Olen kirjoitellut aiemminkin lenkkeilystä ja siitä, miten lenkille lähteminen voi joskus olla niin vaikeaa (ja miten aloittamisen vaikeuden voi yrittää selättää). Ja siis nyt kun olemme marraskuussa, niin jokainen näkee ikkunasta ulos katsomalla, ettei lenkille lähteminen aina välttämättä houkuta. Mutta kirjoittelen tällä kertaa tämän liikuntalajin hyvistä puolista samaan tyyliin kuin kirjoittelin aiemmin joogasta ja tarkoituksena on kirjoitella muistakin lajeista "liikunnan iloa" -tunnisteella.
Olen harrastanut lenkkeilyä enemmän tai vähemmän jo varmaan 20 vuotta ja esimerkiksi lukioaikaan se oli välillä ainut säännöllinen liikuntaharrastukseni. Välillä lenkkeily on jäänyt taka-alalle, kun olen keskittynyt muihin harrastuksiin, mutta silti käyn nykyäänkin ainakin kerran kuukaudessa lenkillä, välillä parikin kertaa. Lenkkeilyn ehdoton plussa on, että sitä voi harrastaa käytännössä missä ja milloin vain. Vaikkahan asuisi Mannerheimintien varressa, niin ei tarvitse kovin pitkään kävellä, kun löytää itsensä jo jostain puistosta tai Töölönlahden rannan ihanista maisemista. Vaikka olen aina asunut hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella, silti aika läheltä on löytynyt myös kivoja ulkoilureittejä metsän lomassa.
Itse en ole oikein ikinä osannut ottaa tavaksi lähteä itsekseni ihan vaan kävelylenkille, joten juoksulenkille lähteminen tuntuu luontevammalta tavalta ulkoilla - vaikka toki usein pysähdyn jossain vaiheessa lenkkiä hetkeksi kävelemäänkin. Mutta siis kaikenlainen ulkoiluhan on tosi hyväksi, kun saa olla raittiissa ilmassa (ja auringossa, jos ajoittaa lenkkinsä vapaapäiville / valoisaan aikaan ja on oikein onnekas!). Etenkin metsässä ja luonnon keskellä olemisessa on jo itsessään paljon hyviä vaikutuksia, itse liikunnan terveyshyötyjen lisäksi. Jonain vuonna olen innostunut pitämään listaa lenkillä näkemistäni eläimistä ja valkohäntäpeura on jäänyt mieleen hauskimpana bongauksena! Kovin usein minulla ei ole kännykkää lenkillä mukana mutta kyllä luonto osaa olla kaunis - jopa näin loppusyksystä. Esimerkiksi allaoleva usvainen maisema on otettu lenkkipolun varrelta lokakuun lopulla.
Nyt elinkustannusten noustessa moni joutuu kiristämään kukkaron nyörejä ja syksyisin koronatartunnatkin tuppaavat lähtemään nousuun, joten kysyntää olisi varmasti edullisille ja koronaturvallisille liikuntaharrastuksille. Ja kuinka ollakaan, lenkkeily sopii erinomaisesti kumpaankin kriteeriin! Käytännössä lenkkeilyyn ei tarvitse muuta kuin lenkkarit tai tukevat ja hyvin jalassa pysyvät ulkoilukengät (esim. kumppani käyttää yleensä samoja kenkiä niin lenkkeillessä kuin arkikäytössäkin). Talvisin pukeutuminen on vähän vaativampaa mutta nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että lenkille lähtiessä saa olla pikkuisen kylmä, koska yleensä keho pysyy kyllä lämpimänä reippaassa vauhdissa. Toki pää kannattaa suojata pipolla tai tuubihuivilla, ja sormet hanskoilla.
Yksi koukuttavimmista asioista lenkkeilyssä on ehkä se, että kertyneiden kilometrien seuraaminen on niin konkreettista. Merkitsen edelleen bujoon jokaiselta kuukaudelta kertyneet kilometrit lenkkeilyssä, pyöräilyssä ja uinnissa (vaikka uinti onkin valitettavasti jäänyt lähinnä kesäkuukausien varaan!). Ja vanhoista kalentereistakin löytyy tilastoja eri vuosina kertyineistä lenkkeilykilometreistä ja kuukausikohtaisista ennätyksistä. Itseään vastaan kilpaileminen on ihan hauskaa ja siitä voi saada lisämotivaatiota lenkkimatkojen kerryttämiseen ja kasvattamiseen. Nykyään omistan jopa älykellon, joten lenkkimatkaa, -aikaa ja -vauhtia on entistä helpompaa seurata, mutta myös Google Mapsin työkaluilla voi selvittää lenkin pituuden - jos siis pysyy kartalla, missä on käynyt! Mutta olen totenut lenkkeilyn myös ihan hyväksi tavaksi tutustua uusiin paikkoihin, kun välillä on tullut poikettua lenkkipolulta vähän eri suuntaan kuin oli tarkoitus!
Sen lisäksi, että kilometrejä voi seurata ja tilastoida omaksi ilokseen, lisämotivaatiota lenkkeilyyn saa myös osallistumalla johonkin juoksutapahtumaan! Jos lenkkeily on uusi laji, voi ottaa tavoitteeksi 5 km:n tai 10 km:n matkan. Jos kaipaa vähän erilaista juoksutapahtumaa, niin esimerkiksi Extreme Run ja Color Obstacle Rush tarjoavat juoksuun hauskaa lisäsäväystä. Ja kovempia haasteita kaipaaville on olemassa esim. Tough Viking (tämä kiinnostaisi itseäkin, vaikken vielä ole saanut aikaiseksi ilmoittautua!), sekä tietenkin puolimaratonit ja maratonit. Juoksutapahtumiin ilmoittautuminen toki maksaa tässä muuten käytännössä ilmaisessa harrastuksessa, mutta niistä saa yleensä hyvää motivaatiota, selkeän tavoitteen ja yleensä myös kivan kokemuksen!
Olen itse juossut maratonin kaksi kertaa, parhaimmillaan vähän alle viiden tunnin. Edellisestä kerrasta on nyt jo viisi vuotta, eikä seuraavaa maratonia ole tällä hetkellä suunnitteilla mutta enköhän vielä jossain vaiheessa elämääni halua sen kolmannenkin maratonin vetää. Kokemuksena maratonit ovat olleet mieleenpainuvia ja mukana kannustava yleisö tuo tapahtumaan ihan oman fiiliksensä. Eikä sitä peloteltua seinääkään ole tullut itselläni vastaan, kun on maratonia edeltävinä päivänä juonut tavallista enemmän nesteitä ja tankannut hiilareita, ja malttanut pysähtyä jokaiselle juomapisteelle juomaan. :) Ja tosiaan, maratonille ilmoittautuminen on kyllä aina lisännyt lenkkeilymotivaatiota. Jouduin itse asiassa siirtämään tuota toista maratonia vuodella eteenpäin sairastumisen takia ja ensimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olen nyt treenannut vuoden "turhaan". Mutta sitten totesin huvittuneena, että eipä liikuntaharrastus nyt kai koskaan ole turhaa. Ja pohjakunto olikin sitten jo valmiina seuraavan vuoden treenejä varten!
Mutta tosiaan, lenkkeillä voi tietysti ilman että olisi mitään kiinnostusta maratonin juoksemiseen! Ja jos juokseminen tuntuu ikävältä, niin kannattaa ehdottomasti hidastaa vauhtia ja lyhentää juoksuaskelta. On parempi tehdä rauhallinen hölkkä tai reipas kävely, josta jää hyvä mieli, kuin juosta veren maku suussa hengitys pihisten ja todeta, ettei enää koskaan. Itse olen joka tapauksessa oppinut nauttimaan siitä fiiliksestä, kun juoksu luistaa ja saa päästellä eteenpäin jonkun kivan kappaleen tahdissa tai kuunnella samalla podcasteja. Ja tähän aikaan vuodesta on ihmeen kiva fiilis, kun pääsee sieltä vähän koleasta säästä sisälle ja jälkilämpö puskee päälle. Jos siis tuntuu että sisällä on koko ajan liian kylmä, niin lenkin jälkeen ei yleensä enää tunnu siltä. ;)
