvaajia talouden luvuista, menojen jakautumisesta tms! Pylväsdiagrammit havainnollistavat hyvin rahankulutuksen trendejä ja toisaalta poikkeamia.

Arvatkaapa mille kuukaudelle sijoittui tämän vuoden ainoa ulkomaanmatka!

Tulojen seuranta on tietysti myös tärkeää, vaikka itse seuraankin menoja huomattavasti tarkemmin. Niin ja tällä hetkellä tulojen virtakin on joksikin aikaa tyrehtynyt, kun keskityn taas opiskeluun. Kuitenkin tuloissa olen tyypillisesti eritellyt mm. seuraavia kategorioita:

• palkka: nettopalkka, jossa mukana myös mahdolliset palkanlisät, lomarahat, tulospalkkiot
• tuet: näitä ovat olleet omalla kohdallani vuosien varrella esim. opintotuki, työttömyystuki ja aikuiskoulutustuki
• korot: pankkien vuosittain maksamat korot
• veronpalautukset: veronpalautukset merkitsen maksuvuodelle, en siis verotuskauden vuodelle
• lahjat: mahdolliset läheisiltä saadut lahjarahat
  
• bonukset: S-bonukset, maksutapaedut ja plussapisteet
• pullopantit: pullojen ja tölkkien palautuksesta saadut rahat 
• muut: esim. tavaroiden myynnin tuotto ja muut satunnaiset tulot
  

Aloitin pari vuotta sitten säästämisen lisäksi sijoittamisen, mutta en ole vielä alkanut merkitä tuloihin tai menoihin sijoitusteni arvonnousua tai arvonlaskua. Arvot saattavat heitellä paljonkin, eivätkä mahdolliset tuotot ole "lopullisia" ennen kuin myyn jonkun osakkeen tai rahaston kokonaan pois, jolloin näen paljonko jäin plussalle (tai miinukselle). En siis laske niitä ainakaan vielä tuloiksi tai menoiksi, vaikka otankin sijoitusten arvon huomioon varallisuuslaskelmissani. Enkä erittele kirjanpidossani, jos esim. siirtelen rahaa säästötililtä rahastoihin tai nostan käyttötililtä käteistä. Jos raha pysyy minulla, en laske sitä tuloihin enkä menoihin, vaan vasta kun raha vaihtaa omistajaa. Toki monilla säästäjillä ja sijoittajilla on varmasti erilaisia käytäntöjä, mutta tässä oma tapani merkitä tätä eurojen pyörittelyä. :)

Raha-asiat haltuun - mistä lähteä liikkeelle?

 Raha-asioita en ole vielä blogissani ihan hirveästi käsitellyt, vaikka säästäväinen elämäntyyli ja taloudellisen turvallisuuden rakentaminen ovat hyvin lähellä sydäntäni. Raha-asioista puhutaan arkielämässä kovin vähän, vaikka ne koskettavat ihan jokaista. Seuraamani blogit ovat pääosin talous-/sijoitus-/säästöblogeja, ja minuakin kiinnostaa raha-asioista kirjoittaminen, säästövinkkien jakaminen sekä jossain vaiheessa myös oman taloudellisen tilanteen avaaminen. Pyrin merkitsemään tunnisteella raha-asiat kaikki ne postaukset, joissa käsittelen... noh, raha-asioita. Tarvittaessa käytän sitten tarkentavia lisätunnisteita, esim. tällä kertaa velkojen maksaminen, talouden kirjanpito ja budjetointi. Tämä teksti on nyt yleisenä johdatuksena siihen, miksi jokaisen kannattaisi olla kiinnostunut raha-asioista ja omasta taloudestaan ja mistä lähteä liikkeelle!

 Tätä minun tuskin tarvitsisi erikseen mainita, mutta elämiseen tarvitsee rahaa: asumiseen, ruokaan, terveydenhoitoon, vaatteisiin, liikkumiseen, harrastuksiin... Perusjuttujen lisäksi rahaa kuluu myös ylellisyyksiin, itsensä hemmotteluun ja kaikenlaiseen materiaan. Kliseen mukaan raha ei tuo onnea, mutta kyllähän sitä jokainen silti tarvitsee, ja tietenkin vakaa taloudellinen tilanne vie ainakin yhden ison stressinaiheen pois. Mutta jos menot ylittävät tulot, rahaa ei tietenkään säästy penniäkään, vaan päin vastoin olet vaarassa velkaantua. Korkeatkaan tulot eivät välttämättä riitä kattamaan menoja, jos rahankäyttö on kovin holtitonta (tästä ääriesimerkkinä Johnny Depp). Jos liian suuria menoja alkaa paikkailla luottokorteilla, osamaksuilla, kulutusluotoilla, yhä korkeampikorkoisilla luotoilla ja pikavipeillä, niin veloista ja niiden koroista voi olla vaikeaa päästä eroon - ainakin ilman suunnitelmaa ja päättäväisyyttä.

 Raha-asiat ovat siitä hyvin epäarvoistavia ja epäreiluja, että "raha tulee rahan luo". Jos sinulla on rahoja sijoitustileillä, osakkeissa ja rahastoissa, ne mitä todennäköisimmin tuottavat sinulle rahaa. Jos rahaa on paljon, pystyt halutessasi jättämään työelämän hyvissä ajoin ennen eläkeikää ja elättämään itsesi sijoitustesi tuotolla. Sen sijaan jos sinulla on luottokortit tapissa ja lainoja vinot pinot, niin maksat pelkistä koroista älyttömiä summia. Korkoa korolle -ilmiö tarkoittaa säästäjille ja sijoittajille sitä, että heidän säästönsä tuottavat vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Sen sijaan velkaantuneille korkoa korolle -ilmiö tarkoittaa, että jos lainoja ei pysty maksamaan, velkaa tulee korkojen takia koko ajan lisää ilman että edes ottaa lisää lainaa! Hyvä uutinen on kuitenkin se, että suunnan voi kyllä kääntää ja siirtyä luottokortin väärinkäyttäjästä oman taloudensa pomoksi. Tai ulosottovelallisesta sijoittajaksi.

 Suomessa oli vuoden 2019 aikana 561 800 ulosottovelallista (Tilastokeskus). Käytännössä siis joka kymmenes suomalainen oli viime vuoden aikana ulosotossa. Kaikille ulosottovelallisille tämä on toki viestinä, ettet todellakaan ole yksin, mutta onhan tämä hurjan iso lukema! (Ja merkki siitä, että pikavippien aggressiivinen mainostaminen pitäisi kieltää ja äkkiä!) Tuon lisäksi on tietenkin myös niitä, joilla on paljon velkaa, mutta ei vielä ulosotossa asti. Paljon velkaantuneet eivät läheskään aina ole työttömiä tai syrjäytyneitä (tämä stereotypia itselläni oli ehkä aiemmin), vaan voivat hyvinkin olla korkeakoulutettuja ja hyvätuloisia, mutta rahankäyttö on vaan syystä tai toisesta lähtenyt lapasesta. Peliriippuvuus toistuu monissa paljon velkaantuneiden tarinoissa, ja toisilla taustalla on esim. avioero, jonka jälkeen on haluttu pitää yllä samaa korkeaa elintasoa, vaikka tulot ovat tipahtaneet. Myös se toistuu näissä tarinoissa, että velkoja ja osamaksuja ja lainoja alkaa olla jo niin paljon, että kotiin tulvivia laskuja ja perintäyhtiöiden kirjeitä ei halua edes avata. Tuhlailusta seuraa vain morkkis, mutta tilanne ahdistaa jo niin paljon, että totuutta ei yksinkertaisesti haluta kohdata.

Selvitä paljonko sinulla on velkaa

 Ihan ensimmäinen askel talouden ja raha-asioiden kuntoon laittamiselle on totuuden kohtaaminen ja sen selvittäminen, paljonko sitä velkaa on ja minne. Kun velat on kirjattu ylös, seuraavana askeleena on tehdä päätös siitä, ettei lisää velkaa tule sekä tehdä suunnitelma nykyisten velkojen poismaksamiseksi. Se voi olla etenkin aluksi hidasta, mutta tärkeintä on saada suunta korjattua oikeaksi, niin velka lähtee kyllä vähitellen lyhenemään. Jos velkaa on paljon, kannattaa ottaa yhteyttä oman paikkakunnan talous- ja velkaneuvontaan tai soittaa Takuusäätiölle, missä annetaan neuvoja velkakierteestä pois pääsemiseksi. Sekä pyrkiä varmistamaan, että saa ainakin välttämättömät asumismenot (vuokra ja sähkö) maksettua. Ja vaikka ulosottoon joutumista monet pelkäävät viimeiseen asti, se voi olla tarvittava sysäys siihen, että lisävelkaantuminen loppuu ja saa taloutensa vähitellen tolpilleen. Tietoa ja kokemuksia ulosotosta löytyy esim. Ulosottovelallisen raharimpuilua -blogista, jonka seuraamista suosittelen lämpimästi!

Selvitä mihin rahasi kuluvat 

 Edellinen kohta koski velallisia, mutta toki rahavaikeuksissa on paljon niitäkin, jotka odottavat palkkapäivää tilin viimeisiä euroja laskien ja odottavat kauhulla, milloin auto tai jokin kodinkone hajoaa. Tämä neuvoo koskee kuitenkin niin velallisia kuin velattomiakin: selvitä mihin rahasi menevät! Jos tunne on, että rahat vain "katoavat" jonnekin, niin tilanteeseen on vaikeaa vaikuttaa mitenkään. Mutta totuus on, että jokaisen euron katoamiselle on syynsä ja usein löydät sen katsomalla peiliin. Jos siis alatkin kirjata ylös jokaisen ostoksesi ja tilitapahtumasi ja kokoat kuukauden kaikki menot samaan paikkaan (esim. excel-taulukkoon, vihkoon tai kännykkäsovellukseen) niin kokonaiskuvan pitäisi alkaa hahmottua. Kun vielä erittelet menot kategorioittain (esim. ruokakauppa, ravintolat, vaatteet...), näet mitkä ne taloutesi pahimmat rahasyöpöt ovat. Kirjoittelen joku kerta tarkemmin tästä, millä tavoin omaa rahankäyttöään voi seurata ja millaisia kategorioita itse käytän kirjanpidossani.

Budjetoi rahankäyttösi ja säästämisesi etukäteen

 Kun olet alkanut pitää kirjaa menoistasi ja tuloistasi, ja huomannut varmaan jossain kategorioissa parantamisen varaa, niin voit alkaa budjetoida omaa rahankäyttöäsi. Kirjaa ensin pakolliset ja kiinteät menot (esim. vuokra/vastike, sähkö, netti), laita tuloistasi osa säästöön ja mieti vasta sitten, miten haluat loput rahat käyttää. Useimmat laittavat rahaa säästöön "jos sitä jää". Mutta jos annat itsellesi luvan käyttää kaikki rahasi, niin ylimääräistä rahaa harvoin jää, varsinkin jos on taipumusta tuhlailuun. Jos taas budjetoit etukäteen, että joka palkkapäivänä tai tukien maksupäivänä siirrät summan X erilliselle tilille / puskuriin / hätävarastoon, niin sitten tiedät sovittaa muut menosi tämän mukaan.

 Kirjoittelen myös budjetoinnista lisää myöhemmin, mutta tämä nyt johdantona raha-asioihin! :) Toivotan onnea kaikille, jotka päättävät tai ovat päättäneet lähteä kunnostamaan omaa talouttaan! Päätös ottaa raha-asiat ja oma talous haltuun on varmasti yksi elämäsi parhaista!

Kiitollisuuden harjoittelu

 Viime kerralla kirjoittelin Yalen hyvinvointikurssista, johon olen itsekin kesän ja syksyn aikana tutustunut. Toivon muistavani monet kurssin opit ja harjoitukset pitkään, ja yksi niistä on ehdottomasti kiitollisuuden harjoittaminen. Kiitollisuuden harjoittaminen lisää tutkitusti tyytyväisyyttä elämään, joten se on ehdottomasti harjoittelun arvoinen taito. Sitä voi harjoittaa vaikka joka ilta ennen nukkumaanmenoa kysymällä itseltään: Mistä olen tänään kiitollinen? Tämä kysymys voi auttaa kiinnittämään huomion kaikkiin niihin asioihin, jotka ovat omassa elämässä hyvin, mutta joihin on jo niin tottunut, ettei niitä pidä enää merkityksellisinä. Näiden asioiden ajattelu on hyvä tapa, ja vielä paremman hyödyn saa, jos kirjoittaa asiat ylös, jotta niihin voi palata vielä myöhemminkin.

Otin itse elokuussa haasteeksi, että kirjaan joka päivä ylös kolme asiaa, joista olen kiitollinen. Huonoina päivinä tämä tuntui välillä vaikealta, mutta kyllä niitä kiitollisuuden aiheita kuitenkin löytyi, jokaiselta päivältä, vaikka seassa olisikin ollut pettymyksiä ja epäonnistumisia. Yritin ehkä liiankin kovasti, että joka päivälle olisi tullut uudet juttunsa, mutta toisaalta miksei samasta asiasta saisi olla kiitollinen vaikkahan joka ikisenä päivänä?? Osa kiitollisuuden aiheista voi olla laajoja ja tärkeitä asioita: terveys, läheiset ihmiset, turvallisuus, vapaus, itsensä toteuttaminen. Ja osa voi olla lyhyitä ohimeneviä hetkiä, jotka kuitenkin muistaa ilolla ja lämmöllä: kaunis maisema, auringonpaiste, hyvä lounas, asiakaspalvelijan hymy, se että löysi aamukiireessä heti matchaavan sukkaparin...!

Kiitollisuuden harjoittaminen ja positiivinen psykologia ylipäätään voivat välillä tuntua tekopirteältä lässytykseltä. Pyörittelen itsekin välillä silmiäni niille kaikkein kliseisimmille elämänohjeille ja mietelauseille. Kuitenkin yksi vastaan tullut kuva iski niin hyvin, että päädyin tallentamaan sen koneelleni ja palaan siihen yhä vuosia myöhemminkin. En tiedä kuka listan on alunperin tehnyt, mutta otsakkeen "Grateful for..." alla on lueteltu mm. asunnon siivoaminen, pyykkien peseminen, ruokakaupassa käyminen ja ympärillä oleva hälinä. Kuulostaa aluksi järjettömältä, mutta listassa on myös lyhyet kommentit siitä, mitä nämä kaikki asiat merkitsevät: on koti missä asua, vaatteita joita käyttää, rahaa jolla ostaa ruokaa ja ihmisiä ympärillä. Ja yhtäkkiä nämä yleensä ikäviksi koetut asiat voikin ajatella aikamoisina etuoikeuksina.

Keskittyminen kiitollisuuteen vähentää myös väkisinkin vertailua ja sen kielteisiä vaikutuksia mielialaan ja itsetuntoon: "Gratitude is the killer of envy." Kun keskittyy omaan elämään ja siinä oleviin hyviin asioihin, on vaikeampi samanaikaisesti tuntea kateutta ja miettiä, kuinka muilla näyttää olevan asiat vielä paremmin. Toisten elämästä näkee (varsinkin somen välityksellä) vain siloitellun pinnan, kun taas omasta elämästä on mahdollista nähdä kaikki eri puolet ja vivahteet, ja löytää sieltä pinnan alta varmasti jotain, mistä voi olla kiitollinen ja tyytyväinen.

Kurssilla esiteltiin myös yksi harjoitus, jota en ole itse tehnyt vielä ihan tällaisenaan, mutta uskon kyllä että tämä voisi olla todella mieleenpainuva kokemus: kiitollisuuden osoittaminen toiselle kirjeen avulla. Ideana on kirjoittaa jollekin ystävälle tai tutulle kirje, jossa kerrot mitä ystävyytenne sinulle merkitsee ja mistä kaikesta olet hänelle kiitollinen. Kaikkein parasta olisi, jos pystyy toimittamaan ja lukemaan kirjeen ystävälle henkilökohtaisesti. Paitsi että kirje on todennäköisesti valtava piristys ystävällesi, myös kirjeen kirjoittajalle voi hyvin todennäköisenä sivutuotteena tulla itselleenkin parempi mieli ja ystävyys todennäköisesti syvenee tällaisen kirjeen seurauksena. Toki tämä voi tuntua hyvin oudolta ja tavallisesta vuorovaikutuksesta poikkeavalta, mutta uskon kyllä että rohkeus palkitaan!

Tänään olen kiitollinen siitä, että saan viettää tämän kauniin syysviikon vanhempien mökillä, että saimme pihan haravoitua lehdistä, ja että isä teki minulle illalla kasvisburgerin! ♡

Hyvinvoinnin jäljillä

 Yalen yliopiston psykologian professori Laurie Santos huolestui pari vuotta sitten opiskelijoiden lisääntyvästä stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta. Vastauksena tähän syntyi “Psychology and the Good Life” -kurssi, jossa käytiin läpi tapoja elää onnellisempaa ja mielekkäämpää elämää. Kurssista tuli Yalen historian suosituin kurssi ja se päätettiin muuttaa kaikille ilmaiseksi. Nykyään kurssi löytyy Courserasta nimellä "The Science of Well-Being". Kurssilla esitellään psykologian tutkimustietoa onnellisuudesta ja keinoja, miten sisällyttää kurssin oppeja omaan elämään.

 Päätin itse aloittaa kurssin elokuussa ja olen nyt käynyt sen melkein loppuun asti. Voin suositella kurssia lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet löytämään uusia tapoja oman hyvinvointinsa lisäämiseksi (eli varmaan kaikille :D). Kurssi on tosiaan ilmainen, vaikka välillä mainostetaankin, että kurssista voi tilata maksullisen todistuksen. Suoritan itse kurssin kuitenkin lähinnä omaksi ilokseni. Olen kyllä tehnyt tunnollisen opiskelijan tavoin myös muistiinpanoja, koska monet kurssin teemat ja kurssilla esitellyt tutkimukset ovat tosi kiinnostavia ja tulevat varmaan esille myöhemmissä blogikirjoituksissani! Kurssin kielenä on englanti mutta opetus on hyvin selkeää ja videoihin saa halutessaan englanninkieliset tekstitykset.

 Kurssilla osoitetaan eri tutkimuksiin vedoten, etteivät ne asiat, joita usein tavoittelemme ja joihin suuntaamme paljon energiaa, yleensä tee meitä onnellisiksi, esim. iso palkka, kalliiden tavaroiden omistaminen tai täydellinen ulkonäkö. Vastaavasti monet asiat, joita emme välttämättä aktiivisesti tavoittele, ovat tutkitusti yhteydessä onnellisuuteen, esim. ystävällisyys muita kohtaan, ajan priorisointi rahan sijaan ja kyky keskittyä hetkeen. Kurssin opetuksen ja monien tutkimusten konteksti on aika jenkkipainotteinen ja kurssi on ensisijaisesti yliopisto-opiskelijoille suunnattu, mutta käytännön harjoitukset ovat mielestäni sovellettavissa oikeastaan mihin tahansa elämäntilanteeseen.

 Viikkojen 1-6 tehtävissä on luentoja sekä yleensä jokin viikkotehtävä. Viikkojen 7-10 aikana tarkoituksena on valita jokin hyvinvointia lisäävä tapa, johon keskittyy ja sitoutuu neljäksi viikoksi. Ja vaikka kursseilla puhutaan viikoista, niin ne voi suorittaa ihan omassa tahdissaan niin nopeasti tai hitaasti kuin haluaa. Kaikkein eniten kurssista kuitenkin varmaan saa irti, jos oikeasti paneutuu harjoituksiin joka viikko ja varaa niille aikaa. Minun täytyy myöntää, että olen luistanut osasta harjoituksista, koska "nyt on huono ajankohta ja niin paljon muutakin tekemistä...!" Olen sentään merkinnyt kaikki nuo tehtävät muistiin, jotta voin palata niihin myöhemminkin. Tämän kuukauden tehtäväksi otin kurssin innoittamana meditaation harjoittamisen, ihan senkin takia, etten ole ikinä päässyt siihen kunnolla sisälle enkä ole ikinä harjoittanut sitä säännöllisesti päivittäin. On siis kiinnostava nähdä, opinko kuukauden aikana yhtään paremmaksi meditoijaksi. :)

 Omaan hyvinvointiin satsaaminen on todella tärkeää, mutta teemme sitä ihan liian vähän. Työ tai opiskelu menee monella kunnon yöunien edelle, eikä väsyneenä ja stressaantuneena jaksakaan enää pitää huolta itsestään, kehostaan ja mielestään. Tämä vuosi on ollut monella tapaa hyvin poikkeuksellinen ja stressaava, ja syksyn tulo voi olla sen takia erityisen raskas. Tässä omat kolme neuvoani siitä selviämiseen:

• Käy ulkona kävelemässä tai lenkkeilemässä ja nauttimassa luonnosta.
• Soita tai laita viestiä jollekin, jonka kanssa et ole vähään aikaan jutellut.
• Illalla sen sijaan, että selaat somea tai uutisia, mieti mistä olet tänään kiitollinen!

Lempeyttä, lämpöä ja onnen pilkahduksia syksyynne! ♡

"Sitten kun..."

 Eilisen Fok_It-sarjakuva oli aika osuva ja samaistuttava: "Sit ku tää tilanne tästä normalisoituu, niin mä skarppaan!" Eikä tähän ajatteluun tarvita globaalia pandemiaa, vaan melkeinpä mikä tahansa yllättävä tapahtuma tai takaisku yleensä kelpaa vastaavaan "sitkutteluun". Kyse voi olla liikuntaharrastuksen aloittamisesta tai jatkamisesta, rahatilanteen korjaamisesta tai jonkun pitkällisen projektin aloittamisesta. Sitku tämä kiireinen/poikkeuksellinen/vaikea vaihe on ohi, niin sitten kuulkaa! Sitten kaikki muuttuu!

Tällainen ajattelu on hyvin inhimillistä, koska usein suunnitellessamme isoja muutoksia keskitymme yleensä onnistumiseen ja siihen, miten asiat sujuvat ideaalitilanteessa. Joten heti jos tiedossa on jotain esteitä tai hidasteita, niin mieluummin jäädään odottamaan parempaa hetkeä. Otetaan esimerkiksi säästämisen aloittaminen ja raha-asioiden laittaminen kuntoon. Herätys voi tapahtua siinä vaiheessa, kun tili on lähes nollilla vaikka palkkapäivään on vielä muutama päivä. Eli jotain pitäisi tehdä. Mutta olemme varsin hyviä keksimään tekosyitä sille, miksi emme voi saman tien aloittaa säästämistä tai edes sen suunnittelua. No, tili on jo nollilla, niin mitäs tässä on enää tehtävissä? No, seuraavasta palkkapäivästä sitten alkaa säästäminen! Paitsi että parin viikon päästä on se eläinlääkäriaika. Ja seuraavassa kuussa on tiedossa se lomareissu! Plus sitä ennen pitäisi ostaa vähän uusia vaatteita... Niin ja joululahjoihin menee kuitenkin aina hirveästi rahaa. Okei, mutta ensi vuonna sitten!

Totuus on, että valitettavasti niitä esteitä tulee aina löytymään, eikä kaikkiin voi edes varautua etukäteen. Siksi säästäminen ja oman talouden rukkaaminen pitäisi aloittaa tänään eikä huomenna, koska huomista on niin helppo lykätä eteenpäin odottaen täydellistä hetkeä, jota ei välttämättä koskaan tule. Vaikka tili olisi tyhjillä ja luottokortit tapissa, niin ainakin voi aloittaa kirjaamalla ylös tilinsä saldon ja mahdolliset velkansa. Menojen seuraaminen on hyvä aloittaa heti, vaikkei mitään vielä välttämättä jäisikään säästöön, jotta tietää minne se raha menee. Sama pätee myös muihin elämänmuutoksiin. "Sit ku" -hetkeä ei välttämättä ikinä tule, joten parasta ryhtyä hommaan heti.

Samaa ajattelua esiintyy myös, kun mietitään omaa onnellisuutta ja tyytyväisyyttä omaan elämään. "Sitten kun mä saan tämän työn, niin sitten kaikki on täydellistä!" Ei tule heti mieleen paljon tämän vaarallisempaa ajatusta. Siinä asettaa itselleen ja omalle onnelleen aika kovat odotukset, sillä valitettavasti kivoihinkin asioihin ajan myötä tottuu, eivätkä ne varmaan maagisesti korjaa muita elämässä pielessä olevia asioita. Itsekin olen sortunut tähän varsinkin "sitten kun mulla on se täydellinen seurustelukumppani..." -haaveilulla. Vaikka minulla nyt ihana kumppani onkin, täydellistä kumppania tuskin on olemassakaan. Parisuhteessa on kivaa elää, mutta jotenkin kummasti ne samat epävarmuudet nousevat yhä esiin kuin sinkkunakin ja samat elämän ikävät velvollisuudet iskevät vastaan.

Toki saa unelmoida ja elämänlaatuaan voi tietenkin parantaa erilaisilla muutoksilla, mutta vielä tärkeämpää olisi pystyä elämään jo tässä hetkessä, jo tänään, itselleen mielekästä elämää. Tämä kuulostaa aikamoiselta kliseeltä, mutta elämä on lyhyt, emmekä ikinä tiedä kuinka lyhyt tai pitkä se omalla kohdalla on. Minulla on sukulaisia ja tuttavia, jotka eivät ikinä päässeet eläkeikään tai menehtyivät hyvin pian eläkkeelle jäätyään. Samalla tiedän paljon keski-ikäisiä, jotka haaveilevat jo nyt, mitä kaikkea ehtivät tehdä "sitten eläkkeellä". Toki toivon, että he elävät pitkään ja niin terveinä, että pystyvät ja jaksavat vielä tehdä kaiken suunnittelemansa. Mutta toisaalta, tätä ei voi kukaan varmuudella tietää.

Mitä jos "sitten kun" olisikin jo nyt?

Mielekkään elämän tavoittelua

 Monet asiat ovat paremmin kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa ja elintaso on noussut nousemistaan, mutta länsimaalaiset ihmiset eivät yleisesti ottaen voi kovin hyvin. Masennus ja ahdistuneisuus ovat koko ajan yleisempiä. Osittain syynä voi olla, että psyykkisistä ongelmista puhutaan avoimemmin, mikä on toki hieno asia. Toisaalta yhteiskunnassa itsessään on paljon asioita, jotka lisäävät itsetunnolle haitallista vertailua, aiheuttavat stressiä ja asettavat menestykselle hyvin epärealistisia mittareita. Sosiaalinen media luo paineita olla kaunis, hoikka, urheilullinen, sosiaalinen, menestyvä, rikas, suosittu, kuuluisa, kiinnostava, hauska, taitava, onnellinen. Mutta mitä kovemmin yritämme olla tätä kaikkea, sitä onnettomammaksi todennäköisesti tulemme.

 Blogin taustafilosofiana on ajatus siitä, että emme voi saada tätä kaikkea. Eikä meidän tarvitsekaan saada. Sen sijaan hyvän ja mielekkään elämän taustalla on yleensä itselle tärkeiden asioiden tavoittelu. On tärkeää miettiä, mikä omassa elämässä on oikeasti tärkeää ja mitkä asiat tekevät juuri sinut iloiseksi ja onnelliseksi. Kun nämä asiat ja itselle tärkeät arvot ovat kirkastuneet, voi askel kerrallaan lähteä suunnittelemaan, miten voimme saavuttaa näitä itselle tärkeitä asioita, tai miten voimme lisätä iloa tuovia asioita elämäämme. Jotkut saattavat yhdistää tavoitteet kylmään ja kovaan suorittamiseen, kuten firmojen tulostavoitteisiin tai tavoitteelliseen treenaamiseen. Väärien asioiden tavoittelu voi kuitenkin tehdä meidät aika onnettomiksi ja ajaa burn-outin partaalle. Ihmiset tavoittelevat menestystä, rikastumista, mainetta, kunniaa ja ihailua, vaikka oikeasti kaipaisivat mielenrauhaa, hyväksyntää ja rakkautta.

 Tavoitteelliseen elämään kuuluu itselle tärkeiden asioiden miettiminen, tavoitteiden päättäminen, työ niiden saavuttamiseksi ja - jos olemme onnekkaita - lopulta saavuttaminen. Jonkun mielestä "tavoittelu" voi olla terminä turhankin löyhä eikä kovinkaan kunnianhimoinen. Miksi tyytyä tavoittelemaan, kun voisi siirtyä heti suorittamaan ja saavuttamaan? Puhun kuitenkin itse mielelläni tavoitteista ja tavoittelusta, ja blogin nimenä on "tavoitteita kohti" paristakin syystä. Ensinnäkään kaikkia tavoitteita ei voi ikinä täysin saavuttaa. Emme tule koskaan täysin valmiiksi ihmisinä, eikä tarvitsekaan. Toisekseen jo itse matka ja pienetkin askeleet omia tavoitteita kohti voivat olla merkittäviä, kun suunta on oikea. Kolmannekseen on tärkeää olla armollinen itseään kohtaan, jos tavoitteita ei heti saavutakaan ilman takaiskuja.

 Tavoite kääntyy englanniksi muotoon 'goal' tai 'objective', eli tavoitteen kanssa läheisiä käsitteitä ovat mm. maali, päämäärä ja tarkoitus. Ja jos elämässä ei ole lainkaan tavoitteita tai 'maaleja', joita kohti suunnata, elämä voi tosiaan tuntua aika päämäärättömältä ja tarkoituksettomalta. Ehkä jopa onnettomalta. Siksi uskon, että tavoitteellisuuden myötä on mahdollista saavuttaa elämään tarkoitusta, merkitystä ja mielekkyyttä.

Tervetuloa blogini pariin!

 Tervehdys sinulle, joka olet eksynyt blogiini! Idea blogiin on muhinut päässäni jo keväästä asti, blogialustan perustin jo kesäkuussa, ja nyt vihdoin aloitan tämän blogin pitämisen ihan oikeasti. Tarkoituksena on jakaa omia kokemuksia, hyviä vinkkejä ja tutkimustietoa siitä, miten asettaa hyviä tavoitteita ja saavuttaa niitä, miten omaksua uusia tapoja ja taitoja, miten olla armollisempi itseään kohtaan, ja miten saada elämästään siinä ohella vähän mielekkäämpää. Olen kehittänyt itselleni mielestäni ihan hyviä ja toimivia keinoja oman elämän ja talouden hallintaan mm. bujoilun ja kirjanpidon avulla, ja halusin jakaa niitä muillekin. Sen lisäksi yritän itsekin matkan varrella kehittyä, oppia ja edistyä omissa tavoitteissani.

 Blogin takana on 32-vuotias nainen, joka on ollut korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen muutaman vuoden työelämässä, mutta löytänyt itsensä useaankin otteeseen taas opiskelijan roolista. Syynä on osittain kyllästyminen aiempiin työtehtäviin, mutta toisaalta myös viehätys opiskeluun ja uuden oppimiseen! Tällä hetkellä suoritan avoimeen yliopistoon opintoja etänä. Kumppanin kanssa yhteistä taivalta on takana reilut neljä vuotta, josta olemme asuneet yhdessä kaksi vuotta. Lähivuosina edessä on varmaan ensiasunnon ostaminen. Harrastuksiini kuuluu mm. lenkkeily, uinti, elokuvat, kirjat, tv-sarjat, kirjoittaminen ja bujoilu.

 Kantavana teemana blogissani on tavoitteellisuus, mutta sen sisällä olen kiinnostunut aika monestakin laajemmasta kokonaisuudesta, kuten tästäkin esittelystä ehkä huomaa! Käytän blogissani tunnisteita, joiden avulla voi etsiä tekstejä, jos sinua kiinnostaa vain joku tietty aihealue. Seuraavat aiheet ovat omaa sydäntäni lähellä ja niitä kaikkia tullaan käsittelemään blogissani:

• Tavoitteellisuus: hyvien tavoitteiden asettaminen ja saavuttaminen 
• Elämän mielekkyys: onnellisuuden ja mielekkyyden tunteiden lisääminen elämään
  
• Raha-asiat ja talouden haltuunotto: budjetointi, säästäminen, sijoittaminen, velkojen maksaminen
  
• Terveelliset elämäntavat: liikunta, ravinto, lepo, päihteettömyys, addiktioiden selättäminen 
• Uuden oppiminen: opiskelutekniikat, opiskelumotivaation löytäminen, elinikäinen oppiminen
  
• Arjen hallinta: aikataulutus, bujoilu, kalenterien hyödyntäminen, priorisointi 
• Sosiaaliset suhteet: toimiva parisuhde ja muut ihmissuhteet, introverttiys
  
• Ekologisuus: vihreät arvot, hiilijalanjäljen pienentäminen, ilmastoahdistuksen hallinta
  

 Blogini on suunnattu kaikille niille, jotka epäonnistuvat vuosi toisensa jälkeen uuden vuoden lupauksissaan. Ja niille, jotka kokevat ettei aika riitä mihinkään, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Niille, jotka odottavat palkkapäivää senttejä laskien. Tai niille, jotka siirtävät ikäviä velvollisuuksia aina vain eteenpäin... ja eteenpäin. Niille, jotka haluavat oppia armollisuutta itseään kohtaan. Sekä niille, joilla elämän suunta on tällä hetkellä vähän (tai paljonkin) hukassa.

 Lämpimästi tervetuloa!