Omat menoni ovat kohtuullisen pienet ilman että koen erityisesti pihisteleväni tai eläväni mitenkään ankeasti. Olen aika vähään tyytyväinen, parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia ja ylenmääräistä kulutusta ylistävä kulttuuri nykyään lähinnä ahdistaa. Erittelen joku kerta tarkemmin, mihin minulla sitten ylipäätään kuluu rahaa, mutta tässä yleisiä juttuja, isoja ja pieniä, mitkä aivan varmasti vaikuttavat pieniin menoihini.
En omista autoa.
Ajokortin hankin aikoinaan lähinnä vanhempien painostuksella (ja sponsoroimana), mutta en ole ikinä omistanut autoa, eikä ole kumppanikaan. Vaikka toki myös julkisen liikenteen liput maksavat, niin eivät kuitenkaan loppupelissä niin paljon kuin menisi itse autoon, bensoihin, vakuutuksiin, huoltoihin, korjauksiin, renkaisiin, parkkimaksuihin yms yms. Plus nyt etäopiskellessa ei mene edes julkisiin rahaa kuin satunnaisesti. Hyvien julkisten yhteyksien varrella asuneena autottomuus ei ole yleensä ollut ongelma. Julkistenkin suhteen lasken myös yleensä tarkkaan, tuleeko halvemmaksi ostaa kautta vai yksittäisiä matkoja, ja tämä motivoi varsinkin kesällä pyöräilemään sen sijaan että kulkisi joka paikkaan julkisilla. Viime kesänä otin viikoksi kaupunkipyörät käyttöön oleillessani pääkaupunkiseudulla ja se olikin aika kätevä ratkaisu!
Kaveripiirini on aika pieni eikä erityisen tuhlaileva.
Kuulostaa melkeinpä vitsiltä sanoa, että säästän rahaa, koska minulla ei ole isoja sosiaalisia ympyröitä. Mutta näin se tuppaa menemään. Aikana ennen koronaa näin kyllä kavereita säännöllisesti, mutta en ole missään elämänvaiheessa ollut erityisen menevää sorttia. Voin vain kuvitella, miten nopeasti säästöt hupenisivat, jos joka viikonloppu ollaan baarissa, keikalla tai brunssilla, joka toinen kuukausi jollain risteilyllä tai ulkomaanmatkalla eri kaveriporukoiden kanssa, kesät olisivat täynnä festareita, polttareita ja häitä, ja joululahjavuoren hankkimisen saisi aloittaa kuukausia etukäteen. Kaverien kanssakin on aika usein ollut tapana nähdä jonkun luona ja kokkailla yhdessä. Välillä toki käydään ulkonakin syömässä, mutta pointtina siis, että jos kaveritkin ovat pääosin aika säästeliäitä, niin rahaa ei pala sosiaalisiin menoihin, lahjoihin tai matkoihin suuria summia.
Olen käynyt kampaajalla neljä kertaa elämäni aikana.
Näistä kaksi kertaa on ollut kampauksen laittamista, kaksi hiustenleikkuuta. Muutoin isä on leikannut hiukseni pienestä pitäen ja jossain vaiheessa aloin leikata itse omat hiukseni. Silloin kun vielä värjäsin hiuksiani, ostin hiusvärit kaupasta, mutta nyt en ole vuosiin edes värjännyt tukkaani. Kumppani on myös tottunut ajamaan koneella omat hiuksensa, ja autamme toisiamme välillä sitten leikkuun viimeistelyssä. Joillekin kampaajalla käynti on toki hemmottelua eikä siinä mitään, mutta itse nautin enemmän siitä kun saan itse kokeilla hiustenleikkuutaitojani.
Kauneudenhoitoon ei mene paljoa rahaa
Jatkona edelliseen, en käy myöskään missään kauneushoidoissa, laitattamassa ripsiä tai kynsiä, tai poistattamassa ihokarvoja. Sen sijaan ostan marketeista tai apteekeista kosmetiikkani ja voiteeni, nypin itse kulmakarvat ja sheivaan muut häiritsevät karvat. Kynnet pysyvät luonnostaan aika nätteinä, välillä viilaan ja lakkaan niitä. Meikkeihinkään en kuluta älyttömiä summia ja perusmeikkiini kuuluu vain ripsiväri ja meikkivoide. Toki ne maksavat sen 15-20 € putelilta, mutta eipä niitä kovin montaa joudu vuoden aikana ostamaan.
Ostan uusia vaatteita nykyään harvoin
Minulla oli kyllä jonkinlainen shoppailuvaihe nuorena aikuisena... Ei sillä että olisin ostanut kalliita merkkivaatteita, mutta varsinkin alennusmyynneistä tuli shoppailtua urakalla, ja esimerkiksi käsilaukkuja kertyi kaappeihin kymmeniä ja kymmeniä. Nykyään kuitenkin lähinnä ahdistaa vaateroskan määrä ja pikamuodin ympäristökuormitus. Viime vuosina vaatteiden osteluni onkin ollut todella vähäistä ja tuntuu, että vaatekaapin sisällön ahkeran karsimisen jälkeenkin vaatteita on enemmän kuin tarpeeksi. Ja jos vaikka käsilaukku tulee tiensä päähän, tiedän nykyään tarkalleen, millaista laukkua tulee oikeasti käytettyä useammin kuin pari kertaa ennen sen sullomista hyllyn perälle.
"Tein itse ja säästin!"
Se etten omista ompelukonetta tai osaisi sellaista enää edes käyttää, ei estä minua parsimasta käsin rikki menneitä vaatteita. Olen korjannut esim. takeista ratkenneita saumoja ja irronneita
nappeja, niin olen saanut niille monta vuotta lisää käyttöikää. Lisäksi tykkään kutomisesta/neulomisesta ja yhtä tekemääni kaulaliinaa olen pitänyt jo monta talvea! Pidän muissakin asioissa periaatteena, että ennen kuin teetän tai korjautan jonkin asian maksullisesti, niin selvitän voiko sen tehdä ilmaiseksi. En siis maksa esimerkiksi passikuvien ottamisesta, vaan mieluummin käytän (vähintään) tunnin kuvan itse ottamiseen ja näpertelyyn, jotta saan kuvan oikeassa koossa ja muodossa lähetettyä kuvapalvelimelle. Vanhat lapsuusvideot voisi viedä kuvaamoon digitoitavaksi, mutta kirjastoissa digitoinnin voi tehdä itse ilmaiseksi. Yhden tutun kanssa olen törmännyt siihen, että hän vie rannekellonsa pelkän pariston vaihdon takia kellosepälle. Toki tavallaan kiva, että käytetään tällaisia korjauspalveluita ja käsityön ammattilaisia, mutta rahan käytön kannalta säästää yleensä ihan hyviäkin summia tekemällä itse. Jos siis tietää suunnilleen, mitä on tekemässä. :D Esim. sähkölaitteita en rupeaisi itse korjaamaan...
Minulla ei ole perusasumisen lisäksi juurikaan kiinteitä kuukausikuluja
Minulla ei kulu rahaa peruasasumisen lisäksi (vuokra, vesi, sähkö, netti) muuhun kuukausivelotukselliseen kohteeseen kuin Netflixiin. Esimerkiksi erilaiset lehtitilaukset, Spotify, BookBeat ja vastaavat eivät itselleni ole tällä hetkellä tarpeellisia. Okei, kesällä hyödynsin BookBeatin ilmaiskokeilun, kun yksi pitkään odottamani kirja tuli sinne, mutta peruin kokeilun ennen sen muuttumista maksulliseksi. Toki nämä jollekin varmasti ovat rahanarvoisia menoja, mutta jos näitä kuukausittaisia "pikkumenoja" on monta, niistä tuleekin äkkiä ihan huomattava rahavirta. Mutta itse lainaan kirjat yleensä kirjastosta tai e-kirjoina, ilmaisia podcasteja löytyy enemmän kuin ehdin kuunnella, ja musiikkia kuuntelen yleensä YouTubesta (toki ilman Adblockia tätä ei ehkä kestäisi) tai ihan vanhanaikaisesti cd-kokoelmani kautta.
Minulla ei ole lapsia eikä lemmikkejä
Tämäkin ehkä pitää mainita, koska tietenkin jos ruokakuntaan kuuluu karvaisia tai vähemmän karvaisia huollettavia, niin meneehän sitä rahaakin enemmän: Lasten ruokaan, vaatteisiin, leluihin, muihin tarvikkeisiin ja harrastuksiin. Ja taas uusiin vaatteisiin, leluihin ja tarvikkeisiin, kun vanhoista kasvetaan ulos. Lemmikki tuo niinikään mukanaan ruoka- ja tarvikekuluja, ja sitten voi tulla niitä yllättäviä eläinlääkärikäyntejäkin, jotka voivat moninkertaistaa lemmikkeihin menevät kulut. Toki lapset ja lemmikit tuovat monelle valtavasti iloa elämään, eli kaikkea ei tietenkään voi mitata rahassa. Itsekin haluan todennäköisesti vielä jossain vaiheessa lapsen ja ehkä joskus kissankin, mutta tällä hetkellä näitä menoeriä ei siis ole.
En osta uutta puhelinta muuten kuin pakon edessä.
En itse ymmärrä lainkaan sitä, että puhelin pitäisi päivittää parin vuoden välein uuteen, ja mahdollisesti vielä ylihinnoiteltuun iPhoneen. Itse en ole ikinä omistanut yhtäkään Applen tuotetta. Nykyinen (Samsungin) puhelimeni on ensimmäinen, jonka olen ostanut uutena. Aiemmin olen saanut tai ostanut jonkun tutun vanhan kännykän. Yleensä odotan lähinnä kauhulla sitä, kun kännykkä sanoo itsensä irti. En sen takia, että uuden laitteen hankkiminen kaataisi talouteni, vaan mielestäni on vaan ärsyttävää etsiä toiminnoiltaan ja hinnaltaan sopiva laite ja sitten vielä asentaa se käyttöön siten, että sieltä löytyvät kaikki ne tutut sovellukset, kuvat ja viestiketjut kuin vanhassakin puhelimessa.
En käytä ylipäätään teknologiaan paljoa rahaa
Noin muutenkin teknologiaan kuluu loppujen lopuksi aika vähän rahaa. En ole teknologian suhteen ihan käsi, mutta en myöskään niin hifistelijä, että tarvitsisin mitään superhienoja laitteita. Jouduin hiljattain päivittämään kannettavan tietokoneeni, kun se alkoi tulla tiensä päähän, eikä ehkä ihmekään, kun se oli kuitenkin ollut lähes päivittäisessä käytössä melkein 9 vuotta. Uusi kannettavani oli 550 €:n sijoitus ja se taitaakin olla kallein koskaan ostamani esine - toivon mukaan kestääkin sitten tämän vuosikymmenen loppuun! Ainut pelikonsolini on (käytettynä) ostettu PS2, joka toimii samalla dvd-soittimenani. Vaikka tämän jälkeen on ilmestynyt kymmeniä varmasti hienompiakin konsoleita, niin pelaan videopelejä sen verran harvoin, että kaikki nuo nostalgiset PS1- ja PS2-pelit riittävät pitämään minut tyytyväisenä. :D
Teen aika paljon ruokaa itse enkä syö lihaa
Syön ulkona kohtalaisen harvoin, ja pyrin kokkaamaan itse suurimman osan ruuista. Kun tekee kerralla isomman annoksen, siitä syö useampana päivänä, eikä tarvitse kokata läheskään joka päivä. Syön nykyään lisäksi kasvispainotteisesti, mikä saattaa myös aavistuksen verran laskea ruokakuluja. Liha ja kala voivat nimittäin olla aika kalliita, mutta toisaalta myös jotkut lihan korvikkeet ovat. Esimerkiksi kasvisleikkeleet ovat paljon kalliimpia kuin perusleikkeleet, mutta sitten taas jauhelihan korvaaminen soijarouheella tulee huomattavasti halvemmaksi. Ravintoloissakin kasvisannokset ovat lähes poikkeuksetta halvempia kuin ne lihaisimmat vaihtoehdot.
Muitakaan isoja menoeriä ei ole
Osa kuluista on ihan vaan tuurista kiinni: olen perusterve, joten rahaa ei kulu juurikaan terveydenhuoltoon, ja näköni on aina ollut normaali, joten rahaa ei kulu silmälaseihin tai piilolinsseihin. En tupakoi, käytän alkoholia aika vähän, ja käyn baareissa nykyään hyvin harvoin. Festareille menemiseen en ole ikinä kokenut erityistä vetoa ja olen käynyt elämäni aikana vain muutamalla maksullisella musiikkikeikalla. Vaikka sinällään kyllä koenkin, että rahan käyttäminen elämyksiin on kannattavampaa kuin rahan käyttäminen materiaan, niin rauhaa rakastavana kotihiirenä en janoa näitä elämyksiä kovinkaan usein.
 |
| Kokkailua ja leffailta kotona = parasta viikonlopputekemistä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti