Mistä voimia etäopiskeluun?

 Ylellä oli toissapäivänä juttu etäopetuksen vaikutuksista korkeakouluopiskelijoiden arkeen. Esimerkiksi Helsingin yliopiston opiskelijoista on uupuneita tai uupumisriskissä ennätykselliset 60 % kyselyyn vastanneista. On täysin ymmärrettävää, että ilman säännöllistä lähiopetusta ja opiskelutoverien tapaamista opiskelu voi käydä hyvin puuduttavaksi. Tavallisen arkirytmin rikkouduttua opintoihin ryhtyminen vaatii myös aika paljon enemmän itsekuria.

Itse olen myös etäopiskellut viimeiset 10 kuukautta, vaikkakin lähtökohtani ovat aika erilaiset kuin monella muulla opiskelijalla. Suoritan opintojani avoimeen yliopistoon ja eri paikkakunnalta kuin missä yliopisto sijaitsee, joten tiesin jo etukäteen, että suorittaisin opintoni pääosin etänä ja että opiskelu olisi aikalailla itsenäistä omaan tahtiin puurtamista. Siksi korona ei ole omiin opintoihini juurikaan vaikuttanut, osittain jopa helpottanut sitä, että pystyn suorittamaan opinnot lähes kokonaan etänä sähköisten materiaalien varassa. Kuitenkin nyt niin moni joutuu tahtomattaan suorittamaan opintonsa itsenäisesti ja etäopiskellen, joten jaan joitakin vinkkejä siitä, miten olen itse onnistunut etenemään opinnoissani. (Samat vinkit ovat toki sovellettavissa myös etätöiden tekemiseen.)

Kirjaa ylös kurssin suoritustavat
Aloitan yleensä jokaisen kurssin sillä, että varaan ensimmäisen "opiskelupäivän" ihan vaan kurssin suoritusohjeisiin tutustumiseen ja tarvittavien sähköisten materiaalien haalimiseen. Teen samalla listan eri asioista, joita kurssin suorittamiseen kuuluu. Yleensä se on itselläni videoitujen luentojen kuuntelemista, e-kirjojen ja muiden sähköisten materiaalien lukemista, muistiinpanojen tekemistä kurssimateriaaleista sekä esseen tai oppimistehtävän kirjoittamista. Kun kaikki kurssin eri osat on koottu listaksi yhteen paikkaan, saa paremman kokonaiskuvan kurssin työmäärästä, voi ruksia jo suoritetut jutut listaltaan ja seurata siten kurssin etenemistä!

Oppimistehtävä kaikkine työvaiheineen.
(Sori sotkuinen kuva, mutta idea varmaan välittyy.)

Jaa isot suoritukset pienemmiksi
Jos tekemislistalla on "lue 300-sivuinen kirja" tai "kuuntele 18 h verkkoluentoja", niin onhan tämä aika lannistavaa. Siksi teen aina tuon kokonaiskuvan lisäksi myös listan, jossa suoritukset on jaettu vielä pienempiin osasuorituksiin. Luettavan kirjan voi jakaa lukuihin ja luennot listata yksitellen, jotta näitä isompia tehtäviä voi ryhtyä suorittamaan pala palalta. Kun tehtävä on pilkottu pienempiin osiin, tehtävässä edistyminen tulee näkyvämmäksi ja nämä pienet onnistumisen ja aikaansaamisen kokemukset ruokkivat motivaatiota!

Tee itsellesi opiskeluun aikataulu
Kun kaikki kurssiin vaadittavat suoritukset ja osasuoritukset on listattuna, on helpompi lähteä tekemään itselleen aikataulua. Ja jos kurssilla ei ole mitään tarkkaa deadlinea, kannattaa silti asettaa itselle jokin tavoitepäivä, jolloin yrittää saa tehtävät palautettua. Itse laitan yleensä omassa tahdissa suoritettaviin 3-5 opintopisteen kursseihin aikatauluksi yhden kalenterikuukauden, ja sen pohjalta jaan kurssin viikko- ja päiväkohtaisiin tavoitteisiin. Päiväkohtaisissa tavoitteissa pyrin myös huomioimaan, että esimerkiksi kirjan lukemisen nopeus vaihtelee huomattavasti sen mukaan, tekeekö muistiinpanoja tai kuinka tiivistä/vaikeaa  asiaa kirjassa on. Jotain kirjaa pystyy helposti lukemaan 30 sivua tunnissa, mutta toisen kirjan kohdalla tuon saman alueen lukemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen voi mennä monta tuntia.

Ole tavoitteissasi realistinen
Omasta kokemuksestani ei ole realistista olettaa, että jaksaisi opiskella jatkuvasti 8 tuntia päivässä, vaan itselläni ehkä 2-4 tuntia on todenmukaisempi tavoite, joinakin päivinä toki innostun tekemään enemmänkin (tai on pakko kiristää tahtia esimerkiksi tenttipäivän lähestyessä). Varaan myös viikonloput yleensä vapaaksi opiskelujutuista, koska se jatkuva "pitäisi"-tunne takaraivossa on vähän väsyttävä. Kun antaa itselleen luvan pitää viikossa pari vapaapäivää, niin opiskelupäivinä jaksaa vähän paremmin. Pyrin itse opiskelemaan edes vähän joka arkipäivä, jotta homma etenee. Ja jos lipsun yhtenä päivänä, yritän tehdä seuraavana päivänä vähän enemmän. Ja omalla tahdillani esimerkiksi 60 op / lukuvuosi on turhan kova tavoite, kun osa kursseista on ollut aika työläitä, joten 30-40 op taitaa olla lähempänä totuutta. 

Pidä yhteyttä opiskelukavereihin
Tämä mahdollisuus valitettavasti puuttuu omista kursseistani lähes kokonaan. Mutta jos kurssikavereihin on jokin yhteydenpitotapa, niin videopuhelujen avulla voi vaikka pitää opintopiirejä tai sitten ihan vaan purkaa yhdessä v*tutustaan. :D Olen aiemmissa opinnoissani tehnyt myös jonkin verran sitä, että iso tenttialue jaetaan porukalla osiin ja kukin tekee omasta osuudestaan muille muistiinpanot. Tällä saa paitsi vaihtelua yksinäiseen puurtamiseen, myös vähän helpotusta opintojen työmäärään.

Huolehdi jaksamisestasi
Tämä voi olla neuvona aika itsestäänselvä ja kulunut, mutta tämän kohdan tärkeyttä ei voi mielestäni korostaa liikaa. Opiskelu on tärkeää, mutta oma jaksaminen, terveys ja mielenterveys ovat silti tärkeämpiä. Eli muista pitää taukoja. Käy ulkona kävelemässä. Syö säännöllisesti. Varaa riittävästi aikaa unelle. Rentoudu. Tee asioita, joista nautit. 

Ja sanotaan nyt vielä loppuun, että näistä vinkeistä huolimatta ratkaisuna ei ole mielestäni pelkkä vastuun sysääminen opiskelijoille. Tilanne vaatii toimenpiteitä oppilaitoksilta ja muilta tahoilta, jotta opintojen liian hitaan etenemisen takia ei esimerkiksi nyt peruttaisi opintotukia. Ainakin etenemistahdin vähimmäisrajaa on syytä laskea, koska opiskelu on itsenäisesti toteutettuna oikeasti työläämpää. Koulujen olisi myös tärkeää tarjota opiskelijoille erilaisia kanavia pysyä yhteydessä toisiinsa ja tarjota vertaistukea myös silloin, kun lähiopetus ei ole mahdollista. Esimerkiksi itse suoritin loppuvuodesta yhden verkkokurssin, jossa oli säännöllisiä videotapaamisia ja siihen kuului ryhmätyön tekeminen pienryhmissä Zoomin välityksellä. Ja oli muuten tosi virkistävää vaihtelua päästä oikeasti juttelemaan kanssaopiskelijoiden kanssa! Toivotaan siis, että etäopiskelun käytännötkin tästä vielä kehittyvät, ja että korkeakouluissakin päästäisiin syksyllä palaamaan taas lähiopetukseen!

Täydellinen vapaapäivä?

 Blogini on viime aikoina keskittynyt aika paljon raha-asioiden käsittelyyn, ehkä koska seuraan itse niin paljon talouteen, säästämiseen ja velkojen maksamiseen liittyviä blogeja! Loin hiljattain blogit.fi-sivustolle tilin ja pohdin siellä, mihin kategoriaan oma blogini kuuluu. Periaatteessa tämä voisi olla kai luokiteltavissa lifestyle-blogiksi, koska kirjoittelen elämän haltuunotosta tavoitteiden asettamisen ja seuraamisen avulla. Toisaalta terveys-osio liippaa myös läheltä, etenkin liikunnallisuus ja muiden terveellisempien elämäntapojen tavoittelu. Päädyin kuitenkin tuohon kategorioista epämääräisimpään, "muut", koska muutkin raha-asioita käsittelevät blogit ovat siellä. Katsotaan pysynkö tuossa kategoriassa vai lipsunko ajan myötä lifestyle-blogin puolelle, kuten ehkä tämän kerran aihealueessani. :)

Tällä kertaa kirjoittelen siitä, mikä tekee vapaapäivästä hyvän ja onnistuneen. Kirjoittelin syksyllä "The Science of Well-Being" -kurssista, jonka olen itsekin suorittanut. Yhtenä kurssin kantavana teemana on, ettemme aina ole kovin hyviä arvioimaan, mitä oikeasti haluamme ja mikä tekee meidät onnelliseksi. Esimerkkinä, kumpi näistä tavoista viettää vapaapäivää kuulostaa sinusta houkuttelevammalta? Aamulla lenkille, sen jälkeen siivoilua, ruoanlaittoa ja ikkunoiden peseminen. Vai koko päivä ilman mitään velvollisuuksia - sängyssä makoillen, rentoutuen, leffaa tai tv-sarjaa katsellen ja herkkuja napostellen. Itse ainakin mukavuudenhaluisena ihmisenä kokisin suurta houkutusta jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Mutta toisaalta, olo lenkillä käymisen tai asunnon siistimisen jälkeen on yleensä tyytyväinen ja aikaansaanut! Ja ehkä kaikki ovat joskus kokeneet sen olon, kun on maannut melkein koko päivän sängyllä tai sohvalla maratoonaten leffoja tai tv-sarjoja ja syönyt siinä ohella ehkä muutaman karkin tai sipsin liikaa...

Koko sarjakuva
https://sarahcandersen.com/

Yleensä ihminen on onnellinen, kun tekeminen tai tehtävän haastavuus vastaa hyvin omia taitoja. Jos tehtävä koetaan itselle liian vaikeaksi (tai käytössä oleva aika riittämättömäksi), olo on yleensä ahdistunut ja stressaantunut. Jos tehtävä koetaan liian helpoksi tai se ei vaadi juurikaan ajatustyötä, olo on yleensä apaattinen ja tylsistynyt. Ja jos taas löydetään täydellinen tasapaino omien taitojen ja tehtävän haastavuuden välillä, voidaan päästä flow-tilaan, jossa keskitymme täydellisesti jonkin asian tekemiseen ja uppoudumme tehtävän ratkomiseen. Silti jos saamme vapaasti valita, mitä teemme, valitsemme kovin usein asian, joka rasittaa aivojamme mahdollisimman vähän, eikä haasta meitä ponnistelemaan. Löhöämme tv:n tai Netflixin ääressä tuntikausia. Skrollaamme läpi Instagramin, Facebookin, Twitterin tms. loputtomia fiidejä. Napostelemme liikaa herkkuja tajuamatta lopettaa ajoissa.

Itse huomaan usein esim. opiskeluvelvollisuuksien keskellä toivovani, että olisi vapaapäivä ja voisi tehdä mitä itse huvittaa. Vetkuttelen kurssikirjojen tai kirjoitustehtävän avaamista, mutta kun lopulta saan itseni aloittamaan, huomaan välillä uppoutuvani tehtävän pariin moneksi tunniksi. Ja toisaalta sitten jos sellainen vapaapäivä tulee, jolloin ei ole mitään menoja, kiireitä tai velvollisuuksia, voikin olla ihmeen vaikea keksiä, mitä oikeasti haluaa tehdä. Ja lopulta onkin ehkä vähän pettynyt fiilis siihen, jos päivä on mennyt vain sluibaillessa eikä ole saanut oikeastaan mitään aikaan. Siksi pidän yleensä myös vapaapäivinä jonkinlaista "to-do"-listaa, että joka päivälle tulisi tehtyä edes jotain hyödyllistä tai rakentavaa.

Oma vapaapäiväni on tänään mennyt aika kivasti - olen käynyt lenkillä, siivoillut vähän, laittanut ruokaa sekä pessyt ikkunat ja peilit. Toki olen myös päivän aikana mm. jutellut kaverin kanssa videopuhelun ja katsellut kumppanin kanssa muutaman jakson yhtä tv-sarjaa Netflixistä. Sopiva tasapaino niitä ns. ikäviä velvollisuuksia, joista tulee kuitenkin lopulta hyvä fiilis, ja sitten niitä kivoja ja rentouttavia juttuja. Toivottavasti tekin löydätte vapaapäiviinne (ja mahdolliseen talvilomaan) sopivan tasapainon palauttavaa rentoutumista ja nollaamista sekä aikaansaamista ja itsensä haastamista myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle!

Oma varallisuuteni

 Edellisessä kirjoituksessani kävin läpi viime vuoden tuloja ja menoja. Tällä kertaa raotan ovea omiin raha-asioihini vielä tarkemmin esittelemällä oman varallisuuteni kehitystä edellisen 11 vuoden aikana. Aloin pitämään kirjaa omista tuloista ja menoista v. 2009 lopulla muutettuani omaan kotiin, joten pystyn aika hyvin arvioimaan, miten varallisuus on tämän jälkeen kehittynyt. Lisäksi olen vuodesta 2015 lähtien tehnyt satunnaisesti varallisuuslaskelmia. Varallisuuteen lasken eri tileilläni olevat rahat ja käteisen sekä aloitettuani sijoittamisen vuonna 2018 myös Nordnetin sijoitussalkun arvon. Lainaa en ole joutunut ottamaan missään vaiheessa, enkä omista asuntoa, joten muuta mainittavaa omaisuutta minulla ei ole.

Alla olevassa kaaviossa on kuvattu varallisuuteni kehittyminen tammikuusta 2010 tammikuuhun 2021. Olen pyrkinyt kirjanpidon ja varallisuuslaskelmien pohjalta tekemään mahdollisimman tarkat arviot varallisuuteni kokonaissummasta puolen vuoden välein (tammikuun ja heinäkuun alussa). Heittoa saattaa siis olla jonkin verran, esimerkiksi v. 2010-2013 sain palkkani takautuvasti seuraavassa kuussa, mutta kirjanpitoon merkitsin palkan aina työntekokuukaudelle. Kuvaajasta näkee kuitenkin varallisuuteni yleisen kehityskulun.

Vuoden 2010 alussa minulla oli noin 44 000 €:n varallisuus. Tätä edeltäviltä vuosilta en ole pitänyt juurikaan kirjaa raha-asioistani, mutta olin kuitenkin 2,5 vuotta kaupan kassalla töissä asuessani vielä vanhempien luona. Tuolloin varallisuuteni siis kehittyi varmaan ihan hyvää tahtia, koska vanhemmilla asuessa menoja ei juurikaan ollut, eli lähes kaiken pystyi laittamaan säästöön. Lisäksi olin pystynyt jo lapsena ja nuorena laittamaan säästöön esimerkiksi vanhemmilta ja sukulaisilta saatuja lahjarahoja sekä kotitöistä ja lapsenvahtikeikoista tienaamiani rahoja.

Vuosien 2010-2013 aikana varallisuuteni kehittyi hitaasti mutta kehittyi kuitenkin, kun tein opintojen ohella edelleen töitä myyjänä. Vuosina 2014 ja 2015 tuli pientä takapakkia, kun tein gradua ja olin kumpanakin vuonna vain muutaman kuukauden töissä. Vuonna 2016 käyrä lähteekin ihan kunnon nousuun, kun pääsin valmistumisen jälkeen oman alan töihin ja palkkaa alkoi tulla nettona n. 2 400 € / kk. Vuosien 2018-2019 aikana olin osittain opintovapaalla, mutta aikuiskoulutustuen turvin pystyin silti kasvattamaan varallisuuttani. Maaginen 100 000 €:n raja minulla meni rikki elokuussa 2019! Käyrä on jatkanut kasvuaan myös vuonna 2020, vaikka palkkatuloni ovat olleet maaliskuun 2020 jälkeen pyöreä nolla. Kuitenkin esimerkiksi sijoitussalkkuni on maaliskuun jälkeen noussut ennätysvauhtia, joten se on kompensoinut pieniä tulojani.

Tällä hetkellä varallisuuteni jakautuu seuraavasti:
Käteinen: 104 €
Käyttötili: 473 €
ASP-tili: 33 408 €
Nordnet-salkku: 30 652 €
Bank Norwegian: 53 449 €
Yht. 118 086 €

Bank Norwegianin säästötililtä voisi kyllä siirrellä taas jossain vaiheessa lisää rahaa Nordnetiin, ja ASP-tilille lähtee huhtikuussa kolme tonnia lisää parempien korkojen perässä. Joka tapauksessa olen näihin lukemiin tyytyväinen ja toivon, että varallisuuteni ei ihan hirveästi notkahda tänäkään vuonna. Yhtenä vuoden tavoitteena onkin, että varallisuus olisi vuoden lopullakin vähintään 110 000 €!

Viime vuoden menot 9 621 euroa!

 Sain tehtyä yhteenvedon vuoden 2020 kaikista menoista ja tuloista. Ja päällimmäisenä vuodesta jäi käteen nämä havainnot: Menoni olivat pienimmät kuin minään 10 aiempana vuotena, alle kymppitonnin! Ja vaikka olin vuoden aikana palkkatyössä vain kaksi kuukautta, jäin vuodesta kokonaisuutena lähes 5000 euroa plussan puolelle. En olisi osannut arvata tätä alkuvuodesta, mutta olen tästä kyllä oikein tyytyväinen.

Viime vuosi oli taloudellisesti hyvin erikoinen, eikä koronalla edes ollut omalla kohdallani tämän kanssa juurikaan tekemistä. Irtisanouduin alkuvuodesta töistä voidakseni muuttaa kumppanin kanssa tämän töiden perässä muualle. Tiesin, etten voisi tehdä uudessa asuinpaikassa oman alan töitä, mutta päätin keskittyä opiskeluun avoimen yliopiston kautta (samalla saisin töistä vähän kaipaamaani taukoa). Olen myös erilaisten sosiaalietuuksien keskellä väliinputoaja. Olen opiskelija, mutta minulla ei ole oikeutta opintotukeen eikä aikuiskoulutustukeen. Olen työtön, mutta en tällä hetkellä työnhakija. Avopuolison tulojen takia en ole myöskään oikeutettu asumistukeen tai toimeentulotukeen. Siksi osa viime vuodesta meni ihan nollatuloilla - ja sama on edessä myös tänä vuonna.

Osasin toki varautuakin tähän, että tuloni olisivat vuonna 2020 aika olemattomat. Se tuli kuitenkin iloisena yllätyksenä, että jäin kuin jäinkin plussan puolelle. Miten tämä sitten onnistui? Ensinnäkin, vaikka olin töissä vain kaksi kuukautta, palkkatuloja kertyi silti lähes neljän kuukauden edestä, verojen jälkeen noin kymppitonni. Sain 2 kk työssäoloajan lisäksi rahana kaikki kertyneet lomapäivät ja lomarahat, plus alkuvuoteen osuneen tulospalkkion, joten normaalin kahden kuukauden palkan sijaan minulle kertyikin palkkatuloja kaksinkertainen määrä. Toisekseen, vedin veronpalautuksissa henkilökohtaisen ennätykseni, vähän päälle 1 600 euroa. Toki tämä liittyy vuoden 2019 tuloihin, mutta koska summa tuli tietoon ja maksuun vasta vuoden 2020 puolella, lasken tämän sen vuoden tuloihin. Lisäksi muita tuloja kertyi mm. pankkien koroista, lahjarahoista, vanhan kämpän takuuvuokrasta ja tavaroiden myynnistä tori.fi:ssä.

Nettoa jäi huomattavasti viime vuosia vähemmän, mutta jotain kuitenkin!

Isoja tuloja tärkeämpiä ovat kuitenkin ehdottomasti pienet menot! En ole itse ollut ikinä hyvätuloinen, vaan parhaimmillaankin keskituloinen ja viime vuoden tulojen perusteella jälleen pienituloinen. Eli säästöön kertyneet rahat johtuvat minun tapauksessani ennen kaikkea pienistä menoista. Viime vuonna sain menot tiputettua noin 800 euroon kuussa, mikä on myös henkilökohtainen ennätykseni. Rahaa kului paljon normaalia vähemmän esimerkiksi ravintoloihin, vaatteisiin (ostin vuoden aikana yhdet farkut, rintsikat ja topin, en muuta) ja viihteeseen (yhdet nappikuulokkeet).

Asumiskulut ovat tietenkin iso osa menoja ja olivat koko vuoden menoistani n. 52 %. Vuoden ensimmäiset kuukaudet maksoin yksin lähes 900 euron asumismenoja, kun meillä tuli muuton takia kumppanin kanssa eteen parin kuukauden vaihe kaukosuhteessa eläen. Kuitenkin muutettuani lopulta kumppanin perässä sain kiinteät asumismenot (vuokra, sähkö, vesi, netti, kotivakuutus) tippumaan n. 300 euroon kuussa. Tässä täytyy kyllä myöntää, että maksan itse asumismenoista tällä hetkellä vain kolmasosan ja kumppani loput, koska muutimme hänen töidensä perässä ja itsellä niitä palkkatuloja ei tosiaan tällä hetkellä ole. Ruokakulut ja kodin tarvikkeisiin menevät rahat jaetaan kuitenkin tasan. Tämä on kyllä vaatinut pientä mielensisäistä kamppailua - en halua elää kumppanin siivellä, mutta toisaalta en halua syödä kaikkia säästöjäni sen takia, että laitoin parisuhteen uran edelle. Tästä aiheesta kirjoittelenkin varmasti myöhemmin lisää.

Tänä vuonna palkkatulot ovat varmasti vielä pienemmät, ellen nyt yhtäkkiä keksi opintojen ohelle jotain tienestiä... Veronpalautuksia ja pankkien korkoja pitäisi toki tulla tällekin vuodelle. Jatkan kuitenkin säästeliästä elämää parhaani mukaan, jotta varallisuuteni ei kokisi tämänkään vuoden aikana kovia kolauksia!