Listaideoita bullet journaliin

 No sainpas vielä mahdutettua yhden postauksen vuoteen 2021! Tosi vauhdilla tämä vuosi on mennyt ja kaikkiaan olen selvinnyt tästä toisesta koronavuodesta yllättävänkin hyvin. Vielä tosin on to-do-listalla kaikenlaista pientä, mitä haluaisin saada vielä tänä vuonna tehtyä, mutta riittääpähän puuhasteltavaa, kun opiskeluistakin on nyt muutama viikko vapaata. ;D

Olen aiemmin kirjoitellut täällä bullet journalin pitämisestä eli bujoilusta sekä esitellyt omaa bujoani. Vaikka sinällään bujon pitämisen voi aloittaa koska tahansa, vuodenvaihde on siihen mielestäni erityisen hyvä aika - ainakin itse kun tykkään asettaa tavoitteita aina kalenterivuodelle kerrallaan. Itse aloitin siis bujoilun vuoden 2018 alusta ja pidän yhtä bujoa yhden (tai kaksi) kokonaista vuotta. Saan nyt jatkaa vielä viime vuoden bujollani, joten ihan kokonaan ei tarvitse aloittaa alusta, mutta jonkin verran uusia kokoelmia ja listoja taidan ottaa käyttöön ensi vuonna. Siksi kirjoittelenkin tällä kertaa erilaisista kokoelmista ja listoista, jotka olen itse kokenut käteväksi tai joita ajattelin kokeilla!

Tästä näkymästä alkoi tämän vuoden bujoni!
(Nyt noilla sivuilla onkin jo vähän täydempää!)

Vuoden tavoitteet
Blogin nimestäkin ehkä voi päätellä, että rakastan tavoitteiden asettamista, seuraamista ja saavuttamista. Mutta sen sijaan, että tekisin hetken mielijohteesta uuden vuoden lupauksia, jotka unohdan jo ennen loppiaista, kirjaan tavoitteet ylös ja muotoilen ne mahdollisimman konkreettisesti. Näin tavoitteet eivät pääse unohtumaan ja niissä edistymistä voi seurata pitkin vuotta.

Syntymä- ja nimipäivät
Kun Facebookissakaan ei tule enää kovin usein käytyä, niin mitenpä sitä muuten enää pysyisi perillä ihmisten syntymäpäivistä? Tämä on siitä kätevä, että kun kaikki päivämäärät ovat samalla sivulla, ne on helppo siirtää seuraavaan bujoonkin, ja aina laatiessa uuden kuukauden näkymää, synttärisivulta voi vilkaista, keiden merkkipäiviä on tulossa. Merkitsen syntymäpäivien oheen myös synnyinvuoden, koska esimerkiksi kaveripiirini on lisääntynyt viime vuosina sitä tahtia, etten kyllä muuten pysyisi kartalla siitä, kuinka vanhoja kenenkin lapset ovat.

Siivouskalenteri
Joo, kuulostaa vähän ankealta, mutta tämän tarkoituksena on jakaa vuoden aikana eri siivousprojektit tietyille kuukausille sen sijaan, että tekisi kerran vuodessa jonkun super-mega-siivouksen. Itselläni tällaisia kerran tai pari vuodessa tehtäviä siivousprojekteja ovat esim. lattioiden peseminen, ikkunoiden peseminen, kirjoituspöydän läpikäynti, vaatekaapin läpikäynti, kylpyhuoneen perusteellinen siivous, pakastimen sulatus ja jääkaapin putsaus. Laitan samalle sivulle myös ylös, koska olen viimeksi imuroinut, pessyt pyykit ja vaihtanut lakanat, niin pysyn näissäkin kartalla.

Sekalaista muistettavaa
Tälle sivulle merkitsen erinäisiä muistettavia asioita, mm. tilinumeroni, passin numero ja voimassaoloaika, kirjastokortin numero, Wifin salasana, rokotusten ottopäivät ja muuta sekalaista terveystietoa (koska olen viimeksi käynyt hammaslääkärissä/gynekologilla...). Näitä on joskus kätevä saada tarkistettua nopeasti yhdestä ja samasta paikasta sen sijaan, että pitäisi lähteä penkomaan läpi koko kirjoituspöytää / kalenteria / asuntoa.

Opinnot ja niissä eteneminen
Opiskelijana on hyvä pysyä kartalla siitä, mitä kursseja on jo suorittanut, mitä on vielä suorittamatta, koska kurssien ilmoittautumisajat ovat, ja miten kurssi suoritetaan (kirjatentti / verkkokurssi / luennot...). Itseäni myös motivoi kovasti, kun saa sitten värittää listalta pois suoritettuja kursseja!

Kilometritaulukot
Tätä suosittelen jokaiselle lenkkeilyä, pyöräilyä, uintia, hiihtoa tai muuta kilometrejä kerryttävää lajia harrastavalle. On hauska seurata kilometrien kertymistä ja pyrkiä rikkomaan kilometreissä omia viikko-, kuukausi- tai vuosiennätyksiä. Tai jos lajina on jokin muu, niin tämän sijaan voi merkitä ylös treenipäiviä ja treenin kestoa.

Tulojen ja menojen seuranta
Okei, tästä minulla on toki erilliset Excelini, mutta teen bujoon myös koontia kuukausitasolla kaikista menoista, tuloista ja netosta sekä kuukauden isoimmista menoeristä asumiskulujen jälkeen. Mukana on dataa myös edellisten vuosien menoista ja tuloista vuositasolla eriteltynä.

Ruokaideoita
En viitsi bujoa täyttää erilaisilla resepteillä, mutta olen kuitenkin kerännyt bujoon listan vakioruokalajeista, joita tykkään kokkailla sekä lyhyesti niihin tarvittavat ainekset. Listalta saa paitsi ideoita siitä, mitä ruokaa ei ole kokkaillut hetkeen, sen avulla voi myös nopealla silmäyksellä tarkistaa, mitä aineita pitäisi lisätä kauppalistalle.

Lainassa
Tämä ei itselläni paljoa tilaa vie, mutta tämä on kuitenkin hyvä lista olla olemassa. Täten on ainakin jotain oman muistin tukena siitä, mitä on lainannut keneltäkin tai kenellekin, jotta tavarat todennäköisemmin palautuisivat lopulta oikealle omistajalleen.

Kipulogi/oirepäiväkirja
Tätä en ole vielä ottanut käyttöön, mutta uskon sen olevan ihan hyödyllinen. Ihmiset usein pitkittävät lääkäriin hakeutumista, vaikka jotain vaivoja ja uusia oireita ilmenisi, ja tilanteeseen ikään kuin totutaan. Lopulta voi olla vaikea edes muistaa, koska jokin oire on alunperin alkanut, oli sitten kyse hammassärystä tai oudosta ihottumasta. Itseäni kiinnostaa seurata silloin tällöin ilmeneviä päänsärkyjä, jospa pystyisin löytämään niille jonkin selityksen. Olen myös välillä ehkä ylirasittanut kehoani, koska loppuvuoden aikana olen toipunut mm. takareiden revähdyksestä, kipeästä ranteesta ja jomottavasta olkapäästä...

Väritettävä maailmankartta
Tämäkin on vasta suunnitteluvaiheessa, mutta monet siis käyttävät tätä värittääkseen ne maat, joissa ovat käyneet. Itse välttelen lentokoneella matkustamista, joten tämä ei siinä mielessä sovi minulle, mutta totesin, että voinhan aina tehdä elokuvien avulla "matkoja" eri maihin ja uusiin kulttuureihin! Eli voin värittää kartalta kaikki ne maat, joista olen nähnyt jonkun elokuvan. Suurin osa katsomistani elokuvista tulee kyllä Yhdysvalloista mutta olen sentään nähnyt lisäksi jo jonkin verran elokuvia Euroopan, Etelä-Amerikan, Aasian ja Afrikan maistakin. Uskoisin tällaisen kartan sitten motivoivan siinä, että katsoo erilaisia elokuvia eikä aina sitä samaa Hollywood-kamaa.

Kiitollisuuden aiheita
Meillä on taipumus tottua myös ympärillä oleviin kivoihin asioihin ja ihmisiin, joten itseään on välillä hyvä muistuttaa kaikesta siitä, mistä on kiitollinen. Ja tietenkin palata listan ääreen silloin, kun tuntuu, että kaikki on perseestä. Koska elämässä on myös niin paljon kaunista ja kiitoksen arvoista.

Näiden lisäksi bujossani on käytössä toki muitakin sivuja, joiden tarkoitus on varmaan aika itsestäänselvä, kuten läheisten osoitteet, kuukautiskalenteri, katsotut elokuvat, luetut kirjat, lukulistalla olevat kirjat... Mistä tahansa harrastuksesta ja uudesta projektista saa varmaan oman listan kehitettyä. Omassa bujossani on esimerkiksi nyt aukeamakaupalla muistiinpanoja saksan kieliopista, koska aloitin vasta hiljattain tämän kielen opiskelun. Mutta tässä nyt esiteltynä hyväksi havaittuja (tai pian käyttöön pääseviä) listaideoita, joista toivon mukaan avautuu myös jollekin lukijalle inspiraatiota omaan bujoiluun tai yleiseen arjen hallintaan!

Väritettävä hyvän mielen joulukalenteri

 Ylihuomenna on jo joulukuun ensimmäinen päivä ja itselleni alkaa olla jo joulumieltä ilmassa (viime viikolla satanut ensilumi ehkä auttoi asiaa!). En ole aina ollut mikään jouluihminen, varsinkaan siinä aikuisuuden alkutaipaleella, kun lapsuuden innostus jouluun ja lahjojen saantiin oli hiipunut, eikä joululla ole minulle erityistä uskonnollista merkitystä. Kaupan kassalla työskennellessäni ne joulua edeltävät viikot olivat sitä paitsi aina vuoden kiireisimpiä ja välillä jouduin olla jouluaattonakin töissä, niin joulua oppi lähinnä odottamaan kauhulla. Kuitenkin viime vuosina on taas alkanut arvostaa tätä jouluperinteiden parissa nostalgiointia ja pientä hengähdystaukoa keskellä vuoden pimeintä aikaa. Huomaan myös kuuntelevani joulukuun aikana jopa niitä kaikkia ärsyttäviä joulualbumeita, joita vihasin teini-iässä, ja välillä löydän itseni ihan vapaaehtoisesti kirkosta Kauneimpia joululauluja laulamasta.

Joulukuun etenemistä on mielestäni kiva seurata jonkinlaisen joulukalenterin kautta. En ole aikuisiällä oikeastaan ostellut enää joulukalentereita, vaikka välillä olenkin saanut sellaisen vanhemmiltani. Vaihtoehtona perinteiselle avattavalle joulukalenterille voi kuitenkin tehdä itse väritettävän aktiviteettijoulukalenterin! Ideana on periaatteessa värittää ja suorittaa yksi tehtävä joka päivä, mutta toki tässä voi sallia itselleen joustoa. Mukaan voi laittaa jouluun liittyviä "velvollisuuksia", esim. lahjojen hankkiminen, mutta tarkoituksena olisi sisällyttää mukaan ennen kaikkea kivoja tekemisiä, jotka auttavat itseä joulutunnelmaan pääsemisessä. :) Alla esimerkkinä oma aktiviteettijoulukalenteri muutaman vuoden takaa, mutta osa aktiviteeteistä pääsee varmasti mukaan tämänkin vuoden versioon!

Kuvasta voi siis löytää esimerkkinä 25 talvista tai jouluista tekemistä, jotka suoritin tuolloin joulukuun aikana. Lumilyhdyn rakentaminen taisi onnistua vasta joulun jälkeen. (Etelä-Suomessa ei aina voi luottaa siihen, että ennen joulua tulisi tarpeeksi lunta, vaikka lumilyhty ei onneksi paljoa lunta vaadi!) Osa aktiviteeteista on aika höpsöjäkin, mutta tarkoituksena onkin, ettei tämä olisi vain yksi iso tekemislista, jota katsellessa stressitasot sen kun nousevat, vaan että sen tekeminen olisi pääosin mukavaa. Toki helppohan se on sanoa, kun en ole itse järjestämässä isoa joulukokoontumista suurperheelle tai hankkimassa jättimäistä lahjavuorta kymmenille tuttavilleni... Mutta jos esimerkiksi pipareiden leipominen stressaa, niin ei kai sitä ole pakko tehdä, vaan voi ostaa vaikka valmispipareita. Itselleni piparitaikinan tekeminen (ja maistelu!) on mukava osa jouluun valmistautumista, mutta jos se ei sinulle sitä ole, niin jätä välistä!

Tässä vielä lista 42 ehdotuksesta hyvän mielen jouluaktiviteeteiksi, joista voit itse valita mieleisesi noin 24 kohtaa omaan hyvän mielen kalenteriisi tai keksiä tarvittaessa lisää. Listan eri kohtia saa tietenkin myös varioida omaan tilanteeseen ja joulutunnelmaan sopiviksi! :)

1. kuuntele joulumusiikkia
2. tanssi / jumppaa joulumusiikin tahtiin
3. ota joulukoristeet esille
4. koristele joulukuusi
5. askartele itse joulukoriste (esim. lumihiutale ikkunaan)
6. sytytä kynttilä
7. tee oma joulukalenteri
8. osta / syö joulusuklaita
9. juo glögiä
10. kokeile jotain uutta jouluista viiniä, likööriä tai muuta juomaa
11. leivo joulutorttuja
12. tee / syö piparitaikinaa
13. leivo pipareita
14. tee oma piparkakkutalo / karkkitalo
15. osta itsellesi joululahja / joulukoriste / jouluinen asuste
16. pukeudu jouluisimpiin vaatteisiisi
17. pidä tonttulakkia päässä (töissä / kaupassa / siivotessa / koko päivä!)
18. katso jouluinen elokuva
19. lue jouluinen kirja tai tarina
20. kirjoita oma jouluinen runo tai tarina
21. käy joulukadulla / -markkinoilla
22. laula (Kauneimpia) joululauluja
23. lähetä joulukortti / -kortteja
24. käy kävelyllä lumisateessa
25. ihaile jouluvaloja
26. rakenna lumilyhty / lumiukko
27. tee lumienkeli
28. käy luistelemassa
29. osallistu pikkujouluihin
30. osallistu koulun / seuran joulujuhlaan
31. vietä somevapaa päivä
32. tee rentoutusharjoitus
33. pelaa lautapeliä / palapeliä
34. osallistu joulukeräykseen tai lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen
35. anna aineeton lahja
36. jätä hyvän joulun tervehdys tuntemattomalle esim. bussiin / kaupan ilmoitustaululle
37. soita jollekin kaverillesi / sukulaisellesi
38. ilahduta läheistä joululahjalla tai joulukukalla
39. tee joulusiivous (huom. joka nurkkaa ei ole pakko siivota!) ja nauti siististä kodista
40. kokeile jotain uutta joululeivonnaista tai jouluruokaa
41. tee / syö lempijouluruokaasi
42. nauti jouluaaton tunnelmasta

Sitten vaan omaa hyvän mielen joulukalenteria kokoamaan, piirtämään ja värittämään! Ja niille, jotka yrittävät vedota piirtämistaitojensa puutteeseen, niin ihan turhaan. Tämä tehdään ihan itseä varten, eikä tuotoksen tarvitse olla erityisen hieno tai taiteellinen. Ja piirtämistäkin voi kyllä harjoitella - ei kai kukaan ole hyvä piirtäjä, jos ei ikinä edes yritä piirtää! Ensin voi tehdä lyijykynällä ja sitten vahvistaa tussilla tai kuulakärkikynällä. Itse käytän myös Googlea apuna, jos en keksi, miten joku juttu piirretään. Kuvahakuun esimerkiksi "candle doodle", niin sieltä voi valita sopivan piirroskuvan ja varmasti kuvasta mallia ottamalla itse kukin saa tunnistettavan kynttilän aikaan! Tai sitten voi ihan vaan kirjoittaa ruutuun aktiviteetin ja värittää ruudun sen suoritettuaan, niin tämä ajaa saman asian.

Mukavaa joulun odotusta! :)

Päiväohjelma itseopiskeluun

 Olen aiemmin kirjoitellut blogiini vinkkejä itsenäiseen opiskeluun sekä prokrastinoinnista eroon pääsemiseen, osin ihan vaan psyykkaukseksi itselleni. Silti meinasi vaan tehdä tiukkaa saada yksi laaja raportti lopulta tehtyä loppuun ja palautettua, mutta nyt tuo urakka on sentään loppuun suoritettu! Lähestyvä deadline yhdistettynä omaan tunnollisuuteen sai lopulta minuun ihan hyvin vauhtia, mutta olisi opiskelun ehkä voinut jakaa vähän tasaisemmin eri päiville... Yhden vanhan keinon kuitenkin huomasin ihan toimivaksi saada asioita aikaan, joten jaan sen tännekin.

Jos tekemistä on paljon ja on vaikeuksia saada itseään käyntiin, teen itse välillä itselleni päiväohjelman eli päiväkohtaisen aikataulun. Olen aiemminkin kirjoitellut aikatauluttamisen merkityksestä, mutta tässä tekniikassa siis aikataulutetaan vuorokauden sisällä ihan tunnista tuntiin, mitä on tarkoitus tehdä, eli tehdään ikään kuin lukujärjestys päivää varten. Itsenäisen opiskelun tekee yleensä vaikeaksi nimenomaan se, ettei mitään päiväohjelmaa ole, ja on täysin oman itsekurin varassa, koska ryhtyy opiskelemaan. Esimerkiksi yliopistossa luennoilla käyminen ennaltamäärättyinä kellonaikoina oli itselleni se helpoin osuus - vaikein osuus oli saada kotona tehtävät, projektit ja tenttiin lukemiset hoidettua ajoissa.

Harrastankin siksi välillä sitä, että aikataulutan itselleni kokonaisen "työpäivän", johon sisällytän paitsi opiskeluun varatut ajat, myös esimerkiksi kotityöt, ruokailutauot sekä väliin jotain kivaakin tekemistä, oli se sitten tv-sarjan tai leffan katsomista tai ihan vaan vapaata olemista. Erona esim. bullet journalin päiväkohtaisiin tekemislistoihin on se, ettei asioiden suoritusjärjestystä päätetä lennosta ihan vaan fiilispohjalta - koska silloin ne tylsimmät jutut jäävät usein suorittamatta. Päivään saa mahtumaan yllättävän paljonkin asiaa, kun jättää pois ne tyypilliset aikasyöpöt - kenenkään tekemislistalle tuskin päätyy esim. "kännykän selailua päämäärättömästi 2 h". Alla kuva siitä, miltä oma tekemislistani opiskelupäivälle voisi näyttää.

 
Päiväohjelma kannattaa tehdä mieluummin liian väljäksi kuin liian tiukaksi, jotta siinä pysyminen on mahdollista ja välttyy turhautumisilta. Välillä sitä itsekin hämmästyy, että kauppareissuun saa tosiaan kulumaan helpostikin tunnin. Toisaalta aikatauluja voi myös rukata, jos jokin asia venyy. Välillä päiväohjelmaa suorittaessa yllätyin iloisesti, kun vauhtiin päästyäni tein raporttia pidempään kuin oli aikataulun mukaan tarkoitus, eikä hyvää flow'ta toki tarvitse väkisin keskeyttää. (Ja toisina päivinä kun aikataulut menivät vähän uusiksi, sattumalta juuri ne opiskelujutut jäivät välistä tekemättä. Mutta tulipahan edes siivottua...)

Osa tämän tekniikan tehoa taitaa olla siinä, että sitä tekee silloin tällöin, koska tarkasti määriteltyjen aikataulujen noudattaminen joka päivä voi pidemmän päälle kyllästyttää. Itseopiskeluun kuuluu tietynlainen vapaus päättää, mitä tekee milloinkin, ja sitä on tietenkin ihan sallittua hyödyntää, jos homma toimii. Kannustan kuitenkin kokeilemaan tätäkin tekniikkaa edes yhtenä päivänä! Kuulen myös mielelläni kommenteissa, mitä kokemuksia itselläsi on opiskelu-/etätyöpäivän aikatauluttamisesta, tai onko tämä keino ollut käytössäsi jo muutenkin? :)

Pitää vielä loppuun kertoa vähän koominen sattumus. Jaan täällä blogissa omia vinkkejäni arjen ja opintojen haltuunottoon, mutta enpä ole itsekään aina tässä mikään malliesimerkki... Panostin raporttiin ja sen viilailuun monta viikkoa, koska kyseessä oli yksi aineopintojen laajimpia kursseja ja halusin varmistaa aineopinnoistakin keskiarvoksi 4:n. Arvio kurssista tulikin sitten yllättävänkin nopeasti: hyväksytty. Piti ihan käydä katsomassa uudelleen kurssin arviointikriteerit ja siellähän se luki. "Kurssi arvioidaan asteikolla hyväksytty - hylätty." Että joo, ehkä tuon olisi voinut lukea ihan ajatuksellakin. No, itseä vartenhan sitä toki opiskellaan eikä arvosanojen... :D

Mihin kulutan rahaa?

Kirjoittelin viimeksi asioista, jotka vaikuttavat melko pieniin menoihini. Mutta koska minullakin tietysti on omat menoeräni, niin avaan tällä kertaa vähän niitäkin. Kaikista menoistani selvästi eniten rahaa menee asumiseen/vuokraan ja seuraavaksi eniten ruokaan. Kuitenkin välillä muutkin kategoriat nostavat päätään. On toki vaikeaa arvioida, mihin itse käyttää rahaa poikkeuksellisen paljon, koska minulle isolta tuntuvat menoerät voivat todellisuudessa ollakin aika tavanomaisia. Tässä kuitenkin joitakin esimerkkejä rahankäyttökohteista, joiden suhteen en ole aina ihan niin säästeliäs kuin muuten pyrin olemaan.

 Maata pitkin matkustaminenkin maksaa
Olen ilmastosyistä vältellyt viime vuosina lentämistä, mutta tykkään silti välillä matkustella Suomen ja Euroopan sisällä ja pyrin suosimaan junalla matkustamista aina kun pystyn. Olen viimeisen viiden vuoden aikana päässyt matkustamaan maa- ja meriteitse Lappiin, Venäjälle, Viroon, Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Kuitenkin myös laivoihin, juniin ja näiden yhdistelmiin saa uppoamaan pitkillä matkoilla jopa enemmän rahaa kuin lentolippuihin (mikä on suuri vääryys, mutta ei mennä nyt tähän sen syvemmin...). Itse matkojen lisäksi rahaa menee myös majoitukseen, kohteessa liikkumiseen, lisääntyneeseen ulkona syömiseen, ostoksiin ja tekemiseen paikan päällä. Vuoden menoja tutkaillessa huomaakin kyllä nopeasti ne kuukaudet, jolloin on tullut matkusteltua.

Matkailu avartaa. Ja vie rahaa.
(Kuva Kööpenhaminan Nyhavnista.)

 Käytän rahaa elämyksiin
Matkustelun ohella käytän välillä ihan mielelläni rahaa muihinkin elämyksiin - toki oman säästeliäisyyteni rajoissa, eli ilmaiskokeilut ja tarjoukset mahdollisuuksien mukaan hyödyntäen! Parina viime vuonna tässä kategoriassa on sattuneista syistä tullut säästöä, mutta lasken tähän siis mukaan esim. seikkailu-/kiipeilypuistot, escape roomit, huvipuistot, lajikokeilut, juoksutapahtumat... Keikoilla tai muilla kulttuuririennoilla käyn hyvin satunnaisesti, mutta leffateatterissa on tullut käytyä aika säännöllisesti ennen koronaa ja nytkin taas pariin kertaan (vaikka 16 € alkaa olla jo aika suolainen hinta leffalipusta!). Mutta hyvässä seurassa ja silloin tällöin harrastettuna tällaiset elämykset ovat kyllä yleensä hintansa arvoisia!

 Osa liikuntaharrastuksistani on kalliita
Lenkkeily- ja uintiharrastukseni ovat onneksi halpoja, mutta näiden ohella aloitin muutama vuosi sitten tankotanssin, jossa yksittäiset tunnit maksavat jopa 15-20 € kerralta. Vähän kauhistelin hintoja silloin kun lajin aloitin, mutta totesin lopulta, että on niitä paljon huonompiakin sijoituskohteita kuin liikunta. Plus olen yhdistellyt tätä kalliimpaa lajia sitten noihin halvempiin liikuntaharrastuksiin ja pyrkinyt hyödyntämään tarjoukset sarjakorteissa. Alkuvuodesta päädyin lopulta ostamaan uuteen kotiin oman tangon, mikä oli toki iso kertasijoitus (390 €), mutta ajattelin sen kyllä maksavan itsensä takaisin, kun voin treenata kotona ilmaiseksi. Vaan kuinkas sitten kävikään? Olen tänä vuonna käyttänyt tuon lisäksi 130 € tankotunteihin, 275 € tankoiluvaatteisiin ja 102 € joogavarusteisiin. Joogaan hurahdin keväällä, niin päätin investoida kunnon joogamattoon ja pariin joogablokkiin. Tankoilua varten en ole ostanut aiempina vuosina mitään muuta materiaa kuin yhdet polvisuojukset, mutta silti vähän hävettää tuo summa. Ehkä tätä voi pitää opetuksena siitä, että innostus jostain uudesta hankinnasta voikin tuoda mukanaan vain kasan uusia menoja ja "tarpeita". Mutta jospa nyt olisi tältä saralta shoppailutarpeet täytetty hetkeksi...

 Herkuttelu on paheeni
Tiedän, että mussutan karkkia ihan liikaa, käytännössä päivittäin, mutta lopettaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Karkit ja herkut voivat olla aika kalliitakin oikeaan ruokaan nähden, epäterveellisyydestä puhumattakaan, ja limsan tilalla voisi ihan hyvin juoda vettäkin. Silti sitä vaan tulee rahdattua kaupasta kotiin limsaa, karkkia, suklaata, sipsejä, jäätelöä... Jätskinkin osalta sorrun usein ostamaan perusvaniljajätskin sijaan esim. Ben & Jerry'siä, mikä ei ihan halvimmasta päästä ole. Ja jos erehdyn ostamaan karkkipussin sijaan irtokarkkeja, koska "tässähän on halvempi kilohinta!" niin hetkessä koossa onkin jo puolen kilon säkki. Ja mitä enemmän karkkia ostaa, sitä enemmän sitä tulee syötyä. Yritän siksi vähän hillitä herkutteluani - joskus onnistuneesti, joskus ei.

 Hammaslääkärikäynnit ja lääkkeet
Ehkä vähän tuohon herkutteluun liittyen, joudun käymään hammaslääkärissä yleensä kerran vuodessa ja hyvin usein sieltä löytyy paikattavaakin... Olen toki suomalaisena todella onnekas siinä, että yhteiskunta kattaa terveydenhuollosta ison osan, mutta jonkinlainen osuus jää yleensä itsellekin maksettavaksi. Ja vaikka olen sinällään perusterve, silti apteekissa käynti tekee kuukausibudjettiin välillä aika ison loven. E-pillereihin menee reilut 8 € / kk, sitten satunnaisesti pitää ostaa antihistamiineja, särkylääkettä, fluoritabletteja, vitamiineja ja erilaisia rasvoja... Kirjanpitoni perusteella tältä perusterveeltä kolmikymppiseltä menee vuosittain noin 300 € terveyskategoriaan eli lääkkeisiin, vitamiineihin, voiteisiin ja hammashoitoon. Vaikea sanoa, yltäisikö tämä summa silti edes väestön keskiarvoon (etenkin kun niillä, joilla menee lääkkeisiin paljon rahaa, saatetaan puhua hyvinkin tonneista eikä satasista), mutta silti nuo omien apteekkiostostenkin loppusummat välillä yllättävät.

Tässä siis kurkistus omiin rahankäyttökohteisiini, jotka varmaankin ovat yhtä yksilöllisiä kuin säästökohteetkin. On silti ihan hyvä olla tietoinen, mihin itsellä rahaa kuluu. Ja toisaalta, jos muuten elää säästeliäästi, voi tietoisesti joissain asioissa käyttää rahaa vähän huolettomammin. Koen etenkin elämykset omalla kohdallani hyviksi rahankäyttökohteiksi, koska niistä yleensä jää kivoja muistoja pitkäksi aikaa. Siksi toivon, että elämä alkaa koronapassin myötä taas vähitellen avartua!

Missä asioissa säästän rahaa?

 Omat menoni ovat kohtuullisen pienet ilman että koen erityisesti pihisteleväni tai eläväni mitenkään ankeasti. Olen aika vähään tyytyväinen, parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia ja ylenmääräistä kulutusta ylistävä kulttuuri nykyään lähinnä ahdistaa. Erittelen joku kerta tarkemmin, mihin minulla sitten ylipäätään kuluu rahaa, mutta tässä yleisiä juttuja, isoja ja pieniä, mitkä aivan varmasti vaikuttavat pieniin menoihini.

 En omista autoa.
Ajokortin hankin aikoinaan lähinnä vanhempien painostuksella (ja sponsoroimana), mutta en ole ikinä omistanut autoa, eikä ole kumppanikaan. Vaikka toki myös julkisen liikenteen liput maksavat, niin eivät kuitenkaan loppupelissä niin paljon kuin menisi itse autoon, bensoihin, vakuutuksiin, huoltoihin, korjauksiin, renkaisiin, parkkimaksuihin yms yms. Plus nyt etäopiskellessa ei mene edes julkisiin rahaa kuin satunnaisesti. Hyvien julkisten yhteyksien varrella asuneena autottomuus ei ole yleensä ollut ongelma. Julkistenkin suhteen lasken myös yleensä tarkkaan, tuleeko halvemmaksi ostaa kautta vai yksittäisiä matkoja, ja tämä motivoi varsinkin kesällä pyöräilemään sen sijaan että kulkisi joka paikkaan julkisilla. Viime kesänä otin viikoksi kaupunkipyörät käyttöön oleillessani pääkaupunkiseudulla ja se olikin aika kätevä ratkaisu!

 Kaveripiirini on aika pieni eikä erityisen tuhlaileva.
Kuulostaa melkeinpä vitsiltä sanoa, että säästän rahaa, koska minulla ei ole isoja sosiaalisia ympyröitä. Mutta näin se tuppaa menemään. Aikana ennen koronaa näin kyllä kavereita säännöllisesti, mutta en ole missään elämänvaiheessa ollut erityisen menevää sorttia. Voin vain kuvitella, miten nopeasti säästöt hupenisivat, jos joka viikonloppu ollaan baarissa, keikalla tai brunssilla, joka toinen kuukausi jollain risteilyllä tai ulkomaanmatkalla eri kaveriporukoiden kanssa, kesät olisivat täynnä festareita, polttareita ja häitä, ja joululahjavuoren hankkimisen saisi aloittaa kuukausia etukäteen. Kaverien kanssakin on aika usein ollut tapana nähdä jonkun luona ja kokkailla yhdessä. Välillä toki käydään ulkonakin syömässä, mutta pointtina siis, että jos kaveritkin ovat pääosin aika säästeliäitä, niin rahaa ei pala sosiaalisiin menoihin, lahjoihin tai matkoihin suuria summia.

 Olen käynyt kampaajalla neljä kertaa elämäni aikana.
Näistä kaksi kertaa on ollut kampauksen laittamista, kaksi hiustenleikkuuta. Muutoin isä on leikannut hiukseni pienestä pitäen ja jossain vaiheessa aloin leikata itse omat hiukseni. Silloin kun vielä värjäsin hiuksiani, ostin hiusvärit kaupasta, mutta nyt en ole vuosiin edes värjännyt tukkaani. Kumppani on myös tottunut ajamaan koneella omat hiuksensa, ja autamme toisiamme välillä sitten leikkuun viimeistelyssä. Joillekin kampaajalla käynti on toki hemmottelua eikä siinä mitään, mutta itse nautin enemmän siitä kun saan itse kokeilla hiustenleikkuutaitojani.

 Kauneudenhoitoon ei mene paljoa rahaa
Jatkona edelliseen, en käy myöskään missään kauneushoidoissa, laitattamassa ripsiä tai kynsiä, tai poistattamassa ihokarvoja. Sen sijaan ostan marketeista tai apteekeista kosmetiikkani ja voiteeni, nypin itse kulmakarvat ja sheivaan muut häiritsevät karvat. Kynnet pysyvät luonnostaan aika nätteinä, välillä viilaan ja lakkaan niitä. Meikkeihinkään en kuluta älyttömiä summia ja perusmeikkiini kuuluu vain ripsiväri ja meikkivoide. Toki ne maksavat sen 15-20 € putelilta, mutta eipä niitä kovin montaa joudu vuoden aikana ostamaan.

 Ostan uusia vaatteita nykyään harvoin
Minulla oli kyllä jonkinlainen shoppailuvaihe nuorena aikuisena... Ei sillä että olisin ostanut kalliita merkkivaatteita, mutta varsinkin alennusmyynneistä tuli shoppailtua urakalla, ja esimerkiksi käsilaukkuja kertyi kaappeihin kymmeniä ja kymmeniä. Nykyään kuitenkin lähinnä ahdistaa vaateroskan määrä ja pikamuodin ympäristökuormitus. Viime vuosina vaatteiden osteluni onkin ollut todella vähäistä ja tuntuu, että vaatekaapin sisällön ahkeran karsimisen jälkeenkin vaatteita on enemmän kuin tarpeeksi. Ja jos vaikka käsilaukku tulee tiensä päähän, tiedän nykyään tarkalleen, millaista laukkua tulee oikeasti käytettyä useammin kuin pari kertaa ennen sen sullomista hyllyn perälle.

"Tein itse ja säästin!"
Se etten omista ompelukonetta tai osaisi sellaista enää edes käyttää, ei estä minua parsimasta käsin rikki menneitä vaatteita. Olen korjannut esim. takeista ratkenneita saumoja ja irronneita nappeja, niin olen saanut niille monta vuotta lisää käyttöikää. Lisäksi tykkään kutomisesta/neulomisesta ja yhtä tekemääni kaulaliinaa olen pitänyt jo monta talvea! Pidän muissakin asioissa periaatteena, että ennen kuin teetän tai korjautan jonkin asian maksullisesti, niin selvitän voiko sen tehdä ilmaiseksi. En siis maksa esimerkiksi passikuvien ottamisesta, vaan mieluummin käytän (vähintään) tunnin kuvan itse ottamiseen ja näpertelyyn, jotta saan kuvan oikeassa koossa ja muodossa lähetettyä kuvapalvelimelle. Vanhat lapsuusvideot voisi viedä kuvaamoon digitoitavaksi, mutta kirjastoissa digitoinnin voi tehdä itse ilmaiseksi. Yhden tutun kanssa olen törmännyt siihen, että hän vie rannekellonsa pelkän pariston vaihdon takia kellosepälle. Toki tavallaan kiva, että käytetään tällaisia korjauspalveluita ja käsityön ammattilaisia, mutta rahan käytön kannalta säästää yleensä ihan hyviäkin summia tekemällä itse. Jos siis tietää suunnilleen, mitä on tekemässä. :D Esim. sähkölaitteita en rupeaisi itse korjaamaan...

 Minulla ei ole perusasumisen lisäksi juurikaan kiinteitä kuukausikuluja
Minulla ei kulu rahaa peruasasumisen lisäksi (vuokra, vesi, sähkö, netti) muuhun kuukausivelotukselliseen kohteeseen kuin Netflixiin. Esimerkiksi erilaiset lehtitilaukset, Spotify, BookBeat ja vastaavat eivät itselleni ole tällä hetkellä tarpeellisia. Okei, kesällä hyödynsin BookBeatin ilmaiskokeilun, kun yksi pitkään odottamani kirja tuli sinne, mutta peruin kokeilun ennen sen muuttumista maksulliseksi. Toki nämä jollekin varmasti ovat rahanarvoisia menoja, mutta jos näitä kuukausittaisia "pikkumenoja" on monta, niistä tuleekin äkkiä ihan huomattava rahavirta. Mutta itse lainaan kirjat yleensä kirjastosta tai e-kirjoina, ilmaisia podcasteja löytyy enemmän kuin ehdin kuunnella, ja musiikkia kuuntelen yleensä YouTubesta (toki ilman Adblockia tätä ei ehkä kestäisi) tai ihan vanhanaikaisesti cd-kokoelmani kautta.

 Minulla ei ole lapsia eikä lemmikkejä
Tämäkin ehkä pitää mainita, koska tietenkin jos ruokakuntaan kuuluu karvaisia tai vähemmän karvaisia huollettavia, niin meneehän sitä rahaakin enemmän: Lasten ruokaan, vaatteisiin, leluihin, muihin tarvikkeisiin ja harrastuksiin. Ja taas uusiin vaatteisiin, leluihin ja tarvikkeisiin, kun vanhoista kasvetaan ulos. Lemmikki tuo niinikään mukanaan ruoka- ja tarvikekuluja, ja sitten voi tulla niitä yllättäviä eläinlääkärikäyntejäkin, jotka voivat moninkertaistaa lemmikkeihin menevät kulut. Toki lapset ja lemmikit tuovat monelle valtavasti iloa elämään, eli kaikkea ei tietenkään voi mitata rahassa. Itsekin haluan todennäköisesti vielä jossain vaiheessa lapsen ja ehkä joskus kissankin, mutta tällä hetkellä näitä menoeriä ei siis ole.

 En osta uutta puhelinta muuten kuin pakon edessä.
En itse ymmärrä lainkaan sitä, että puhelin pitäisi päivittää parin vuoden välein uuteen, ja mahdollisesti vielä ylihinnoiteltuun iPhoneen. Itse en ole ikinä omistanut yhtäkään Applen tuotetta. Nykyinen (Samsungin) puhelimeni on ensimmäinen, jonka olen ostanut uutena. Aiemmin olen saanut tai ostanut jonkun tutun vanhan kännykän. Yleensä odotan lähinnä kauhulla sitä, kun kännykkä sanoo itsensä irti. En sen takia, että uuden laitteen hankkiminen kaataisi talouteni, vaan mielestäni on vaan ärsyttävää etsiä toiminnoiltaan ja hinnaltaan sopiva laite ja sitten vielä asentaa se käyttöön siten, että sieltä löytyvät kaikki ne tutut sovellukset, kuvat ja viestiketjut kuin vanhassakin puhelimessa.

 En käytä ylipäätään teknologiaan paljoa rahaa
Noin muutenkin teknologiaan kuluu loppujen lopuksi aika vähän rahaa. En ole teknologian suhteen ihan käsi, mutta en myöskään niin hifistelijä, että tarvitsisin mitään superhienoja laitteita. Jouduin hiljattain päivittämään kannettavan tietokoneeni, kun se alkoi tulla tiensä päähän, eikä ehkä ihmekään, kun se oli kuitenkin ollut lähes päivittäisessä käytössä melkein 9 vuotta. Uusi kannettavani oli 550 €:n sijoitus ja se taitaakin olla kallein koskaan ostamani esine - toivon mukaan kestääkin sitten tämän vuosikymmenen loppuun! Ainut pelikonsolini on (käytettynä) ostettu PS2, joka toimii samalla dvd-soittimenani. Vaikka tämän jälkeen on ilmestynyt kymmeniä varmasti hienompiakin konsoleita, niin pelaan videopelejä sen verran harvoin, että kaikki nuo nostalgiset PS1- ja PS2-pelit riittävät pitämään minut tyytyväisenä. :D

 Teen aika paljon ruokaa itse enkä syö lihaa
Syön ulkona kohtalaisen harvoin, ja pyrin kokkaamaan itse suurimman osan ruuista. Kun tekee kerralla isomman annoksen, siitä syö useampana päivänä, eikä tarvitse kokata läheskään joka päivä. Syön nykyään lisäksi kasvispainotteisesti, mikä saattaa myös aavistuksen verran laskea ruokakuluja. Liha ja kala voivat nimittäin olla aika kalliita, mutta toisaalta myös jotkut lihan korvikkeet ovat. Esimerkiksi kasvisleikkeleet ovat paljon kalliimpia kuin perusleikkeleet, mutta sitten taas jauhelihan korvaaminen soijarouheella tulee huomattavasti halvemmaksi. Ravintoloissakin kasvisannokset ovat lähes poikkeuksetta halvempia kuin ne lihaisimmat vaihtoehdot.

 Muitakaan isoja menoeriä ei ole
Osa kuluista on ihan vaan tuurista kiinni: olen perusterve, joten rahaa ei kulu juurikaan terveydenhuoltoon, ja näköni on aina ollut normaali, joten rahaa ei kulu silmälaseihin tai piilolinsseihin. En tupakoi, käytän alkoholia aika vähän, ja käyn baareissa nykyään hyvin harvoin. Festareille menemiseen en ole ikinä kokenut erityistä vetoa ja olen käynyt elämäni aikana vain muutamalla maksullisella musiikkikeikalla. Vaikka sinällään kyllä koenkin, että rahan käyttäminen elämyksiin on kannattavampaa kuin rahan käyttäminen materiaan, niin rauhaa rakastavana kotihiirenä en janoa näitä elämyksiä kovinkaan usein.

Kokkailua ja leffailta kotona = parasta viikonlopputekemistä!

Osa näistä saa minut varmaan kuulostavan aika tylsältä ihmiseltä. :D Ja osa taas ärsyttävän onnekkaalta... Haluan siksi korostaa, että vaikka tämä nyt onkin myös tunnisteen "säästövinkit" alla, niin tiedostan että osa näistä on hyvinkin tilannekohtaisia. Menoihin vaikuttavat mm. perhetilanne, terveydentila ja asuinpaikka, eikä näitä ole helppoa tai välttämättä mahdollista muuttaa. Kullakin on varmaan myös niitä rahankäyttökohteita, jotka saattavat ulkopuoliselle vaikuttaa turhilta, vaikka ne itselle olisivatkin tärkeitä. Esittelenkin joku toinen kerta ne omat rahareikäni, koska kyllä niitäkin sentään joitain on!

Eroon prokrastinoinnista

 Kesä näyttää olevan uhkaavasti vaihtumassa syksyyn ja lomailu on ainakin itselläni vaihtunut opiskeluun. Oma lukukauteni alkoi varsin lupaavasti, kun tein jo heinäkuun lopulla itselleni lukuaikataulun elokuun tenttiä varten. Pysyin hienosti tekemässäni aikataulussa, jossa jokaiselle arkipäivälle - ja tentin lähestyessä välillä viikonlopuillekin - oli aikataulutettu muutama tunti verkkoluentoja tai tenttikirjan läpi kahlaamista ja muistiinpanojen tekemistä. Selkeä aikataulu ja isompien suoritusten jakaminen pienempiin (luentopaketit yksittäisiin luentoihin, tenttikirja lukuihin ja alalukuihin...) auttoi siinä, ettei yhdelle päivälle tule liikaa hommia, eikä tenttiin valmistautuminen jää viime tinkaan. Näitä vinkkejä etäopiskeluun kirjoittelinkin blogiini jo aiemmin, ja lukukauden ensimmäisellä kurssilla onnistuin hyödyntämään niitä kaikkiaan aika hyvin!

 Mutta nyt. Nyt minulla on käynnistynyt kurssi, joka pitää sisällään laajan kirjallisuuskatsauksen ja raportin tekemistä. Onkin paljon vaikeampi aikatauluttaa työskentelyään, kun ei ole lukualuetta, jota jakaa selkeisiin päivätavoitteisiin, ja lopullinen deadlinekin on vasta marraskuussa, mutta ennen sitä olisi tarkoitus tehdä tai vähintäänkin aloittaa pari muutakin kurssia, joten tähän kurssiin kannattaisi panostaa jo nyt. Eikä asiaa auta se, että lähteiden etsiminen ja tieteellisten artikkelien maksumuureihin kanssa taisteleminn on mielestäni todella ärsyttävää puuhaa... Ja koska muutakin tekemistä löytyisi - siivoamista, ruuanlaittoa, liikkumista ja näköjään myös blogin päivittämistä! - niin huomaan jatkuvasti vitkuttelevani ja sysääväni opiskeluvelvollisuuksia koko ajan eteenpäin.

Kirjoitan tämän siis osittain psyykkaustekstiksi ihan itselleni, mutta toivottavasti joku toinen opiskelija tai vaikka toimistotyöntekijä saa näistä vinkeistä apua opiskelujen tai työnteon edistymiseen. Siispä tässä omat seitsemän vinkkiäni prokrastinoinnin ehkäisemiseen!

 Tähtää matalalle

Jos deadlinet eivät vielä ole paukkumassa ja yrittää päästä jossain asiassa alkuun, niin tavoitteet kannattaa pitää aluksi hyvin matalalla. On parempi pitää rimaa alhaalla ja ylittää se, kuin lannistua liian korkealla olevien tavoitteiden tai epärealististen aikataulujen edessä. Ison urakan edessä voi olla vaikea päästä alkuun, jos aivot kuormittuvat välittömästi kaikesta, mitä on vielä hoitamatta. Ensimmäinen askel voikin olla ihan vaan näiden tekemistä odottavien asioiden kirjaaminen ylös. Tai ohjeiden lukeminen huolellisesti ja tähänastisten aikaansaannosten silmäily läpi.

 Tyhjän paperin syndrooman selättäminen

Aloittaminen on todellakin hankalaa ja kirjoittamisessa ehkä enemmän kuin missään muussa. Jos yrittää aloittaa keksimällä työlle nasevan otsikon tai johdantokappaleeseen täydellisen avausvirkkeen, niin voi olla, ettei kirjoittamisessa pääse edes alkuun. Sen sijaan kannattaa kirjoittaa ihan vaan JOTAIN. Ranskalaisilla viivoilla asioita, joita olisi hyvä mainita tekstissä. Puolivalmista tekstiä, jota voi myöhemmin korjailla tai lisäillä lähdeviitteitä. Työssä ei tarvitse välttämättä edetä järjestyksessä vaan jos alkuun pääseminen tökkii, kannattaa aloittaa siitä kohdasta, mikä tuntuu helpoimmalta.

 Aloita mieluummin 'nyt' kuin 'kohta' tai 'huomenna'

Omat sudenkuopat on hyvä tunnistaa, jotta niitä voi oppia välttämään. Itse olen ainakin mestari selittelemään itselleni, että teen asian sitten seuraavaksi, tai tunnin päästä, tai huomenna. Ja vaikka on kuinka tarkoitus aloittaa opiskeleminen heti aamusta, niin aamupalan, joogan ja suihkun jälkeen pitääkin jo käydä kaupassa, sitten pitääkin jo alkaa laittaa ruokaa ja syödä. Ja syömisen ohella onkin sitten kiva katsoa jotain sarjaa jakso tai pari... Yhtäkkiä huomaankin kellon olevan kolme iltapäivällä, enkä ole vielä päässyt alkuun. Ja mieluummin kyllä tekisi hommat aamupäivästä, niin voisi loppupäivän tehdä hyvällä omallatunnolla muita juttuja. Saatan myös päättää esimerkiksi, että aloitan lukemisen tasalta. "No, nyt se onkin jo viittä yli, aloitan sitten puolelta..." Mutta ei sillä ole mitään väliä, aloittaako opiskelun tasalta tai viittä yli. Ja vaikka ei pystyisikään pysymään suunnittelemassaan aikataulussa tai tekemislistassa, se ei ole syy luovuttaa kokonaan tai julistaa, että päivä on jo pilalla, mutta "huomenna sitten!" Pienetkin askeleet auttavat ja ovat poissa seuraavan päivän urakasta.

Ylläolevassa kuvassa gradu-fail vuosien takaa. Kuva on otettu päivänä, jolloin olin päättänyt lähteä yliopistolle "heti aamusta", mutta jotenkin ihmeellisesti löysin itseni vielä lounaan jälkeen sängystä makaamasta... Mutta onneksi pääsin useimpina päivinä kuitenkin sieltä sängystä ylös, joten tulihan se gradu lopulta väkerrettyä kasaan!

 Tavoitteiden asettaminen opiskeluajan mukaan

Kirjoitustöitä voi olla hankala jakaa selkeisiin päiväkohtaisiin tavoitteisiin, joten joskus voi olla helpompaa asettaa tavoitteet opiskeluun käytetyn ajan mukaan. Esimerkiksi: "opiskelen tunnin ennen lounasta ja lounaan jälkeen yhteensä kaksi tuntia". Tämä voi olla hyödyllistä etenkin, jos tekee jotain, missä edistymistä ei voi nähdä tai mitata kovin konkreettisesti. Opiskeluun käytettyä aikaa voi kuitenkin mitata, jolloin voi kokea saaneensa jotain aikaan ja tehneensä ainakin tärkeää ajatustyötä. Tämä toki sillä oletuksella, että opiskeluun käytetty aika käytetään todella opiskeluun, eikä esimerkiksi kännykän selailuun. Itselläni käy kuitenkin usein niinkin, että huomaan lopulta jaksavani opiskella suunniteltua pidempään, kun olen päässyt vauhtiin.

 Pomodoro-menetelmä apuun

Pomodoro-tekniikka on yksi tapa rytmittää opiskelua tai työntekoa. Siinä on ajatuksena, että laitetaan ajastin (esimerkiksi kännykästä) pyörimään 25 minuutiksi ja sitten tämä aika keskitytään sovittuun hommaan. Ajastimen soitua pidetään 5 minuutin tauko, jolloin poistutaan työn äärestä, ja sitten tauon jälkeen laitetaan uusi ajastin päälle. Muutaman kierroksen jälkeen voidaan pitää myös pidempi tauko. Pomodoron 25 minuutin taustalla on ajatus siitä, että aika olisi riittävän pitkä, jotta siinä ehtii saada jotain aikaankin, mutta riittävän lyhyt, jotta keskittyminen ei yleensä pääse vielä pahasti herpaantumaan. Itsekin olen välillä kokeillut tätä opiskelun "ajastamista" ja se tuntuu kyllä toimivan ihan hyvin ainakin siinä, ettei viitsi lähteä puuhailemaan muuta, kun kello käy. Välillä tosin 25 minuuttia voi tuntua turhankin lyhyeltä, jos on päässyt hyvään flow-tilaan. :D Mutta toisaalta tämä on ihan positiivinen ongelma, ja tätä voikin varioida esimerkiksi siten, että opiskelee kerralla 45 minuuttia tai tunnin, ja pitää sitten vähän pidemmän tauon.

 Ärsyketulvan karsiminen

Pomodoro-menetelmässä oletetaan, että keskittyminen yhteen asiaan kerralla onnistuu eikä huomio karkaa jatkuvasti muualle. Nykymaailmassa joutuu kuitenkin elämään välillä aikamoisessa informaatiotulvassa, joten tästä irrottautuminen on tärkeä taito. Mitä enemmän kilpailevia ärsykkeitä on saatavilla, sitä todennäköisemmin opiskelu keskeytyy ja lykkääntyy eteenpäin. Kannattaa siksi suosiolla karsia työpisteeltä keskittymistä häiritsevät tavarat sekä sulkea ylimääräiset ohjelmat ja selaimen välilehdet. Jos puhelin ilmoittaa jatkuvasti uusista viesteistä ja sähköposteista, aivot kuormittuvat ja keskittyminen herpaantuu turhaan. Jokaiseen viestiin ei tarvitse reagoida heti, ja häiritsevien sovellusten ilmoitukset ja ponnahdusikkunat kannattaakin ottaa pois käytöstä.

 Itsensä palkitseminen

Joskus kun opiskelu oikein tökkii, olen myös sortunut lahjomaan itseäni. ;D Esimerkiksi: jos opiskelen tänään vähintään kolme tuntia, niin saan pelata illalla yhtä tietokonepeliä. Johonkin tenttiin muistan myös lukeneeni siten, että aina yhden lukukappaleen jälkeen sain katsoa yhden jakson lempi-tv-sarjaani! Tämä itsensä kanssa diilien tekeminen toki vaatii itsekuria, mutta voi tuoda opiskeluun tarvittavaa lisämotivaatiota, kun jokin palkinto häämöttää urakan päätteeksi!

Pihistelyn rajat

 Kun kuulin joskus aikoja sitten ensimmäistä kertaa sanan 'pihistely', ensimmäinen mielikuvani oli pihistäminen eli näpistely tai varastaminen. Sittemmin olen kuitenkin alkanut käyttää sanaa itsekin sen toisessa tarkoituksessa eli rahan säästämisessä tai piheydessä. Ja näillä kahdella eri merkityksellä on kyllä päällekkäisyyksiäkin ja joissain tilanteissa rahan säästäminen kaikin keinoin voi lipsua jo käytännössä varastamisen puolelle.

Itse olen pihistelyn kannattaja etenkin silloin, kun kyse on ekologisuudesta. Eli asiat käytetään loppuun, eikä heitetä pois sellaisia asioita, joille löytyy vielä käyttöä. Vaikka se shampoopullo ei montaa euroa maksa, niin minähän muuten käytän sen viimeistä pisaraa myöten. Myös ruokaostosten kanssa pyrin siihen, että ruokaa menee mahdollisimman vähän roskiin. Samasta syystä myös tyhjään kaikki pakkaukset ja purkit ihan loppuun asti, ja syön lautasen tyhjäksi ruuantähteistä ja murusista. Samoin jos ravintolasta on mahdollista ottaa annoksen loppu mukaan doggy bagissa, niin tämähän on vain hyvä tapa vähentää ruokahävikkiä! Sen sijaan jos kyse on seisovasta pöydästä, niin sen "oho en jaksanutkaan syödä tätä" sämpylän tai pullan tunkeminen laukkuun menee mielestäni jo varastamiseksi.

Kaupan kassalla aiemmin työskennelleenä on myös tullut törmättyä kaikenlaisiin tapoihin nuukailla. :D Useimmat näistä menevätkin kategoriaan, että jos vaan kehtaa, niin go for it! Jotkut fiksut lapset harrastivat esimerkiksi sitä, että jos he ostavat kolikoilla vaikka kaksi 12 sentin tikkaria, niin ne kannattaa maksaa erikseen, jolloin hinnaksi tulee 10+10 senttiä, eikä 25 senttiä. Jotkut aikuisetkin tätä tekevät ainakin siinä määrin, että jos summa pyöristyy alaspäin, niin maksetaan käteisellä, mutta ylöspäin pyöristykset voi välttää maksamalla kortilla. Kyllähän ne pienetkin säästöt lopulta summautuvat yhteen, samalla tapaa kuin pienet menotkin.

Se oli myös hyvin yleistä asiakkailta, että pullonpalautuskuitit otetaan erikseen, koska muuten pullokuitit vähentävät muiden ostosten loppusumman bonuskertymää. Eikä siinä mitään, vaikka välillä huvitti nämä kaikkein läpinäkyvimmät "AI NIIN tämä pullokuitti jäi!" juuri sillä sekunnilla, kun kuitti on lyöty ulos. (Ihan hyvin voi sanoa vaan suoraan esim. "saisiko tämän pullokuitin vielä erikseen?" Joskushan voi olla kyse siitäkin, että haluaa käteistä/kolikoita, niin ei tuossa mitään hävettävää mielestäni ole.) Itse en yleensä jaksa pyytää pullonpalautuksia erikseen, mutta usein palautan pullot/pullokuitit käydessäni K-ryhmän kaupassa, koska eipä sitä plussaa muutenkaan itselläni kerry melkein mitään. :p Tai jos käyttää useamman pullokuitin kerralla ja maksaa niillä jonkun pikkuostoksen, niin loput saa sitten käteisenä takaisin.

Ruokakauppojen punalaputetut tuotteet, joissa päiväys on menossa pian vanhaksi, ovat hyvä keino sekä kaupalle häventää ruokahävikkiä että asiakkaalle säästää rahaa, etenkin ilta-aikaan, kun niitä saa joissain paikoissa vielä suuremmalla alennuksella. Joskus vaan sitten on törmännyt tähänkin ilmiöön, että asiakkaat käyvät piilottamassa punalaputettuja tuotteita aiemmin päivällä hyllyn perälle/pohjalle, jotta ne voi illalla kaivaa itselleen. Tämä nyt meneekin jo vähän vääränlaisen pihistelyn puolelle. Ja tietenkin alelappujen siirtely tuotteisiin, joihin ne eivät kuulu, tai punnittavien tuotteiden punnitseminen tarkoituksella alakanttiin tai väärällä hinnalla, menee jo selvemmin näpistelyn puolelle, eli ei näin.

Yleensä on helpompi mieltää varastamiseksi se, että ottaa konkreettisen tavaran itselleen maksamatta siitä. Kuitenkin kun on kyse esimerkiksi striimattavista tallenteista, raja on vähän häilyvämpi. Dvd-levyjen legendaksi muodostunut piratismin vastainen kampanjavideo rinnastaa elokuvan varastamisen auton varastamiseen, mutta eipä se ihan niin suoraviivaista ole, koska waretuksesta aiheutuva taloudellinen haitta on paljon vaikeammin määriteltävissä. Toki tekijöillä on oikeus saada teoksistaan korvaus, mutta esimerkiksi Youtubessa on aika vaikeaa tietää tarkalleen, mitkä kaikki sen miljoonat videot, musiikkikappaleet ja tv-sarjan jaksot on ladattu sinne laillisesti ja kuka ne oikeasti omistaa. No, elokuvien, tv-sarjojen, musiikin ja pelien warettaminen on selvästi laitonta, mutta sitten harmaalle alueelle menevät erilaiset maksuttomat striimaussivustot, joiden laillisuudesta ei aina voi tietää tarkalleen. Tuttavan Netflix-tunnusten käyttäminenkin taitaa olla sääntöjen vastaista, mutta myönnettäköön, että tätä on tullut välillä hyödynnettyä...

Ilmaiskokeilut ovat pihistelykeino, jota itse hyödynnän aika paljonkin. Netflix taitaa olla ainut kuukausimaksullinen viihdepalvelu, joka on ollut jopa ihan maksullisesti käytössäni, mutta sen lisäksi olen käyttänyt ilmaiskokeilut mm. Viaplayhin, Elisa Viihteeseen, BookBeatiin, Yogaiaan... Näissä toki on ihan sallittua ja käyttöehtojen mukaista, että jos kokeilua ei halua jatkaa, mitään ei myöskään tarvitse maksaa. Ja varmasti kokeilut ovat kuitenkin palveluntarjoajille ihan kannattavia, koska niitä mainostetaan niin paljon. Osa käyttäjistä toteaa palvelun käteväksi ja päätyy käyttämään sitä maksullisesti, ja osa saattaa unohtaa perua palvelun ja joutuu maksamaan omasta hajamielisyydestään. Mutta ilmaiskokeilujenkin hyödyntämisessäkin voidaan lipsua huijaamisen puolelle, jos vaikka käyttää kaksi ilmaiskokeilua kahden eri maksukortin avulla.

Säästeliäs elämäntyyli ja jopa suoranainen piheys ei aina ole helppoa yhdistää siihen, että haluaa kuitenkin tukea rahallisesti arvostamiaan palveluita ja yrityksiä. Olen koettanut silti löytää ne omat tapani tukea käyttämiäni palveluita samalla kun yritän välttää turhia rahareikiä. Yhtä podcastia olen kuunnellut jo vuosia ilmaiseksi enkä ole raaskinut liittyä podcastin maksulliseen Patreon-ohjelmaan, mutta toisaalta olen ihan mielelläni tukenut samaa podcastia ostamalla heiltä muutaman maksullisen äänikirjan. Olen myös saanut LivinLeggingsin ilmaisista joogavideoista niin paljon irti kevään ja kesän aikana, että suunnittelen nyt muutaman maksullisen tuntipaketin ostamista! Ja vaikka pidänkin säästeliäisyydestä, niin hyväntekeväisyysjärjestöille annan mielelläni silloin tällöin rahaa, ja voisi laittaa kyllä jatkossa enemmänkin. Säästeliäisyyden ja anteliaisuuden ei tarvitse nimittäin olla toisiaan poissulkevia periaatteita. Jos säästää turhista asioista, joita ei oikeasti tarvitse, voi jakaa tärkeitä asioita niille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat.

Kun vapaa-ajasta tulee suorittamista

 Blogini punaisena lankana on ajatus siitä, että onnellisuus tulee yleensä itselle tärkeiden asioiden tavoittelusta. Omien tavoitteiden pohtiminen, konkretisoiminen, asettaminen, numeeriseen muotoon muuttaminen, seuraaminen ja saavuttaminen ovat niitä asioita, jotka ainakin itselle tuovat usein mielekkyyden tunteita ja parhaimmillaan onnistumisen iloa. Joudun kuitenkin aika ajoin punnitsemaan, missä määrin tavoitteellisuus on hyvä asia ja missä vaiheessa se muuttuu vaan turhaksi suorittamiseksi. Suorituskeskeisyys kalskahtaa mielestäni ikävästi korvaan, ja usein se liitetäänkin työelämään tai opiskeluun. Siinä työn tai opiskelun päämäärä nähdään vain tehokkuutena ja suorituksina, jolloin voi unohtua kiinnittää huomiota esimerkiksi työtyytyväisyyteen, opiskelun intoon tai uuden oppimisen riemuun.

Vaikka olen nyt palannut lomalta taas vähitellen opintojen pariin, niin pidin osan kesä- ja heinäkuusta opiskelusta taukoa. Sain keskittyä ihan vaan lomailuun ja vietin ison osan ajasta mökkeillen ilman sen kummempia menoja, mutta silti sitä ehti haalia mökkeilyajallekin jo kaikenlaista tekemistä: Joogaa, lenkkeilyä, pyöräilyä, uintia, suppailua, melontaa ja purjehtimista. Kirjojen lukemista ja leffojen katsomista. Mansikoiden, mustikoiden ja vadelmien poimintaa. Blogien päivittämistä. Sarjakuvan piirtämistä. Kymmeniä tunteja podcasteja. Kaikki nämä asiat ovat vieläpä sellaisia asioita, joita teen ihan mielelläni, mutta aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Välillä kuun lopussa tulee vähän stressiäkin siitä, kun en ole ehtinyt vielä tehdä kaikkea kuukaudelle suunnittelemaani, ja viimeisinä päivinä sitten yritän ruksia mahdollisimman paljon asioita pois tekemislistaltani (kuten heinäkuulle toinen päivitys tähän blogiin... :D).

Kesäloma-Mission: Impossible

Liikunnan osalta en katso olevani tavoitteellinen liikkuja/urheilija, koska en treenaa mitään kisaa, esitystä tai muuta suoritusta varten. Mutta se ei silti tarkoita, ettenkö asettaisi omalle vapaa-ajan liikkumiselleni tavoitteita! Itseäni motivoi esimerkiksi se, että kirjaan itselleni muistiin kuinka pitkään olen liikkunut tai kuinka monta kilometriä olen juossut, pyöräillyt tai uinut. Näin voi kannustaa itseään pitämään yllä liikunnallista elämäntapaa ja seurata itselle asettamiaan tavoitteita liikunta-aktiivisuudessa tai kertyneissä kilometreissä. Totesin esimerkiksi kesälomalla mökillä, että laiturin läheisen pikkuponttoonin kiertämällä kertyy suunnilleen 50 metrin uintilenkki. Innostuinkin sitten laskemaan ja merkitsemään ylös, kuinka monta sataa metriä olen uinut minäkin päivänä. Toisaalta oli hauskaa saada pienilläkin uintireissuilla kerrytettyä uintimatkaa. Mutta toisaalta - miksi mökin saunareissujen yhteydessä järveen kastautumisestakin pitää tehdä suorittamista?

Vapaa-ajan suorittamisen mittaamiseen on kehitelty kaikenlaisia aika suosittujakin työkaluja. Itse en kuitenkaan omista älykelloa, aktiivisuusranneketta tai askelmittaria, enkä tykkää pitää lenkkeillessä mukana kännykkää (arvioin juostut kilometrit jälkikäteen lähinnä netin karttapalveluiden avulla). Välillä kyllä haaveilen siitä, miten kätevää olisi saada vielä tarkempaa tietoa lenkkimatkoista, juoksunopeudesta, askelmääristä, energiankulutuksesta... Uskon näiden kyllä tuovan liikkumiseen vähän lisämotivaatiota, mutta lisääkö tämä sitten taas liikunnan suorituskeskeisyyttä? Unen määrää ja laatua arvioivat älykellot ovat myös kiinnostava idea, mutta tässä on sitten vaarana se, että jopa nukkumisesta ja palautumisesta tulee suorittamista! Ehkä voin luottaa siihen, että jos herään aamulla virkeänä ja nukahdan illalla suht helposti, niin nukkumiseni on ihan kunnossa, vaikka minulla ei olekaan esittää dataa uneni eri vaiheista.

Suoritukset ja numeeriset arvot eivät tietenkään ole ainoa tapa mitata kokemuksia ja yksilöllisten kokemusten arvottaminen on jo lähtökohtaisestikin aika hölmöä. Itselläni on jäänyt mieleen, mitä yksi soutamisesta nauttiva opiskelutoveri sanoi: kun muut kyselevät, montako kilometriä hän on soutanut, hän vastaa ettei häntä kiinnosta - hän keskittyy nauttimaan kauniista maisemista ja luonnon rauhasta! Ja vaikka itse usein mittaankin liikkumiseni kilometrejä, niin pystyn kyllä arvostamaan myös tätä vastakkaista näkökulmaa! Sitä paitsi, jos ulkoilusta ei jää käteen muuta kuin kilometrejä ja nopeusennätyksiä, niin osa ulkoilun rentouttavista vaikutuksista jää ehkä kokematta. Itse tykkään välillä lenkkeillessäni bongailla erilaisia eläin- ja lintulajeja, niin tulee keskityttyä urheiluharrastuksen ohella välillä myös ympäröivään luontoonkin.

Pohdiskelin blogissani alkuvuodesta, mistä koostuu täydellinen vapaapäivä, ja mielestäni se on jonkinlainen sekoitus rentoutumista ja palautumista mutta kuitenkin myös aikaansaamista ja itsensä haastamista. Sama pätee ehkä lomaankin. Toivottavasti myös lukijoideni kesäloma (tai kesän vapaahetket) on ollut tai tulee olemaan sopiva sekoitus ohjelmaa ja joutenoloa, ahkerointia ja rentoutumista, tekemistä ja palautumista. Ja vielä loppuun muistutus, ettei varmaan kukaan onnistu tekemään lomalla kaikkea sitä, mitä on suunnitellut. Mutta ei se mitään. Riittääpähän loppuvuodellekin jotain tavoiteltavaa! ;)

Oma varallisuuteni 7/2021

 Esittelin helmikuun postauksessani varallisuuteni kehittymistä viimeisen 11 vuoden aikana. Tarkoituksenani on päivittää tuota kaaviota puolen vuoden välein, tammikuun ja heinäkuun alussa. Ja tosiaan, vuosi on jo yli puolenvälin, joten tässä heinäkuun 2021 tilanteella päivitetty käppyrä. Edellä linkatusta postauksesta löytyy vähän selostusta vuosien 2010-2020 kehityskulusta ja suurimmista käänteistä, mutta keskityn nyt tarkastelemaan, miten vuoden 2021 ensimmäinen puolikas on minulla sujunut taloudellisesti.

Varallisuuden jakautuminen:
Käteinen: 193 €
Käyttötili: 1 233 €
ASP-tili: 39 408 €
Nordnet-salkku: 38 434 €
Bank Norwegian: 44 763 €
Yht. 124 031 € (tilanne 2/2021: 118 086 €)

Eli kuten kuvaajasta ja luvuista näkee, hyvin on sujunut. Hämmentävänkin hyvin, kun ottaa huomioon, että minulla ei ole ollut säännöllisiä palkkatuloja yli vuoteen! Sijoitukset ovat kuitenkin olleet yli vuoden hyvässä nousussa, veronpalautuksia tuli viime vuonna reippaasti ja on tulossa jälleen ensi kuussakin. Lisäksi sain keväällä muutaman tonnin perintöä. Hyvin ristiriitaiset fiilikset tästä kaikesta, koska jotenkin tuntuu väärältä tienata rahaa tekemättä mitään, ja vieläpä käytännössä sen takia, että olen jo valmiiksi hyväosainen. Toisaalta olen helpottunut siitä, etten joudu syömään kaikkia säästöjäni nyt ollessani poissa työelämästä.

Asetin itselleni yhdeksi tämän vuoden tavoitteista, että varallisuuteni olisi vuoden lopussakin yli 110 000 €:n, ja tällä hetkellä tavoite näyttää toteutuvan paremmin kuin hyvin. Odotin tämän vuoden menevän osaltani pahasti miinukselle, mutta tosiasiassa varallisuuteni on kasvanut alkuvuoden jälkeen noin 6 000 €:lla, niin järjettömältä kun se tuntuukin... En toki pidä tätä vielä minään todisteena siitä, että selviäisin jatkossakin ilman palkkatuloja, sillä alkuvuosi on ollut muiden tulolähteiden suhteen aika poikkeuksellinen. Kuitenkin on lohdullista huomata, että pitämällä menoni kurissa, keskimäärin 745 € / kk, nämä epävakaatkin tulot ovat toistaiseksi riittäneet pitämään varallisuuteni nousussa.

Minulla on edelleen iso osa rahoista Bank Norwegianin sijoitustilillä, josta siirtelen vähitellen rahaa ASP-tilille 3 000 € per vuosineljännes. Olen tehnyt Nordnetiin jonkin verran uusia ostoja, mutta en ihan hirvittävän suurilla summilla. Olenkin tämän suhteen edelleen vähän kahden vaiheilla, koska mietityttää, kuinka kauan pörssit pystyvät oikeasti jatkamaan nousuaan (keskellä pandemiaa!), mutta pitkällä aikavälillä sieltä todennäköisesti tulisi paras tuotto. Myös asunnon ostaminen on edessä ensi vuonna, enkä haluaisi ottaa hirvittävän isoa asuntolainaa, varsinkin kun työkuvioni ovat vielä tulevina vuosinakin vähän epävarmat. Eli senkin takia pidän nyt aika isoa pesämunaa ASP-tilillä ja BN:n sijoitustilillä. Joka tapauksessa olen kiitollinen tämän vuoden kehityssuunnasta ja mielenkiinnolla odottelen, miten vuoden jälkimmäinen puolisko sujuu!

Ilmastotekoja nyt!

 Kesä on vähän vienyt mennessään ja blogikin on vähän hiljentynyt kesätauolle. Nyt koin kuitenkin tarvetta kirjoittaa muutaman ajatuksen Elokapinan mielenosoituksesta ja siihen liittyvästä keskustelusta, joka on mennyt välillä aika asiattomaksikin. Eli sisältövaroituksena: kirjoitukseni on tällä kertaa tavallista poliittisempi!

Elokapina on suomalainen ilmastoaktiivien järjestö, joka on osa Iso-Britanniassa perustettua Extinction Rebellion -liikettä. Elokapinan toiminnan perustana on väkivallaton kansalaistottelemattomuus. Elokapina vaatii hallitukselta ilmastohätätilan julistamista sekä asianmukaisia toimia, jotta Suomi voi saavuttaa ajoissa hiilineutraaliuden, johon Pariisin ilmastosopimuksessa on sitouduttu. Elokapina on ollut viime päivinä uutisissa järjestettyään mielenosoituksen ensin Mannerheimintiellä ja sitten Unioninkadulla. Osa kaduista on ollut suljettuna, kunnes eilen poliisi kantoi mielenosoittajat pois. Nyt mielenosoitus jatkuu Senaatintorilla.

Itse olen seurannut Elokapinan toimintaa lähinnä sivusta, mutta kannatan ehdottomasti liikkeen tavoitteita ja jaan sen toimijoiden ahdistuksen ilmastokriisistä ja täysin riittämättömistä ilmastotoimista. Olisin itse varmaan liian nössö toimimaan Elokapinan jäsenenä tai esimerkiksi vastustamaan poliisin poistumiskäskyjä, mutta ihailen näiden nuorten ja vanhempienkin aktiivien rohkeutta ja määrätietoista omien arvojen mukaan toimimista. Satuin itse asiassa kulkemaan bussilla mielenosoituksen ohi torstai-iltana. Osa bussin reitistä oli suljettuna, mutta siis bussimatka piteni ehkä kaksi minuuttia ja kylteistä erottui nopeasti viesti "hälytysajoneuvot päästetään läpi!" Itselle siis vaikutti siltä, ettei tuosta ollut liikenteelle läheskään niin suurta haittaa kuin kielteisten reaktioiden voimakkuudesta olisi voinut päätellä.

Elokapinan toimintatavat jakavat mielipiteitä ja herättävät osassa ihmisistä jopa suoranaista raivoa. Tai en tiedä, miten muuten voisi kuvailla niitä poliitikkoja ja toimittajia, jotka fantasioivat näiden aktivisten päälle ajamisesta autolla... Edes kaikki ilmastotoimien puolesta puhujat eivät allekirjoita Elokapinan toimintatapoja. Ja toki on muitakin tapoja vaikuttaa: aktiivisten ilmaston puolesta toimijoiden äänestäminen vaaleissa, kansalaisaloitteet, ilmastomarsseille osallistuminen ja muut "perinteisemmät" mielenosoitukset. Mutta valitettavasti nämä eivät aina riitä. Tiesitkö, että Eduskunnan portailla on järjestetty jo lähes kolmen vuoden ajan perjantaisin "Fridays for Future" -mielenosoituksia, joissa päättäjiä muistutetaan ilmastotoimien tärkeydestä ja kiireellisyydestä? Jos et tiennyt, niin ei ihme, sillä eivätpä nämä mielenosoitukset ole jostain syystä päässeet MTV:n kympin uutisten kärkijutuksi!

Tämä osoittaakin mielestäni hyvin sen, miksi myös Elokapinan järjestämät tempaukset ovat tarpeen. Kuten Elokapinakin muistuttaa, kansalaistottemattomuus on osoittautunut ihmiskunnan historiassa tehokkaaksi tavaksi ajaa läpi muutoksia, oli sitten kyse Suomen itsenäistymisestä tai naisten äänioikeuden saavuttamisesta. Sen avulla saadaan aatteelle näkyvyyttä ja saadaan aikaan keskustelua, josta edes osa on toivon mukaan asiallista, fiksua ja asioita eteenpäin vievää. Ja vaikka mielenosoitusta on kritisoitu, niin on se varmasti saanut hereille myös muita kaltaisiani aatteen symppaajia, jotka pohtivat taas uudella tavalla, miten voisivat itsekin vaikuttaa enemmän. Itse ainakin haluan säilyttää tämän planeetan elinkelpoisena myös tuleville sukupolvillekin, joten koen aiheen hyvin tärkeäksi.

Yritän omassa elämässäni ja omissa tavoitteissani pitää ekologisuuden mielessä. Kaikki ne pienet arjen teot kyllä summautuvat yhteen ja niidenkin avulla voi itse kukin vaikuttaa: kasvispainotteisesti syöminen, maltillinen kuluttaminen, julkisten kulkuvälineiden suosiminen, lentämisen välttäminen, tavaroiden kierrättäminen ja käytettynä ostaminen. Silti pidän tärkeänä myös sitä, että vastuuta ei sysätä pelkästään yksilön harteille. Esimerkiksi asunnon lämmityskulut on aika iso siivu kunkin henkilökohtaista hiilijalanjälkeä mutta aika harva pääsee lopulta täysin itse päättämään, kuinka ilmastoystävällisesti se oma koti lämpiää. Ja Seinäjoella äänestettiin hiljattain kumoon aloite vegaanisen ruoan tarjoamisesta kouluissa. Eli ei ole aina helppoa (tai edes mahdollista) tehdä ilmastoystävällisiä ja omien arvojen mukaisia valintoja. Siksi äänestäminen ja poliittinen vaikuttaminen muilla tavoin ovat myös tärkeitä!

Kevään 2019 ilmastomarssilta Helsingistä

Kiinnostaisi kuulla myös muilta, mitä ajatuksia Elokapinan mielenosoitus ja tämänhetkinen ilmastokeskustelu ovat sinussa herättäneet!

Uusien tapojen omaksuminen

 Lähes kaikki muutokset liittyvät pohjimmiltaan tapojen muokkaamiseen: yritetään päästä huonosta tavasta eroon, korvataan huono tapa paremmalla tai omaksutaan kokonaan uusi tapa. Kaikilla on varmaan elämässään jonkinlaisia rutiineja tai toistuvia tapoja, ja näiden rikkominen vaatii välillä ihan tietoista ponnistelua, samoin kuin uuden tavan lisääminen vanhojen rutiinien joukkoon. Netissä törmää välillä faktana esitettynä, että uuden tavan omaksumiseen menee noin 21 päivää. Todellisuudessa lukema on ilmeisesti lähempänä 66 päivää mutta tässäkin on todella paljon vaihtelua yksilöiden välillä.

Itse olen onnistunut luomaan viime ja tänä vuonna itselleni parikin uutta päivittäistä tapaa. Olen opiskellut pariakin eri kieltä kännykkäsovellus Duolingon kautta päivittäin jo yli vuoden ajan, ja joogaa olen harrastanut päivittäin lähes kolmen kuukauden ajan. Rupesinkin pohtimaan, miten olen onnistunut näiden tapojen omaksumisessa (mutta en joidenkin muiden tapojen, joista olen aiemmin yrittänyt saada automaattisia rutiineja...). Kirjaan siis tänne muutamia huomioitani ja ajatuksiani siitä, mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, tuleeko uudesta tavasta pysyvä.

Joillekin tapojen omaksuminen on helpompaa

Myönnettäköön heti alkuun, että meillä on kaikilla vähän yksilölliset lähtökohdat tapojen omaksumiseen. Itselläni varmaankin sinnikkyys, tunnollisuus ja ehkä myös pieni neuroottisuus auttavat pitämään kiinni uusista tavoista. :D Toisaalta esimerkiksi hajamielisyys voi vaikeuttaa sitä, että muistaa tehdä jonkun uuden jutun joka päivä. Eroja on myös elämäntilanteissa. Kotona viihtyvän yksineläjän on varmaan helpompi luoda rutiineja kuin paljon reissaavan, jatkuvasti töitä painavan tai ison lapsiperheen vanhemman. Itse olen viimeiset neljä kuukautta herännyt joka aamu samasta paikasta, viettänyt kotona noin 98 % ajasta ja ehtinyt siten helposti joogata aamulla ennen kuin alan opiskelemaan. Mutta jos päivärutiinit, elinympäristö ja ympärillä olevat ihmiset vaihtuvat, niin saakin taas ponnistella ihan uudella tavalla, että uusi tapa pysyy osana päivärutiinia.

Myös tavoissa on eroja

Erilaiset tavat eivät myöskään ole yleensä kovin vertailukelpoisia. Vai kumpikohan tapa olisi helpompaa omaksua: vesilasillisen juominen joka aamu vai lenkillä käyminen joka aamu? Lenkillä käyminen vaatii suuremman aikapanostuksen, enemmän fyysistä ponnistelua ja lisäksi se on alttiimpi ulkopuolisille tilannetekijöille (esim. huono sää tai sairastumiset). Siksi kannattaa realistisesti miettiä, kuinka paljon itsellä on aikaa ja energiaa käyttää jollekin asialle joka päivä.

Tavan aika- tai paikkasidonnaisuus auttaa

Itseäni ainakin auttaa selvästi, jos tapa on sidottu tiettyyn vuorokauden aikaan, paikkaan tai asiaan, jonka teen joka tapauksessa osana päivittäisiä rutiinejani. Esimerkiksi lääkkeet on helppo muistaa, kun otan ne aamupalan mehulasillisen yhteydessä. (Tässäkin pitää välillä tsempata, kun syökin aamupalan eri paikassa kun on tottunut!) Joogaan yleensä aika pian aamiaisen jälkeen tai jos käyn lenkillä, niin lenkin jälkeen loppuvenyttelynä. Mutta sen olen huomannut, että jonkin asian lykkääminen iltaan asti ei omalla kohdallani toimi kovin hyvin, koska olen välillä aika toivoton iltatorkku. Esimerkiksi parissa lihaskuntohaasteessa osa päivistä on jäänyt väliin, kun olen mennyt "hetkeksi" sängylle makaamaan ennen kuin ryhdyn treeniin...

Digitaaliset laitteet apuun

Kännykkäsovelluksista osataan tehdä välillä pirullisen koukuttavia, mutta niitä voi silti käyttää avuksi hyödyllisten tapojen omaksumiseen. Kun useimmat kuitenkin näpräävät puhelinta joka välissä, niin siihen voi asettaa päivittäisen muistutuksen, joka auttaa pitämään uutta tapaa yllä. Esimerkiksi Duolingoon pystyy laittamaan muistuksen haluaamaansa kellonaikaan, jos ei ole siihen mennessä pelannut. Yleensä pelaan Duolingoa jo aamulla, mutta viimeistään illalla muistuksen myötä tajuan, etten olekaan tänään vielä suorittanut yhtään "oppituntia". Puhelimen lisäksi esim. aktiivisuusrannekkeet tai muut laitteet voivat myös toimia muistuttajina.

Tavan seuraaminen ja sen visualisointi

Tietenkään en voi puhua tapojen muokkaamisesta ja omaksumisesta ilman että mainitsen bujoilua. :D Mutta 'habit trackerit' vaan toimivat! Tavan seuraaminen visuaalisesti jossain muodossa, oli sitten bujossa tai kalenterissa tai kännykkäsovelluksessa, toimii paitsi muistuttajana niin myös motivaationa tavan jatkamiseen. Ainakin itsellä on jokin outo vietti ruutujen värittämiseen tai rastin vetämiseen ruutuun, niin se toimii jo itsessään palkintona jonkin asian tekemiselle!

Palkitsevuuden löytäminen

Tavan palkitsevuuden kokemiseen tarvitaan useimmilla kuitenkin jotain muutakin kuin ruutujen värittämistä. Jotta tavasta tulee oikeasti osa päivärutiineja ja jopa automaatio, niin sen tekemisen pitää olla jollain tavalla mielekästä ja motivoivaa. Kannattaa siis miettiä, miksi tapa on itselle tärkeä ja mikä motivoi sen tekemiseen. Jos esimerkiksi aloittaa tekemään päivittäin vatsalihasliikkeitä pelkästään sen vuoksi, että haluaa pyykkilautavatsan, niin motivaatio voi sammua aika nopeasti, jos tuloksia ei synny. Ellei rasvaprosentti satu olemaan valmiiksi hyvin matala, niin valitettavasti pelkkä vatsalihasliikkeiden tekeminen ei yleensä riitä. Vatsalihasliikkeiden tekeminen on tietenkin hyvä juttu, jos haluaa kehittää lihaskuntoa tai keskivartalon voimaa erilaisia liikkeitä varten (esim. itsellä on haaveena oppia vielä joskus käsilläseisonta!). Motivaation kannalta kannattaa siis muistaa, että voit silti tulla vahvemmaksi sekä pitää huolta kehostasi ja terveydestäsi, vaikket sitä pyykkilautavatsaa saisikaan. Itse aloitin joogan lähinnä, koska halusin tulla taipuisammaksi, ja joissain liikkeissä olen kyllä huomannutkin edistystä. Kuitenkin suurempi palkitsevuus taitaa tulla siitä, kun joogatunnin jälkeen olo on yleensä hyvä ja rentoutunut!

Pari kertaa viikossakin voi riittää

Vaikka olen tässä postauksessa puhunut päivittäisten tapojen omaksumisesta, niin monen asian kohdalla ei ole ehkä realistista odottaa, että sitä jaksaisi tehdä joka päivä ainakaan kovin pitkiä aikoja. Esimerkkinä vaikka lenkillä käyminen joka päivä. Itselläni sattui päivittäinen jooga istumaan hyvin tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni ja löysin hyvän kokoelman videoita joogan harjoittamiseen kotioloissa vaihtelevien ohjelmien avulla. Kuitenkin useimmissa tapauksissa kannattaa aloittaa vähän maltillisemmilla tavoitteilla ja liikuntaharrastusten osalta pari kertaa viikossa on jo hyvä tavoite. Esimerkiksi lihasten kehittymisen kannalta on yleensä hyväkin, että välissä on myös lepopäiviä. En itsekään usko, että tulen joogaamaan joka ikinen päivä koko loppuelämäni ajan, koska elämäntilanteet ja tavoitteet muuttuvat. Mutta en myöskään aio lopettaa tätä tapaa kuin seinään, jos jossain vaiheessa toteankin, etten jaksa tai ehdi tehdä tätä enää joka päivä - pari kertaa viikossa on paljon tyhjää parempi!

Sijoitusten ajallinen hajauttaminen

 Olen aiemmin kertonut blogissa omasta alkutaipaleestani sijoittamisen parissa. Sain muista talousblogeista jonkin verran vinkkejä ja neuvoja, mutta jotain olen oppinut myös vähän kantapään kauttakin. Jotta joku muu voisi oppia virheistäni, kirjoittelen nyt hajauttamisen merkityksestä sijoittamisessa. Hajauttamisen tarkoituksena on vähentää sijoittamiseen liittyviä riskejä ja hajauttaa omaisuutta eri tuottokohteisiin. Sen sijaan, että laittaa koko omaisuuden kerralla yhteen osakkeeseen ja rukoilee, ettei osakkeen arvo romahda, varmempi tapa on hajauttaa sijoituksensa niin ajallisesti kuin kohteidenkin mukaan.

 Passiiviset indeksirahastot ovat etenkin aloittelevalle sijoittajalle hyviä, koska niissä sijoitukset ovat jo valmiiksi hajautettuna. Esimerkiksi Nordnetin Indeksirahasto Suomi, jota omassa salkussani on isoin siivu, hajauttaa rahat Helsingin pörssin 25 markkina-arvoiltaan suurimpaan osakkeeseen. Maantieteellinen hajauttaminen kannattaa huomioida myös, eli mahdollisuuksien mukaan sijoittaa eri maiden (ja eri maanosien) rahastoihin. Tällöin yhden maan talouskriisi ei kaada omaa sijoitussalkkua kokonaan. Hajauttamista on toki myös se, että kaikki omaisuus ei ole kiinni osakesijoituksissa, vaan esimerkiksi ASP-tilillä tai kiinteäkorkoisella säästötilillä tai vaikkahan käteisenä patjan alla. Mutta patjankaan alla ei kannata koko omaisuutta pitää, esimerkiksi ryöstön tai tulipalon varalta...

Sijoitusten hajauttaminen kohteen mukaan on yleensä helppo ymmärtää, mutta ajallisen hajautuksen merkitys valkeni itselleni kunnolla vasta sössittyäni hieman tämän kanssa... Ja siis, jos osakkeiden ja rahastojen arvo olisi koko ajan tasaisessa nousussa, olisi kannattavaa laittaa heti sijoituksiin niin paljon rahaa kuin vaan pystyy sijoittamaan. Mutta kun yleensä näin ei ole, vaan osakkeiden arvo vaihtelee päivittäin. Markkinoita on äärimmäisen vaikea ennustaa ja ajoittaa, niin sijoitusten arvo voi pienellä aikavälillä yhtä hyvin nousta kuin laskeakin. Siispä samaa osaketta tai rahastoa voi seuraavalla viikolla saada jo huomattavasti edullisemmin. Täten isojen könttäsummien sijoittamista kerralla tulisi välttää. Mutta itsehän tein alussa juuri tätä, ja toisella kertaa tajusin vihdoin, miksi ajallisen hajauttamisen tärkeyttä painotetaan.

Aloitettuani tammikuussa 2018 sijoittamisen minulla oli jo valmiina säästöjä, joten siirsin malttamattona 10 000 € Nordnet-salkkuuni ja sijoitin ne kaikki ensimmäisen parin viikon aikana. Hajautin niitä eri rahastoihin ja osakkeisiin, mutta ajallisesta hajauttamisesta en vielä tuolloin huolehtinut. Onneksi rahastoni lähtivät lopulta ihan hyvään nousuun. Ja kun salkkuni oli vielä 9 kuukauden päästä hyvin plussan puolella, uskaltauduin sijoittamaan lisää. Eli sijoitin toiset 10 000 € yhden päivän aikana, why not!! Alla olevassa kuvaajassa on korostettuna se kohta, jossa päätin yhtäkkiä tuplata sijoitusteni määrän. Ja kuten näkyy, ajoitus ei "ihan" osunut nappiin, sillä lähes heti omistamieni sijoitusten arvo lähti juoksemaan alaspäin. Jos olisin vain malttanut hajauttaa sijoitukseni ajallisesti, esim. 1000 € / viikko, olisin voinut sijoittaa tuon saman summan loppuvuoden aikana niin, että suunnilleen joka viikko olisin saanut rahastoja ostettua entistä halvemmalla, ja tuo pörssinotkahdus olisi rokottanut salkkuani huomattavasti vähemmän.

Nordnet-salkkuni 1/2018 - 4/2019

Vajaan 3 kk:n aikana salkkuni arvo tippui noin +7,5 % tuotosta -7,5 %:n tappiolle, mutta onneksi seuraavan 3 kk:n aikana noustiin suunnilleen samalle tasolle kuin ennen tuota toivottoman huonosti ajoitettua sijoitusta. Hyvä siis, että pidin kiinni sijoituksistani ja luotin siihen, että ne tuolta vielä nousevat. Sijoitin pari tonnia lisää salkkuni ollessa miinuksella, vaikka toki näin jälkiviisaana voi sanoa, että olisi voinut rohkeamminkin sijoittaa osakkeiden ollessa halvempia kuin koko edeltävänä vuonna. Ja siis sinällään tarinalla on onnellinen loppu, sillä salkkuni arvo kyllä nousi tuolta, mutta paremmalla ajallisella hajautuksella olisin noussut plussan puolelle nopeammin. Tästä oppineena olen jatkanut sijoittamista vähän maltillisemmilla kertasummilla. Tähän mennessä (3 v 4 kk aikana) Nordnet-salkkuni arvo on noussut reilut 8 000 € noin 28 000 €:n pääomalla!

Jos jollain lukijalla ei vielä Nordnetissä tiliä ole, niin sitä kautta voi helposti lähteä sijoittamaan. Tilin luominen Nordnetiin* on ilmaista eikä sido mihinkään. Sijoittamista voi kuitenkin kokeilla esimerkiksi ohjaamalla kuukausittain pienen osan palkasta rahastoihin, niin samalla tulee huomioitua myös ajallinen hajauttaminen.

*Affiliate-linkki: Mikäli avaat Nordnetiin tilin ylläolevan linkin kautta, saan tästä palkkion. Sinulle tilin avaaminen ei maksa silti mitään.

Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.

Tavoitteeni vuodelle 2021

 Jaoin tammikuun alussa blogissani, mitä edellisvuoden tavoitteeni olivat ja miten ne toteutuivat. Tästä vuodesta on vierähtänyt jo suunnilleen kolmasosa, mutta tämän vuoden tavoitteita en ole täällä vielä jakanut vaikka olen kyllä ne jo tammikuun aikana lyönyt lukkoon. Avaan siis tällä kertaa hieman, mitä asioita tavoittelen tänä vuonna, vaikkakin iso osa tavoitteista on samoja tai samansuuntaisia kuin viime vuonna. Ja samoin kuin vuoden 2020 tavoitteissa, en jaa niitä täällä ihan niin yksityiskohtaisesti kuin miten ne bujossani on muotoiltu, mutta kuitenkin suuntaa antavasti. Tässä vaiheessa vuotta tavoitteista on kokonaan toteutunut vasta yksi, mutta katson vähän muidenkin kohdalla, missä mennään. Osa tavoitteista on tosin määritelmän mukaisestikin sellaisia, että niiden toteutuminen ratkeaa lopullisesti vasta vuoden päättyessä.

1) Asunnon tyhjäys ja muutto
Tämä on tavoitteista ainut, joka on jo tässä vaiheessa vuotta selätetty - ja onneksi! Kyseessä jälleen yksi pitkän matkan muutto kumppanin töiden takia. Seuraava muutto on varmaan edessä vuonna 2022 tai 2023, mutta kuitenkin toivon mukaan omistusasuntoon ja niin ettei tarvitsisi ihan heti muuttaa uudestaan!

2) Avoimeen yliopistoon opintoja 35 op
No, opintosuoritusote näyttää tässä vaiheessa vain 5 opintopistettä tälle vuodelle, mutta suorituksia pitäisi olla kasassa jo 11 op, plus yksi kesken oleva kurssi. Eli suunnilleen aikataulussa ollaan. Ja opintotukeni olen siis jo käyttänyt, joten minun ei tarvitse ihan 5 op / kk -tahdissa opiskella, mutta katsoin, että 3 op / kk olisi ihan realistinen tahti.

3) Kala-kasvisruokavaliolla koko vuosi
Aiemmin olen pitänyt tavoitteita, että kasvisruokapäiviä tulisi täyteen tietty määrä, mutta nyt otin tavoitteen toisesta näkökulmasta. Viime vuonnakaan en syönyt lainkaan punaista lihaa tai nisäkkäitä, mutta tästä pitäisi tulla ensimmäinen vuosi, kun en syö edes siipikarjaa. Tavoitteena tämä on sinänsä aika armoton, mutta sanoisin että omalla kohdallani ihan realistinen, ja tähän asti tavoitteessa on pysytty.

4) Liikuntaa väh. 2 krt / vko ainakin 80 % viikoista
Kuulostaa monimutkaiselta, mutta tämä liittyy bujossa pitämääni liikuntataulukkoon, jonka haluan olevan vuoden lopussa vähintään 80 %-sesti vihreä! Siis käytännössä 53 viikon aikana saisi tulla enintään 10 viikkoa, jolloin liikuntakertoja tulee nolla tai yksi. Liikuntakerran määritelmä on toki vähän tulkinnanvarainen, mutta yleensä lasken liikuntasuoritukseksi 45-60 minuutin kohtalaisen tai raskaan kuormituksen. Päivittäiset joogatuokiot lasken koko viikon ajalta yhdeksi liikuntasuoritukseksi - vaikka ajallisesti joogaa kertyykin viikossa helposti kaksikin tuntia, niin lasken lajin olevan puoliksi liikuntaa, puoliksi rentoutumista! Tähänastisista viikoista on vihreää 15/17 = n. 88 %, eli tavoite on vielä ainakin toteutunut hyvin.

Bujoni liikuntataulukko (jossa on tilaa myös vuodelle 2022)

5) Tankotanssissa uusien liikkeiden opettelu
En ollut aluksi varma, haluanko tätä lajia erikseen nimetä blogissani, koska tämä on lajina kuitenkin paljon harvinaisempi kuin lenkkeily, uinti tai jooga. Mutta toisaalta tiedostan samalla, että jos nyt joku läheinen kaveri sattuu tämän blogin löytämään, niin ehkä minut on helppo tunnistaa täältä sadasta muustakin jutusta. :D Lajin suosio on myös kasvanut viime vuosina nopeasti, ettei tämä enää ole harrastuksena niin harvinaisuus. Mutta niin, asetin tässä tavoitteeksi oman tanssikoreografian suunnittelun sekä kolmen uuden liikkeen haltuunoton (joista yhden olen jo puoliksi oppinutkin!). Niin ja sain uuteen kotiin ostettua vihdoin ikioman tangon (♡), joten edes koronarajoitukset eivät estä tänä vuonna treenaustani!

6) 100 elokuvan katsominen
Elokuvia tulee tosiaan katseltua, vaikka leffateatterissa en olekaan käynyt yli vuoteen. Kotiteatterissakin on onneksi ihan mukava valikoima katsottavaa! Tälle vuodelle katsottuja elokuvia on kertynyt 33, eli juurikin tavoitetahdin mukaisesti.

7) Vähintään 10 kirjan lukeminen
Sama tavoite oli viime vuonnakin, nyt lisähaasteena vain se, etten ole saanut uudella asuinpaikkakunnalla vielä kirjastokorttia hommattua. Olenkin päätynyt turvautumaan e-kirjoihin näin vapaa-ajan lukemisessakin. (Ja tähän tavoitteeseen en siis laske mukaan opintoja varten luettuja kirjoja.) Olen lukenut tänä vuonna kaksi kirjaa ja kolmas on aloitettu, mutta tässä olisi silti vähän kirittävää.

8) Uuden kielen opiskelua, mm. Duolingon avulla
Päädyin aloittamaan tässä muun opiskelun ohella myös itselleni kokonaan uuden kielen opiskelun. Teen tätä ihan itseopiskeluna omassa tahdissa erilaisten nettimateriaalien avulla, mutta tavoitteen edistymistä mittaan Duolingon kaikkien tasojen suorittamisella. Tällä hetkellä olen suorittanut tasoista 36 %, eli voin jatkaa samassa tahdissa.

9) Videokollaasit kolmen eri vuoden valokuvista
Sama tavoite oli viime vuonnakin, eli tarkoituksena on vähitellen digitoida vanhoja lapsuusajan kuvia sekä järjestellä tuoreempia kuvia, jotta ne parhaat kuvat ja muistot on helpompi löytää kuvapaljouden joukosta. Tätä en ole vielä kunnolla aloittanut, ja osan tästä voinkin tehdä vasta, kun käyn lapsuudenkodissa seuraavan kerran skannailemassa lisää vanhoja valokuvia.

10) Blogien ylläpitäminen
Minulla on parikin blogia, joista tämä on aktiivisin, mutta en halua muitakaan harrasteblogeja kuopata vielä kokonaan. Asetin tänä vuonna eri blogeille erilaiset päivitystavoitteet, ja tämän blogin osalta se on 25 postausta vuoden aikana. Tämä on jo vuoden postaus numero 14, joten tässä ollaan ihan reilusti tavoitetta edellä. Muissakin blogeissa olen tavoitteessa jo yli puolenvälin.

11) Sarjakuvan piirtämistä 12 strippiä
Tästäkään teini-iässä aloitetusta ikuisuusprojektista en ole vielä valmis luopumaan. Tällä hetkellä sarjakuvaa on kasassa 25 % (3/12) eli alle tavoitetahdin, mutta tämän kanssa on myös nopea kiriäkin.

12) Varallisuus vuoden lopussa väh. 110 000 €
Koska elän tällä hetkellä lähinnä säästöilläni eikä palkkatuloja varmaan tänä vuonna tule, niin on aika realistista, että varallisuuteni tulee vuoden aikana laskemaan. Kuitenkin ensimmäiset neljä kuukautta olen ihme kyllä pysynyt vielä plussan puolella, koska Nordnet-salkun arvonnousu on jatkunut hämmentävänkin hyvin (alkuvuodesta +14 %). Vuoden alussa varallisuuteni oli 118 077 € ja nyt se on 119 160 €. Lisäksi elokuussa on tulossa kahden tonnin veronpalautukset, joten tällä hetkellä tilanne näyttää oikein lupaavalta. Kuitenkin samalla tiedostan, että iso pörssinotkahdus huonolla hetkellä voi romuttaa tämän tavoitteen, joten en vielä tuulettele liikaa tämän suhteen.

Tällaisia juttuja siis tavoittelen tänä vuonna! Varallisuuden kehittymisestä tulee varmaan blogiini jonkin verran väliaikatietoja, mutta muiden tavoitteiden saavuttaminen ratkeaa viimeistään ensi vuoden alussa. :)

Jokaisen lenkin vaikein askel

 ...on se ensimmäinen askel! 

Joskus voi toki olla vielä vaikeampaa ottaa ne askelet esimerkiksi sängyn tai sohvan gravitaatiokuopasta lenkkitossujen luo. Mutta joka tapauksessa, kun on päässyt ovesta ulos ja ottanut lenkin ensimmäisen askeleen, loppu voikin sujua kuin itsestään. Ja lenkin jälkeen fiilis on yleensä hyvä. Eli mikä siinä onkin kerta toisensa jälkeen niin vaikeaa? Lenkkeily on liikuntaharrastuksena loistava sen takia, että sitä voi harrastaa käytännössä missä ja milloin vaan. Mutta toisaalta se, että se lenkkeily ei yleensä ole sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan, voi tehdä lenkille lähtemisestä kovin vaikeaa.

 Sama aloittamisen vaikeus ja prokrastinointi pätee moneen muuhunkin asiaan. Kun on vetkutellut opiskelun aloittamista koko aamupäivän, voikin yllättää itsensä pääsemällä flow-tilaan opintojen parissa. Kun on jo pari päivää lykännyt siivoamista, niin lopulta huomaa, ettei siinä nyt oikeastaan niin kauaa mennytkään, kun vaan ryhtyi hommaan. Mutta aloittaminen on jostain syystä todella usein vaikeaa. Yhtenä syynä aloittamisen vaikeudelle on, että nostetaan rimaa täysin turhaan liian korkealle. Kun ryhtyy siivoukseen, kodin pitäisi sen jälkeen olla putipuhdas (vaikka se on edelliset viikot ollut täyden kaaoksen vallassa...). Ja kun aloittaa esseen kirjoittamisen, tekstin pitäisi muka olla kertaheitolla painovalmista. Ja kun kerran lähtee lenkille, niin pitäisi jaksaa juosta mielellään tunnin lenkki.

Todellisuudessa liika vaativuus voi lannistaa ja valmistaa meitä epäonnistumiseen, koska liian korkeat tavoitteet tekevät aloittamisesta entistä vaikeampaa. Olen itse lenkkeillyt nuorena aikuisena selvästi nykyistä enemmän, ja parhaimmillaan pingoin 10 km:n lenkin tunnissa. Nyt en enää tuohon tahtiin yllä ja lenkkeilymatkatkin ovat lyhentyneet ajoilta, jolloin treenasin marathonia varten. Jos siis pitäisin edelleen tavoitteena, että lenkille lähtiessä pitäisi jaksaa juosta 10 km täyttä vauhtia, jäisi aika moni lenkki kokonaan vetämättä. Eli ehkä se 5 km kevyt hölkkä on tähän verrattuna ihan hyvä vaihtoehto! Treenillä ei todellakaan tarvitse haastaa itseään äärirajoilleen, jotta siitä voisi olla silti hyötyä omalle mielialalle, kunnolle ja terveydelle. Itse asiassa äärimmäisen rasituksen lisähyödyistä verrattuna raskaaseen rasitukseen ei ole juurikaan näyttöä, joten ei-kilpaurheilijoille kaikenlainen hengästyttävä liikunta on yleensä rasitustasoltaan riittävää.

Jos on liikkunut ennestään vähän tai aloittaa uutta lajia, ohjenuorana on, että kannattaa lisätä maltillisesti ensin liikuntakertojen määrää, sitten kestoa ja vasta sitten tehoa. Toisin sanoen, jos yrittää saada lenkkeilystä itselleen säännöllisen ja pitkäaikaisen harrastuksen, ei ehkä kannata lähteä heti vetämään sitä tunnin rääkkilenkkiä. Ensin voi lähteä vaikka ihan vaan kävelylenkille ja pyrkiä tekemään siitä säännöllisen tavan. Kävelylenkkien pituutta voi vähitellen kasvattaa, ja siirtyä sitten kävelystä kevyeen hölkkään ja ajan myötä vähän vauhdikkaampaan hölkkään. Mutta esimerkiksi painonhallinnan osalta on hyvä tiedostaa, että esimerkiksi 5 km kävelyssä ja 5 km juoksussa kuluu suunnilleen sama määrä energiaa, joten tämänkin takia kannattaa panostaa ennemmin matkan pituuteen kuin nopeuteen. Toki kunnon kasvaessa nopeus voi kasvaa huomaamattakin.

Aloittamisen vaikeutta vastaan voi myös taistella päättämällä etukäteen viikonpäivän/-päivät, jolloin käy lenkillä. Jos odottaa sitä maagista hetkeä, jolloin on tarpeeksi energiaa, aikaa, motivaatiota ja tämän päälle vielä kiva juoksusää ja muutenkin tähdet kohdillaan, niin lenkkeilystä on turha odottaa kovinkaan säännöllistä harrastusta. Lisäksi esimerkiksi sopimalla yhteislenkin kaverin kanssa, lenkille lähtemisestä on vielä suurempi kynnys lipsua. Tai käymällä lenkillä esimerkiksi heti aamupalan jälkeen tai suoraan työpäivän jälkeen, voi välttää illalla sohvan pohjalta ylös vääntäytymisen ongelman! :)