maanantai 30. tammikuuta 2023

Vuoden 2022 tavoitteiden toteutuminen

 Tätä vuotta on kulunut kohta jo ensimmäinen kuukausi mutta viime vuoden tavoitteet on vielä täällä blogissa käymättä läpi. Löin vuoden 2022 tavoitteet lukkoon viime vuoden tammikuun aikana ja otin itselleni 12 tavoitetta, joiden eteen kyllä tein töitä ja näin vaivaa pitkin vuotta. Näistä 10 onnistuikin mutta 2 vain osittain. Tässä siis vuoden 2022 tavoitteita ja miten niissä onnistuin.

1) Opintojen suorittaminen loppuun
Opinnoista puuttui pari viimeistä kurssia ja sain ne hyvissä ajoin suoritettua, kuten myös tilattua tutkintotodistukset, joten tämä toteutui helposti ja vuoden tavoitteista ensimmäisenä.

2) Vegaanipäiviä väh. 31, mukana myös yksi vegaaniviikko
Nyt olen ollut jo 2,5 vuotta syömättä lihaa, ja yritän vähitellen siirtää ruokavaliotani varsinkin maitotuotteiden käytöstä ilmastoystävällisempään suuntaan. Sain pidettyä huhtikuussa kokonaisen vegaaniviikon ja kaikkiaan vuodessa kertyi 31 päivää, jolloin en syönyt mitään eläinperäisesti valmistettua.

3) Tankotavoitteita: aysha, cupido, tankokäsiseisonta, muutama korkotunti
Tästä jouduin vähän tinkimään, koska harjoitteluun tuli viime vuonna jonkin verran katkoja, eikä aysha ja tankokässäri ihan tällä harjoittelumäärällä vielä auenneetkaan. Nämä tankoilutavoitteet toteutuivat vain puoliksi, mutta tuli ayshaa kohtikin vähän edistystä, niin ehkä tänä vuonna...!

4) Joogatavoitteita: spagaati(ssa edistyminen), pincha, kamelista siltaan
Myös joogatreeneihin tuli etenkin loppuvuodesta vähän taukoa, niin nämäkin tavoitteet onnistuivat vain osin. Spagaatissa suoritin yhden workshopin useaan kertaan ja kuukausihaasteenkin harjoitteineen, ja edistystä kyllä tapahtui - oikeastaan kaikissa näissä kolmessa liikkeessä - mutta missään ei päästy ihan maaliin asti.

5) 100 itselle uuden elokuvan katsominen
Tämä toteutui lopulta jo ihan hyvissä ajoin marraskuun alussa ja koko vuoden leffasaldoksi tuli 117 itselleni uutta elokuvaa.

6) 10 kirjan lukeminen
Tämä tavoite on ollut jo parina vuonna ja viimeksi sen toteutuminen jäi aika viime tinkaan mutta tänä vuonna sain jopa muutaman ekstrakirjankin luettua. Vuoden lopulla oli sitten kasassa 13 luettua kirjaa.

7) Blogien ylläpitäminen
Tämä toteutui myös muiden pikkuharrasteblogien osalta ja tämän blogin osalta sain juuri tavoitteena olleet 15 postausta - vähintään yksi joka kuukaudelle - tehtyä. Ajattelin tavoitteen täyttyvän helposti mutta inspiraatio oli vuoden aikana vähän hukassa, joten ylimääräisiä kirjoituksia ei tältä vuodelta kertynyt.

8) Videokollaasit kolmen eri vuoden valokuvista
Sain vanhojen kuvien digitointia ja uudempien kuvien järjestelyprojektia taas etenemään juurikin tuon kolmen vuoden verran

9) Sarjakuvan piirtämistä 12 strippiä
Teini-iässä aloitettu ikuisuusprojekti pysyi hengissä taas yhden vuoden ja strippejä kertyi yhteensä 13 eli peräti yksi ylimääräinen.

10) Saksan opiskelua: Duolingo-kurssi loppuun, Nicos Weg -sarja ja saksankielinen kirja
Toinen vuosi saksan opiskelua sujui näiden tavoitteiden parissa varsin hyvin ja sain Duolingon viimeisetkin oppitunnit "kultaiselle" tasolle - vaikka päivittyvä kurssi ja alusta aiheuttivatkin välillä päänvaivaa. Lisäksi harjoittelin kieltä Youtubessa julkaistun sarjan avulla sekä lukemalla saksankielisen (lasten)kirjan!

11) Uuden paikkakunnan bucket list
Ehdin uuden - nyt jo entisen - paikkakunnan lähistöllä näkemään ja kokemaan about sen mitä suunnittelinkin, ja seitsemästä kohdan bucket listiltä tuli suoritettua kuusi asiaa (kun tavoitteena oli ainakin viisi).

12) Tavaroiden ostamista enintään 1000 €:lla
Tästä olenkin jonkin verran kirjoitellut väliaikatietoja ja tavaroita tuli tosiaan osteltua yhteensä 876 €:lla eli tavarabudjettia jäi jäljelle 124 €, kuten vuoden viimeisenä päivänä arvelinkin. Vaikka säästöönhän tämä summa ei mene, vaan tänäkin vuonna aion seurata ja rajoittaa tavaroiden ostelua samanlaisella budjetilla.

Siinäpä viime vuoden tavoitteet, joista kuitenkin kunnioitettavat 10 toteutui, vaikka täyttä riviä ei saatukaan tällä kertaa kasaan. Ja tämä on täysin ok - muistuttelen itseäni toistuvasti siitä, että tavoitteet ovat tavoitteita, eivät ehdottomia sääntöjä tai pakollisia suoritteita. On kiva olla tavoiteltavaa mutta täytyy myös huomata ajoissa, jos jostain asiasta tulee tylsä velvollisuus.

Ja tästä pääsemmekin tämän blogin tulevaisuuteen. Kirjoitteluinto oli tosiaan viime vuonna hukassa enkä halua pakottaa itseäni kirjoittelemaan tänne säännöllisesti, jos inspiraatiota ei ole. Vaikka aluksi tämän blogin aihe tuntui itselleni tosi kiinnostavalta, itse tavoitteiden asettamisesta kirjoitin aika nopeasti sen mitä halusinkin, ja sen jälkeen en olekaan enää ihan tiennyt, mihin haluan blogia käyttää ja mihin suuntaan haluan sitä viedä. Toisaalta on ollut kiva ikuistaa jonnekin omia raha-asioitaan ja tavoitteitaan, mutta toisaalta olen ehkä alkanut stressata anonyymina pysymistä. Plus aihepiirit ovat nyt aika sekalainen yhdistelmä hyvinkin pehmeitä arvoja (mielenterveyden vaalimista, armollisuutta, onnellisuutta...) ja kuitenkin samalla raha-asioita, muun muassa sijoittamista, enkä enää tiedä miten nämä sopivat yhteen omissa arvoissani.

En nyt ihan vielä kuoppaa blogiani mutta en myöskään lupaa tälle enää mitään säännöllisiä päivityksiä. Katsotaan jospa inspiraatio taas herää, nyt kun en "pakota" itseäni kirjoittamaan vähään aikaan, vai olenko jo sanonut täällä sanottavani. Joka tapauksessa kiitos blogin pariin eksyneille, ja toivottavasti täältä on löytynyt jotain vinkkejä ja inspiraatiota paremman arjen ja elämän tavoitteluun!

Tavoittelu jatkukoon.

lauantai 31. joulukuuta 2022

Vuoden tavarabudjetista jäljellä 124 €!

 Vuosi on sen verran vähissä, että uskallan jo veikata, että tavaraostokseni jäävät tältä vuodelta 876,19 euroon! Joka tapauksessa pääsen alle tonnin, mikä olikin tavoitteeni, koska en tiedä mitä pitäisi tapahtua, etten pystyisi odottamaan jonkin tavaran ostamista 12 tuntia. Pelivaraa siis jäi kyllä, vaikka tuolla maalis-huhtikuun jälkeen tilanne näyttikin jo vähän huolestuttavalta... Ja suurin osa ostamistani tavaroista kertyi kyllä itse asiassa vuoden lopussa muuton myötä. Vuoden aikana ostamastani 47 tavarasta 20 on ostettu tammi-lokakuussa ja peräti 27 marras-joulukuussa! Kalleimmat tavaraostokset sijoittuivat silti maaliskuulle, joka yksinään lohkaisi tavarabudjetistani 454 €. Toisaalta huhtikuussa ja lokakuussa en ostanut tavaroita laisinkaan!

Tavarabudjetti kuukausittain (punainen=toteutunut)

Vuoden tavaraostosten jakautuminen (suluissa kategorian kallein ostos)
259,73 € korut ja hiuskoristeet (sormus)
224,87 € viihde-elektroniikka (puhelin)
133,98 € vaatteet (farkut)
93,11 € kodintarvikkeet ja sisustus (peili)
58,26 € lahjat
50,80 € keittiövälineet (paistinpannu)
20,90 € kauneudenhoito
17,99 € kirjat
16,55 € toimistotarvikkeet

En kokenut tavarabudjetin kanssa elämistä kovinkaan rajoittavaksi. Jonkin verran heräteostoksia toki karsiutui pois, mikä on siis vain positiivinen asia niin talouden kuin ympäristönkin kannalta. Lisäksi hyödynsin kirppareita vähän aiempaa enemmän. Löysinkin muutaman kivan vaatteen, uuteen kämppään sisustusjuttuja, ja esimerkiksi 2 eurolla uudenveroisen kirjan, jonka ostamista olin suunnitellut uutena (arviolta kolmellakympillä tai ylikin). Antamissani lahjoissa yritin suosia vuoden aikana aineettomia lahjoja tai ruokalahjoja. Yhdelle kaverille oli tarkoitus teettää iso valokuvakollaasi tai valokuvakirja, mutta päädyinkin tekemään kuvista digitaalisesti slideshow-tyylisen videon meille tärkeän kappaleen säestämänä.

Kaupoissa asioidessani olen yleensä aika vaatimaton ja haluan aina olla ns. helppo ja mukava asiakas, koska asiakaspalvelutyönä aiemmin tehneenä tätä ammattiryhmää kohtaan on kertynyt sympatiaa! Mutta silti pitää välillä muistuttaa itseään, että se että haluaa palvelua tai itselleen parhaan mahdollisen tarjouksen - vaikka siitä koituisikin työntekijälle vähän lisähommaa - ei tarkoita, että olisi huono tai hankala asiakas. Siispä pyysin korukaupassa, josko nettisivulla mainostetun alennuksen saisi myös myymälässä (saihan sen). Ja vaikka se pesualtaan tulppa maksoikin vain 3 euroa, niin koska se olikin vääränkokoinen ja siten minulle hyödytön, niin kävin palauttamassa sen ja pyysin rahoja takaisin (saihan ne).

Loppukaneettina voisi todeta, että paljon vähemmälläkin tavaralla tulisi kyllä toimeen. On kuitenkin helppo jeesustella, miten vähän tavaroita tarvitsi ostaa, kun itsellä on jo valmiiksi niin paljon kaikkea. Kumppanikin vähän kritisoi vuoden tavarabudjettiani siitä, että yhden vuoden voi toki pärjätä ostamatta hirveästi lisää tavaraa, mutta sitten seuraavana vuonna ostaa todennäköisesti sitäkin enemmän. Ihan aiheellinen huomio, ja tämähän veisi tavaran ostamattomuus -haasteelta pohjan aika tehokkaasti. Siispä ensi vuonna sama tonnin tavarabudjetti pääsee taas kehiin, niin katsotaan kuinka käy! :) Yhteisen kodin ostaminen on todennäköisesti ensi vuonna edessä, enkä luonnollisesti laske kotia itseään tavaraksi. Mahdolliset remontointitarvikkeet ja kalustehankinnat uuteen kotiin lasken tavarabudjettiin vain puoliksi (=oma osuuteni kahden hengen taloudessa), mutta noin muuten samoilla säännöillä mennään.

Hyvää uutta vuotta! Ja yrittäkää välttää huonoja uuden vuoden lupauksia! ;)

sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Ystävien saaminen aikuisena

Vitsin mukaan Jeesuksen suurin ihme oli, että hän sai vielä kolmekymppisenä 12 läheistä ystävää. Ja todella, ystävien saaminen tuntuu tapahtuvan lapsena kuin luonnostaan, kun esimerkiksi luokkakavereihin tutustuu väistämättä kouluvuosien aikana. Aikuisena uusien ystävien löytämisen eteen saa kuitenkin ihan oikeasti nähdä vaivaa, ja tuntuu jopa vähän nololta joutua etsimään ystäviä. Vaikka siis ystävien saamisen vaikeus aikuisiällä on monelle hyvinkin tuttu ilmiö.

Asuttuani viime vuosina vieraalla paikkakunnalla kaukana aiemmasta sosiaalisesta verkostani huomasin kyllä kaipaavani uusia sosiaalisia kontakteja. Mutta samalla totesin, ettei uusiin ihmisiin tutustuminen ole erityisen helppoa, etenkin jos sattuu olemaan vähän ujo ja introversioon taipuvainen. Harmittelin jopa, kun en ole erityisen uskonnollinen, koska seurakunnan kautta voisi löytyä nopeasti yhteisö, johon kiinnittyä. Vaikka asuin kumppanin kanssa tiiviisti yhdessä, niin välillä olisi kaivannut muidenkin ihmisten seuraa. Enkä kaikkiin tapahtumiin ja paikkoihin saa aina kumppania houkuteltua mukaan, joten ystävien merkitys tulee kyllä säännöllisin väliajoin selväksi.

Kumppanini sanoi joskus priorisoivansa ystävien kanssa vietettyä aikaa parisuhteen edelle. Vaikka tämä oli aluksi vähän loukkaavaa kuulla, niin onhan tämä tarkemmin ajateltuna ihan kunnioitettava periaate. Ensinnäkin vietämme joka tapauksessa enemmän aikaa yhdessä kuin hän kavereidensa kanssa, vaikka on tuntenut heidät paljon pidempään kuin minut. Ja toisekseen, seurustelukumppanin etsiminen on tavallaan paljon sosiaalisesti hyväksytympää kuin ystävien etsiminen, ja siihen on olemassa aika yleisesti tunnettuja toimintamalleja sekä kasapäin sovelluksia ja sivustoja. Seurustelukumppanin löytäminen ei toki ole aina helppoa, mutta pitkäaikaiset ystävät ovat korvaamattomia. Jos on feidannut seurustelusuhteen alkaessa kaikki ystävänsä ja suhde syystä tai toisesta kariutuu, voi jäädä yhtäkkiä aika tyhjän päälle.

Omat läheisimmät ystävät ovat löytyneet suurimmaksi osaksi opintojen kautta, peruskoulusta, lukiosta ja yliopistosta. Ja iloiseksi yllätyksekseni myös kolmekymppisenä suorittamieni vuoden opintojen kautta löytyi pieni porukka, jonka kanssa olemme nähneet opintojen päätyttyäkin! Myös töiden kautta on löytynyt joitakin ystäviä (ja aikoinaan ensimmäinen seurustelusuhde) ja parhaat hetket työpäivissä ovat varmaan niitä, kun rupattelee ja vitsailee kollegojen kanssa. Töistä puhuttaessa korostuvat usein työn kielteiset puolet ja työstressi (enkä itsekään ole tähän syytön...), mutta työpaikka voi olla todella tärkeä yhteisö sosiaalisine kontakteineen, etenkin jos työkaverien kanssa puhuu muustakin kuin työjutuista. Työkaverien näkeminen työpaikan ulkopuolellakin, esimerkiksi tyhy-päivinä tai pikkujouluissa, auttaa myös työyhteisöön kiinnittymistä.

Ylipäätään erilaiset yhteisöt ja ryhmät ovat hyviä keinoja tutustua muihin, oli sitten kyseessä yliopiston ainejärjestö tai osakunta, taloyhtiön hallitus, harrastusjoukkue, työväenopiston kurssi tai poliittinen järjestö. Uskon kyllä kuulemaani viisautta, että avain uusien ystävien saamiseen on se, että näyttäytyy järjestelmällisesti ja toistuvasti samassa paikassa. Etenkin jos saa näillä toistuvilla tapaamisilla jaettua jonkin itselleen tärkeän kiinnostuksenkohteen muiden kanssa, tämä on ystävyydelle hyvin potentiaalista maaperää.

Harrastusryhmät ja rajatun ryhmän kurssit ovat ehkä kaikkein parhaimpia muihin tutustumisen kannalta, mutta oikeastaan mikä tahansa harrastus voi auttaa löytämään samanhenkisiä ihmisiä. Vaikka harrastus tai laji itsessään ei olisi kovin sosiaalinen, voi etsiä esimerkiksi aiheeseen liittyviä FB-ryhmiä tai foorumeita, joissa tutustua muihin harrastajiin. Ja itse ainakin uskon siihen, että lähes mikä tahansa harrastus tai intohimoinen suhtautuminen johonkin asiaan tekee ihmisestä kiinnostavamman. Se myös tarjoaa lisää puheenaiheita ja mahdollisuuksia bondata muiden kanssa.

Finnish Nightmares -sarjakuvan mukaan suomalaiset karttavat kaikkia sosiaalisia kontakteja ja etenkin kohtaamisia vieraiden kanssa. Tunnistan tässäkin kyllä myös itseäni (eikös ole ihan normaalia varmistaa, ettei kukaan ole rappukäytävässä, ennen kuin itse astuu ulos asunnostaan?). Mutta silti arjen pienet juttutuokiot vieraidenkin kanssa jättävät yleensä hyvälle tuulelle. Tällä viikolla jonotin (melkein tunnin!) yhdessä asiointipisteessä mutta kohtalontoverien kanssa vitsailu piristi tuota muuten aika tylsää odotteluaikaa. Saman päivän kauppareissulla minua lyhyempi rouva pyysi apua paketin kurottamisessa ylimmältä hyllyltä ja itsellekin jäi tuosta hyvä mieli kun pystyin auttamaan ja hän oli kovin kiitollinen!

Lyhyitä arjen kohtaamisia voi itse edesauttaa ensinnäkin sillä, että poistuu säännöllisesti oman kodin rauhasta ja jättää välillä napit pois korvilta ja kännykän pois käsistä. Hymyilemällä ystävällisesti muille ja moikkaamalla naapureita tai muita puolituttuja voi avata tilaisuuden vuorovaikutukselle. Keskustelun voi itse aloittaa lyhyellä ystävällisellä kommentilla tai kysymyksellä. Mutta jos toinen ei lähde keskusteluun lainkaan mukaan, niin ei kannata yrittää väkisin, koska vastapuoli voi olla ujo tai ei yksinkertaisesti ole juuri sillä hetkellä juttutuulella. Ja vaikka itsellä olisi humalassa hyvinkin puhelias olo, niin täytyy hyväksyä se, että juuri silloin keskustelu voi olla selvänä olevalle osapuolelle vähän kiusallinen ja ikävä.

Vanhojen koulukavereiden tai tuttujen lähestyminen tunnustellen esim. somessa ("huomasin, että säkin asut nykyään ___ssa, mäkin muutin tänne hiljattain, mitäs sulle kuuluu nykyään?") voi auttaa elvyttämään vanhoja kontakteja. Yksin oleminen vieraalla paikkakunnalla voi tehdä ihmeitä sille, miten ihmiset suhtautuvat kehen tahansa tuttuun kasvoon. Yksi kaverini oli käynyt erään miehen kanssa vuodet samaa koulua mutta he tutustuivat oikeastaan vasta muutettuaan kumpikin paikkakunnalle, josta eivät tunteneet oikein ketään muita. Pian he alkoivatkin seurustella ja ovat nyt naimisissa!

Parhaimmillaan yksi uusi sosiaalinen kontakti voi poikia myös lisää kontakteja. Itse ainakin koen, että joistakin sisarusten ja kavereiden kumppaneista tai kavereiden kavereista on tullut jo omiakin kavereita. Vaikka ensimmäisillä kohtaamisilla keskustelu ei välttämättä lähtenytkään ihan täysillä lentoon, useiden tapaamisten jälkeen on vähitellen tutustunut toiseen ja löytänyt niitä yhteisiä puheenaiheita. Näin toistuvat kohtaamiset voivat vähitellen syventyä ystävyydeksi!

tiistai 15. marraskuuta 2022

Liikunnan iloa lenkkeilystä

 Olen kirjoitellut aiemminkin lenkkeilystä ja siitä, miten lenkille lähteminen voi joskus olla niin vaikeaa (ja miten aloittamisen vaikeuden voi yrittää selättää). Ja siis nyt kun olemme marraskuussa, niin jokainen näkee ikkunasta ulos katsomalla, ettei lenkille lähteminen aina välttämättä houkuta. Mutta kirjoittelen tällä kertaa tämän liikuntalajin hyvistä puolista samaan tyyliin kuin kirjoittelin aiemmin joogasta ja tarkoituksena on kirjoitella muistakin lajeista "liikunnan iloa" -tunnisteella.

Olen harrastanut lenkkeilyä enemmän tai vähemmän jo varmaan 20 vuotta ja esimerkiksi lukioaikaan se oli välillä ainut säännöllinen liikuntaharrastukseni. Välillä lenkkeily on jäänyt taka-alalle, kun olen keskittynyt muihin harrastuksiin, mutta silti käyn nykyäänkin ainakin kerran kuukaudessa lenkillä, välillä parikin kertaa. Lenkkeilyn ehdoton plussa on, että sitä voi harrastaa käytännössä missä ja milloin vain. Vaikkahan asuisi Mannerheimintien varressa, niin ei tarvitse kovin pitkään kävellä, kun löytää itsensä jo jostain puistosta tai Töölönlahden rannan ihanista maisemista. Vaikka olen aina asunut hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella, silti aika läheltä on löytynyt myös kivoja ulkoilureittejä metsän lomassa.

Itse en ole oikein ikinä osannut ottaa tavaksi lähteä itsekseni ihan vaan kävelylenkille, joten juoksulenkille lähteminen tuntuu luontevammalta tavalta ulkoilla - vaikka toki usein pysähdyn jossain vaiheessa lenkkiä hetkeksi kävelemäänkin. Mutta siis kaikenlainen ulkoiluhan on tosi hyväksi, kun saa olla raittiissa ilmassa (ja auringossa, jos ajoittaa lenkkinsä vapaapäiville / valoisaan aikaan ja on oikein onnekas!). Etenkin metsässä ja luonnon keskellä olemisessa on jo itsessään paljon hyviä vaikutuksia, itse liikunnan terveyshyötyjen lisäksi. Jonain vuonna olen innostunut pitämään listaa lenkillä näkemistäni eläimistä ja valkohäntäpeura on jäänyt mieleen hauskimpana bongauksena! Kovin usein minulla ei ole kännykkää lenkillä mukana mutta kyllä luonto osaa olla kaunis - jopa näin loppusyksystä. Esimerkiksi allaoleva usvainen maisema on otettu lenkkipolun varrelta lokakuun lopulla.

Nyt elinkustannusten noustessa moni joutuu kiristämään kukkaron nyörejä ja syksyisin koronatartunnatkin tuppaavat lähtemään nousuun, joten kysyntää olisi varmasti edullisille ja koronaturvallisille liikuntaharrastuksille. Ja kuinka ollakaan, lenkkeily sopii erinomaisesti kumpaankin kriteeriin! Käytännössä lenkkeilyyn ei tarvitse muuta kuin lenkkarit tai tukevat ja hyvin jalassa pysyvät ulkoilukengät (esim. kumppani käyttää yleensä samoja kenkiä niin lenkkeillessä kuin arkikäytössäkin). Talvisin pukeutuminen on vähän vaativampaa mutta nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että lenkille lähtiessä saa olla pikkuisen kylmä, koska yleensä keho pysyy kyllä lämpimänä reippaassa vauhdissa. Toki pää kannattaa suojata pipolla tai tuubihuivilla, ja sormet hanskoilla.

Yksi koukuttavimmista asioista lenkkeilyssä on ehkä se, että kertyneiden kilometrien seuraaminen on niin konkreettista. Merkitsen edelleen bujoon jokaiselta kuukaudelta kertyneet kilometrit lenkkeilyssä, pyöräilyssä ja uinnissa (vaikka uinti onkin valitettavasti jäänyt lähinnä kesäkuukausien varaan!). Ja vanhoista kalentereistakin löytyy tilastoja eri vuosina kertyineistä lenkkeilykilometreistä ja kuukausikohtaisista ennätyksistä. Itseään vastaan kilpaileminen on ihan hauskaa ja siitä voi saada lisämotivaatiota lenkkimatkojen kerryttämiseen ja kasvattamiseen. Nykyään omistan jopa älykellon, joten lenkkimatkaa, -aikaa ja -vauhtia on entistä helpompaa seurata, mutta myös Google Mapsin työkaluilla voi selvittää lenkin pituuden - jos siis pysyy kartalla, missä on käynyt! Mutta olen totenut lenkkeilyn myös ihan hyväksi tavaksi tutustua uusiin paikkoihin, kun välillä on tullut poikettua lenkkipolulta vähän eri suuntaan kuin oli tarkoitus!

Sen lisäksi, että kilometrejä voi seurata ja tilastoida omaksi ilokseen, lisämotivaatiota lenkkeilyyn saa myös osallistumalla johonkin juoksutapahtumaan! Jos lenkkeily on uusi laji, voi ottaa tavoitteeksi 5 km:n tai 10 km:n matkan. Jos kaipaa vähän erilaista juoksutapahtumaa, niin esimerkiksi Extreme Run ja Color Obstacle Rush tarjoavat juoksuun hauskaa lisäsäväystä. Ja kovempia haasteita kaipaaville on olemassa esim. Tough Viking (tämä kiinnostaisi itseäkin, vaikken vielä ole saanut aikaiseksi ilmoittautua!), sekä tietenkin puolimaratonit ja maratonit. Juoksutapahtumiin ilmoittautuminen toki maksaa tässä muuten käytännössä ilmaisessa harrastuksessa, mutta niistä saa yleensä hyvää motivaatiota, selkeän tavoitteen ja yleensä myös kivan kokemuksen!

Olen itse juossut maratonin kaksi kertaa, parhaimmillaan vähän alle viiden tunnin. Edellisestä kerrasta on nyt jo viisi vuotta, eikä seuraavaa maratonia ole tällä hetkellä suunnitteilla mutta enköhän vielä jossain vaiheessa elämääni halua sen kolmannenkin maratonin vetää. Kokemuksena maratonit ovat olleet mieleenpainuvia ja mukana kannustava yleisö tuo tapahtumaan ihan oman fiiliksensä. Eikä sitä peloteltua seinääkään ole tullut itselläni vastaan, kun on maratonia edeltävinä päivänä juonut tavallista enemmän nesteitä ja tankannut hiilareita, ja malttanut pysähtyä jokaiselle juomapisteelle juomaan. :) Ja tosiaan, maratonille ilmoittautuminen on kyllä aina lisännyt lenkkeilymotivaatiota. Jouduin itse asiassa siirtämään tuota toista maratonia vuodella eteenpäin sairastumisen takia ja ensimmäinen ajatus oli harmistus siitä, että olen nyt treenannut vuoden "turhaan". Mutta sitten totesin huvittuneena, että eipä liikuntaharrastus nyt kai koskaan ole turhaa. Ja pohjakunto olikin sitten jo valmiina seuraavan vuoden treenejä varten!

Mutta tosiaan, lenkkeillä voi tietysti ilman että olisi mitään kiinnostusta maratonin juoksemiseen! Ja jos juokseminen tuntuu ikävältä, niin kannattaa ehdottomasti hidastaa vauhtia ja lyhentää juoksuaskelta. On parempi tehdä rauhallinen hölkkä tai reipas kävely, josta jää hyvä mieli, kuin juosta veren maku suussa hengitys pihisten ja todeta, ettei enää koskaan. Itse olen joka tapauksessa oppinut nauttimaan siitä fiiliksestä, kun juoksu luistaa ja saa päästellä eteenpäin jonkun kivan kappaleen tahdissa tai kuunnella samalla podcasteja. Ja tähän aikaan vuodesta on ihmeen kiva fiilis, kun pääsee sieltä vähän koleasta säästä sisälle ja jälkilämpö puskee päälle. Jos siis tuntuu että sisällä on koko ajan liian kylmä, niin lenkin jälkeen ei yleensä enää tunnu siltä. ;)

lauantai 29. lokakuuta 2022

Kirjaesittely: The Power of Habit

Kirjoittelen taas yhden lukemani kirjan pohjalta. Tällä kertaa kyseessä on taloustoimittaja Charles Duhiggin kirjoittama best-seller "The Power of Habit" (2012), jonka luin englanniksi, mutta joka on julkaistu myös suomeksi nimellä "Tapojen voima".

(Kuva: CharlesDuhigg.com)

Kirja käsittelee tapoja, niiden syntymistä, muuttamista ja miten tavat vaikuttavat yksilöiden ja yritysten menestymiseen. Kirjan pohjalla on tutkimustulos siitä, että jopa 40 % asioista, joita teemme päivittäin, eivät ole päätöksiä vaan tapoja. Aivot säästävät energiaa ja kognitiivista kapasiteettia, kun meillä on olemassa valmiita toimintamalleja, joita toistamme ilman että niitä tarvitsee sen kummemmin miettiä. Tämä on kuitenkin myös syynä siihen, että toistamme ikään kuin huomaamattamme haitallisia käyttäytymismalleja: esim. herkkujen napostelu vaikka on jo kylläinen, somen avaaminen ja päättymättömän ärsykevirran selaaminen, tupakointi...

Tapojen syntyminen esitetään kirjassa ketjuna: ärsyke - toiminta - palkkio. Ärsyke voi olla tietty paikka, sosiaalinen tilanne, kellonaika, näkymä, esine, haju, ääni, mainos, henkilö jne. Ärsyke laukaisee lähes automaattisesti toiminnan tai ainakin voimakkaan mielihalun tiettyyn toimintaan. Tavat toistuvat sitä todennäköisemmin, mitä enemmän koemme saavamme sen seurauksena jonkinlaisen palkkion. Palkkio voi olla esimerkiksi mielihyvän tunne, rentoutuneisuus, muiden seura, ahdistuksen lievittyminen tai tylsyyden ehkäisy.

Kirjan mukaan tapojen muuttamisessa on ensinnäkin tärkeää tunnistaa haitallinen tapamme tai käytösmallimme, sekä tiedostaa palkkio. Jos otetaan esimerkiksi tupakointi, sen palkkio voi olla esimerkiksi rentoutuneisuuden tunne tai muiden seura. Sitten on tärkeää erottaa tapaan johtava ärsyke: Alkaako tupakkaa tehdä mieli tiettyyn kellonaikaan? Tietyssä paikassa tai seurassa? Edeltääkö tupakanhimoa yleensä jokin tapahtuma tai tunnetila? Sitten haitallinen tapa muutetaan uudeksi tavaksi, joka palvelee saman palkkion saavuttamista. Esimerkiksi tupakoinnista rentoutumista hakeva voi tupakanhimon iskiessä tehdä jotain muuta rentouttavaa: lähteä kävelylle, kuunnella musiikkia, meditoida tai hengittää hetken aikaa syvään.

Kun muokataan jotain tapaa, ärsyke ja palkkio voivat siis pysyä samoina, mutta toiminta niiden välissä muuttuu. Huonoja tapoja laukaisevia ärsykkeitä voi myös yrittää karsia: Jos makeanhimon laukaisee ruokakaapissa nähty suklaapatukka, niin ehkä suklaapatukat kannattaa säilyttää jossain muualla (esimerkiksi kaupan karkkihyllyssä). Jos pelihimo iskee usein kävellessä töistä kotiin tutun pelipaikan ohi, niin voi tietoisesti muuttaa reittiään siten, ettei koko paikkaa tarvitse nähdä. Tavat ja houkutukset syntyvät usein, kun asiat toistavat ennustettavaa kaavaa, esimerkiksi jos ruoan jälkeen syö aina jotain makeaa. Rikkomalla näitä kaavoja houkutukset ja mielihalut eivät yleensä pääse iskemään samalla tavalla, jolloin omaa toimintaa on helpompaa muuttaa.

Kirja tukee myös käsitystä siitä, ettei kannata yrittää muuttaa liikaa kerralla. Keskeisten hyvien tapojen omaksuminen saattaa kuitenkin synnyttää sivutuotteena myös muita hyviä tapoja - "habits spill over". Esimerkiksi liikuntaharrastus johtaa yleensä muihinkin terveellisiin valintoihin, ruokapäiväkirjan pitämisen on todettu johtavan yleensä myös parempaan painonhallintaan, ja omien menojen kirjaaminen parempaan taloudelliseen tilanteeseen! Eli jos haluaa pysyviä muutoksia, kannattaa keskittyä aluksi yhteen muutettavaan asiaan mieluummin kuin valtavaan yhtäkkiseen elämäntaparemonttiin. Mutta jos pystyy omaksumaan yhdenkin hyvän tavan ja siitä tulee automaattinen, sillä voi olla laajempiakin positiivisia vaikutuksia.

Kirja oli kiinnostava lukukokemus ja siinä oli käytännön vinkkien lisäksi myös ihan kiinnostavia tarinoita eri yritysten onnistumisista ja epäonnistumisista, miten mainonnassa hyödynnetään tietoa ihmisten tavoista, ja miten isot muutokset poliittisissa liikkeissä syntyvät. Välillä mentiin omaan makuuni ehkä turhankin syvälle yritysmaailmaan, mutta pääpiirteissään kirja oli hyvä ja suositeltava lukukokemus! Osa tavoista on toki monimutkaisempia kuin toiset ja esimerkiksi päihteiden käytössä on hyvä erottaa psykologisesta riippuvuudesta (johon voi vaikuttaa yllä kuvatuin keinoin) fyysinen riippuvuus, jossa voidaan tarvita alkuun tueksi esimerkiksi lääkeapua.

maanantai 26. syyskuuta 2022

Säästövinkkejä ruokakauppaan

On ollut jo pidempään tarkoitus jossain vaiheessa avata omat vinkkini siihen, miten säästää rahaa ruokakaupassa. Nyt elintarvikkeiden(kin) hintojen noustessa aihe on hyvinkin ajankohtainen. Osa vinkeistä voi olla itsestäänselviä, mutta toivottavasti löydät myös jotain uutta pohdittavaa näistä 7 kohdasta! Ja jos jotain jäi mainitsematta, olet erittäin tervetullut jättämään kommenttisi!

Tee kauppalista
Suunnittelemalla ennen kauppaan menoa, mitä ruokaa aiot tehdä ja mitä siihen tarvitset, vältyt todennäköisemmin turhilta heräteostoksilta. Ruokalistan suunnittelussa kannattaa hyödyntää kodin kaapeista jo valmiiksi löytyvät ainekset ja suosia kauden kasviksia ja juureksia. Toki silmät kannattaa pitää auki myös hyville tarjouksille, kunhan ostat sellaisia ruokia, joille sinulla on suunniteltu käyttötarkoitus ja ehdit käyttää ne ennen kuin ne menevät pilalle.

Oma kassi mukaan
Muovikasseja on ehkä turhaankin demonisoitu, koska niiden ympäristökuorma ei ole kovin kummoinen, kunhan ne päätyvät aikanaan sekajätteeseen tai muovinkeräykseen. Mutta turha rahareikä ne silti ovat, jos sellaisen ostaa jokaisella kauppareissulla! Olen itse jo reilun vuosikymmenen ajan pitänyt käytännössä aina laukussa mukana ohutta kangaskassia. Se mahtuu pieneen tilaan ja sen avulla saa paljon tavaraa kuskattua kotiin, vaikka tulisi käytyä suunnittelemattomalla kauppareissulla. Isommille ostoksille otan sitten mukaan vähän isomman muovisen kestokassin, joka on myös maksanut itsensä jo moninkertaisesti takaisin. Ja jos muovikasseja ostaa sen takia, että niitä voi käyttää roskapusseina, erilliset roskapussirullat tulevat kyllä halvemmiksi. (Eikä kellään toivottavasti kerry roskia yhtä paljon kuin mitä ruokakaupasta tuodaan tavaraa kotiin...)

Vertaa kilohintoja
Pelkkä pakkausten hintojen vertailu voi olla harhaanjohtavaa, joten etenkin ostettaessa hyvin säilyviä tuotteita tai tuotteita, joita kuluu paljon, isompi pakkaus tulee pääsääntöisesti kilohinnaltaan halvemmaksi. Esim. 500 g paketti tulee yleensä halvemmaksi kuin kaksi 250 g pakettia. Toki tässäkin on poikkeuksia, eli kannattaa aina vilkaista hyllynreunasta tuotteen kilohinta tai litrahinta. Ja jos on aiemmin suosinut jotain kalliimpaa merkkiä, voi myös kokeilla kaupan omia tuotemerkkejä, jotka ovat yleensä halvempia eivätkä oman kokemuksen mukaan yleensä sen huonompia.

Hyödynnä punalapputuotteet
Lähes kaikilla ruokakaupoilla on käytäntö, jossa viimeisen käyttöpäivän lähestyviä lihatuotteita, maitotuotteita, eineksiä yms. saa ostettua esim. -30 % normaalihinnasta. S-ryhmällä on käytössä myös ilta-ale, jossa yleensä klo 21 jälkeen punalaputetut tuotteet saa -60 % hintaan, niin tämä on jo hyvin merkittävä alennus. Lidlillä on myös välillä hävikkilaatikkoja, joista voi saada vihanneksia ja hedelmiä hyvinkin edullisesti. Näiden kanssa toki kannattaa muistaa sama kuin muutenkin ruokaostoksilla, eli miettii käyttääkö tuotteesta ainakin sen verran, että sen ostaminen oikeasti kannattaa. Mutta esim. lihan tai kalan voi hyvin myös pakastaa, jos kaikkea ei tule heti käytettyä.

Pakasta tai säilö
Pakastin on kaikkiaan oikein hyvä ystävä ruokahävikin välttämisessä, ruokakuluissa säästämisessä ja punalapputuotteiden hamstraamisessa! Omasta pakastimesta saattaa löytyä valmispakasteiden ohella mm. kesällä poimittuja mansikoita ja mustikoita, aiempia leipomuksia ja joskus kokonaisia leipäpusseja. Kun joka tapauksessa paahdan lähes aina leipäni, niin on oikeastaan sama onko leipä lämpimässä vai pakkasessa. En edes muista, koska meillä olisi viimeksi päässyt leivät homehtumaan. Sienien kohdalla on sitten tullut harrastettua pakastamisen sijaan kuivattamista ja säilömistä lasipurkeissa. Kuivattuna sienet eivät paljon tilaa vie ja liottamalla ne vedessä ennen ruuanlaittoa niistä saa maukkaan lisän esim. risottoon.

Kokeile tuorekalan ja lihan sijaan muita proteiininlähteitä
Kala ja liha ovat jo ennenkin olleet melko kalliita ja ne ovat myös niiden tuoteryhmien joukossa, joiden hinta on noussut eniten. Jos punalapputuotteitakaan ei löydy pelastamaan kauppareissua, niin kannattaa kokeilla tuorekalan sijaan esim. pakastealtaan kalavalikoimaa tai lihatuotteiden sijaan kasviperäisiä proteiineja. Pavut, linssit ja soijarouhe säilyvät paremmin ja ovat yleensä lihaa halvempia sekä terveyden kannalta parempia, joten niitä kannattaa kokeilla!

Suosi itsetehtyä kotiruokaa
Ravintolaruoka on lähes poikkeuksetta kalliimpaa kuin ruokakaupasta ostettu ruoka, ja kaupan valmisruuat ovat kalliimpia kuin raaka-aineista itse valmistettu ruoka. Vaikka jauhojen hinta onkin noussut myös nopeasti, silti itse leivottu leipä tai pulla tulee edelleen halvemmaksi kuin kaupasta valmiina ostettu. Joten jos haluaa säästää rahaa, itse kokkailu ja vaivannäkö kyllä kannattaa. Ja kun tekee kerralla suuremman annoksen, sitä voi syödä useampana päivänä (tai laittaa osan pakastimeen!), joten lieden ääressä ei tarvitse hikoilla sentään joka päivä.

perjantai 19. elokuuta 2022

Vuoden tavarabudjetista jäljellä 348 €

 Otin yhdeksi vuoden tavoitteista, että saisin ostaa vuoden 2022 aikana tavaroita enintään 1000 €:lla. Linkin takaa löytyy pohdintaa ja perusteluja siitä, minkä määrittelen tässä yhteydessä tavaroiksi, mutta käytännössä en laske mukaan kulutustavaraa, esim. hygieniatarvikkeita, vaan kaikki "pysyvät tavarat", kuten huonekalut, vaatteet ja viihde-elektroniikan sekä muille ostamani tavaralahjat.

Nyt kun vuodesta on kulunut noin 63 %, tavarabudjetistani on kulunut 65 %, tarkalleen ottaen 651,57 €! Olen siis kuluttanut vähän enemmän kuin mitä vuotta on kulunut, mutta oikeastaan nyt tilanne on mielestäni oikein hyvä, koska keväällä tavoitteen toteutuminen näytti välillä aika heikolta. Olin nimittäin ennen maaliskuun loppua polttanut tavarabudjetistani jo yli puolet, ja pelkästään maaliskuussa ostelin tavaroita 453,85 €:lla! Sen jälkeen tahti on kyllä selvästi rauhoittunut, esimerkiksi huhtikuussa en ostanut mitään tavaroita. Alla kuvaajassa näkyy, miten kuukausittainen ostelutahtini (punainen viiva) vertautuu siihen, jos olisin kuluttanut tavarabudjetin tasaisesti eri kuukausina (sininen viiva). Ja kunhan en elokuun aikana ostele enää tavaroita, olen taas vähän alle budjetin mukaisen tasaisen kulutuksen!

Tavarahankinnoista pomppaa selvästi esiin kaksi hankintaa ylitse muiden, ja näistä ensimmäinen on puhelin. Uuden kännykän ostamista suunnittelin jo alkuvuodesta, koska aiemman (5 vuotta vanhan) kännykkäni onnettoman pieni sisäinen muisti johti siihen, että jouduin jatkuvasti poistelemaan sovelluksia ja tyhjentämään välimuistia, ja sovellusten päivittäminen alkoi olla työn ja tuskan takana. En kuitenkaan ostanut puhelinta ihan kalleimmasta päästä ja löysin Samsung Galaxy A22 5G:n Gigantista 179 €:lla. Lisäksi Verkkokauppa.comista tuli ostettua puhelimeen suojakotelo (19,90 €), mutta kaikkiaan selvisin kännykän päivittämisestä pikkuisen alle 200 eurolla.

Ja vuoden kalleimpana tavarahankintana on ollut kihlasormus! Tätä en tullut edes miettineeksi vuoden alussa mutta eipä tätä nyt yllätysmenoksikaan voi kai sanoa, koska olin itse se, joka päätti lopulta kosia. :D Laitankin siksi sormuksen omaan tavarabudjettiini, koska oli oma ratkaisu tehdä tämä hankinta jo nyt, ja muutenhan tämä olisi tuntunut tavaraostorajoitusten kiertämiseltä. En hirveästi käytä koruja enkä halunnut mitään massiivista (tai superkallista...) sormusta, mutta kuitenkin halusin ostaa kivannäköisen kultasormuksen, joten piti siitä lopulta 252 € maksaa. Alkuperäinen hinta oli 315 € mutta netistä tilaamalla olisi saanut 20 % alennuksen, niin onneksi kehtasin pyytää samaa alennusta myös myymälässä! Eli jee, ollaan kihloissa eikä tavarabudjettikaan onneksi tähän uuteen askeleeseen kaatunut. ;D

Kaikki vuoden tähänastiset tavaraostokseni ovat jakautuneet seuraavasti:
252 € korut
206,89 € viihde-elektroniikka
58,26 € lahjat
48,99 € vaatteet
44,99 € sisustus (peili)
16 € kauneudenhoitotuotteet
15,99 € kirja
8,45 € toimistotarvikkeet (geelikynä ja muutama kortti)

Olen viime vuosina yrittänyt rajoittaa etenkin vaatteiden hankintaa, mutta samalla olen herännyt siihen, että tyylini on vähän muuttunut. En enää tykkää käyttää kovin kireitä paitoja, jotka tulevat kiinni kainaloihin tai korostavat jokaista pienintäkin vatsamakkaraa. Siksi en ole pystynyt ottamaan ihan täyttä stoppia vaatteiden osteluun. Tuohon alle 50 euroon on sisältynyt yksi kesäinen mekko sekä second hand -kaupoista löytämäni kolme kivaa rennompaa paitaa. Yritän siis pitää jatkossakin mielessä, että vaatekaappia voi uusia vähää kerrallaan eikä aina tarvitse silti ostaa kokonaan uutta!

Loppuvuodesta tuleekin ihan kiinnostava, koska muutan todennäköisesti loka-marraskuussa vielä yhteen väliaikaiseen vuokrakämppään mutta osa omaisuudesta ja varsinkin huonekaluista seuraa perässä vasta vuodenvaihteessa. Mutta otan tämän sitten minimalistihaasteena, koska tuntuisi aika turhalta ostaa parin kuukauden välivaiheen takia hirveästi uutta tavaraa nurkkiin pyörimään. Vaikka toki muuton myötä ilmenee kuitenkin aina niitä isompia ja pienempiä hankintatarpeita... Pidän kyllä tavarabudjetin mielessä muuton aikanakin mutta en takaa mitään. :D Katsotaan miten pitkälle tämä tonni vielä riittää!

maanantai 18. heinäkuuta 2022

Oma varallisuuteni 7/2022

 Olen pyrkinyt puolen vuoden välein avaamaan blogissani, miten varallisuuteni on kehittynyt ja miten se tällä hetkellä jakautuu. Tarkoitus oli tehdä tämä jo kuun alussa ja numerot onkin otettu 4.7. varallisuustilanteesta, vaikka postauksen tekeminen vähän venähtikin. Tässä joka tapauksessa nyt päivitetty varallisuuskuvaaja!

Varallisuuden jakautuminen:
Käteinen: 134 €
Käyttötili: 451 €
ASP-tili: 51 787 €
Nordnet-salkku: 33 647 €
Bank Norwegian: 29 640 €
Yht. 115 659 € (tilanne 1/2022: 125 807 € ja 7/2021: 124 031 €)

Kuten kuvaajasta näkee, nyt tuli se pudotus jota olin oikeastaan jo kaksi vuotta odottanut. Olen siis ollut 2020 keväästä lähtien poissa työelämästä ja opiskellut täysin ilman palkkatuloja, mutta varallisuuskäyrässäni tämä on alkanut näkymään ihme kyllä vasta vuoden 2022 aikana. Mutta siis kyllähän tuo kymppitonnin pudotus puolessa vuodessa silti vähän kirpaisee! Menoissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, vaikka alkuvuoteen osui mm. uuden puhelimen hankinta. Menoni olivat tammi-kesäkuun aikana keskimäärin 792 € / kk, kun ne vuonna 2021 olivat keskimäärin 760 € / kk. Nyt ei ole vaan tullut mitään yllärituloja kompensoimaan näitä suht tasaisia menojani, toisin kuin viime vuonna.

Osa varallisuuden pudotuksesta johtuu arvatenkin myös siitä, että pörssit ovat olleet vuoden 2022 alkupuoliskolla hyvin laskusuuntaiset ja oman Nordnet-salkkuni arvo on laskenut alkuvuodesta 14 % mikä tarkoittaa minulla noin viiden tonnin pudotusta - auts! Silti muistuttelen itseäni, että salkkuni on yhä 6 240 € plussan puolella siitä, mitä olen sinne "omaa rahaa" sijoittanut. Alimmillaan salkkuni arvo on käynyt 8.3., jolloin alkuvuoteen verrattuna oli tullut pudotusta -17,65 %. Toivotaan, että nuo jäävätkin vuoden pohjiksi, vaikka ei tilanne nyt edelleenkään varsinaisesti lupaavalta näytä... Mutta kuten olen täällä blogissa aiemminkin todennut, omista sijoituksista murehtiminen tuntuu nyt aika pieneltä asialta koko maailman mittakaavassa. (Vaikka saahan se silti ketuttaa!)

Ja vaikka vuoden alkupuoliskon lukemat ovat vähän ikävää katseltavaa, olen ihan luottavainen siihen, että puolen vuoden päästä suunta on taas jo toinen. Olen todennäköisesti syksyn aikana muuttamassa takaisin vanhoille hoodeille ja siirtymässä samalla opiskelijaelämästä ja kotirouvan elämästä takaisin työelämään. Luulisin, että edessä on vielä yksi väliaikainen vuokrakämppä ja ensi vuonna voikin sitten alkaa rauhassa etsiä ensiasuntoa! (Hah, ikään kuin tässä olisi siis yhtään mitään rauhallista. :D Mutta lähinnä ettei olisi niin tiukkaa deadlinea asunnon löytämisen suhteen eikä tarvitse yrittää tehdä asuntokauppoja pitkän välimatkan päästä...) Eli toiveikkaana olen kipuamassa tämän varallisuusnotkahduksen jälkeen taas ylös!!

maanantai 27. kesäkuuta 2022

Aliarvostettu uni

 Tämäkin blogiteksti syntyy äskettäin lukemani kirjan innoittamana. Neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walkerin kirja "Miksi nukumme - Unen voima" on laaja tietopaketti unesta ja sen rakenteesta, merkityksestä, terveysvaikutuksista ja häiriöistä. Kirja on kiinnostava vaikka välillä aika jyrkkään sävyyn kirjoitettu. Vaikka itse koen nukkuvani ihan hyvin, silti kirjan esittämät vakuuttavat todisteet univajeen seurauksista ovat aika pelottavaakin luettavaa. Eikä oma unihygieniakaan ole aina kovin mallikasta (kännykän tuijottaminen juuri ennen nukkumaanmenoa, välillä nukahtaminen valot päällä...).

(Kuva: Tammi)

Aiheista kiinnostuneille suosittelen kirjan lukemista, jossa nukkumista on käsitelty hyvin monipuolisesti, mutta lähestyn itse tässä kirjoituksessa nukkumista luettelemalla riittävän unen lukuisia etuja. Kirjan mukaan riittävä uni on mielellään noin 8 tuntia mutta vähintään 7 tuntia yössä. Tässä siis lista tuon kirjan pohjalta kokoamistani hyödyistä, jotka voi saavuttaa ihan vaan nukkumalla! Riittävän unen hyötyjä on tässä verrattu siis univajeeseen. (Ja kyse on keskiarvoista, esimerkiksi riittävästi nukkuvan riski sairastua syöpään on huomattavasti pienempi kuin liian vähän nukkuvan, mutta toki unikaan ei pelasta kaikelta, vaan tähän vaikuttavat myös muut elintavat, geenit ja elinympäristö.)

Riittävä uni...
- pidentää elinikää
- parantaa vastustuskykyä
- ehkäisee flunssaa
- parantaa rokotteiden tehoa
- suojaa dementialta
- suojaa syövältä
- suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta
- laskee sydänkohtauksen riskiä
- suojaa 2. tyypin diabetekseltä
- alentaa verenpainetta
- ylläpitää hyvää HDL-kolesterolia
- edistää ruuansulatusta
- ehkäisee liikennekuolemia
- ehkäisee muitakin tapaturmia
- parantaa suorituskykyä
- edistää rasituksesta palautumista
- ehkäisee (makeiden herkkujen) napostelua
- saa näyttämään nuoremmalta
- saa näyttämään viehättävämmältä
- ylläpitää hedelmällisyyttä (sekä miehillä että naisilla)
- parantaa työmotivaatiota
- parantaa työn tuottavuutta
- parantaa keskittymiskykyä
- parantaa muistia
- parantaa oppimista
- parantaa arvosanoja
- auttaa motoristen taitojen oppimisessa
- parantaa loogista päättelykykyä
- parantaa ongelmanratkaisutaitoja
- auttaa tekemään järkeviä valintoja
- kehittää luovuutta
- parantaa mielialaa
- parantaa tunnesäätelyä
- parantaa toisten tunteiden tunnistamista
- lievittää stressiä
- ehkäisee masennusta
- ehkäisee ahdistuneisuutta
- ehkäisee mm. psykoosin puhkeamista
- vähentää itsetuhoisia ajatuksia
- auttaa traumaattisten muistojen käsittelyssä
- ylläpitää mielenterveyttä
- ehkäisee päiväaikaista väsymystä

Viimeinen kohta tuskin yllättää ketään, ja voi olla että iso osa näistä unen hyödyistä on muutenkin jo tiedossa. Mutta jos olisi olemassa pilleri, joka lupaa nuo yllä luetellut 42 hyötyä, niin se varmaan kuulostaisi liian hyvältä ollakseen totta. Nuo hyödyt voisi kuitenkin saavuttaa ihan vain nukkumalla riittävästi. Silti unen merkitystä ja tarvetta jatkuvasti aliarvioidaan ja sivuutetaan. Työelämässäkin työntekijöiden riittävään uneen panostaminen auttaisi työn tuottavuutta aivan varmasti enemmän kuin mitkään h*lvetin kikyt...

Kirjassa annetaan tärkeimpänä vinkkinä oman nukkumisen parantamiseen säännöllisen nukkumaanmenoajan noudattaminen myös viikonloppuisin. Myöhään nukkuminen viikonloppuina tekee seuraavan viikon ajoissa nukahtamisista ja aamuherätyksistä entistä vaikeampia ja todennäköisesti pahentaa pidemmän päälle univajetta, vaikka tarkoituksena olisikin nimenomaan nukkua univelkoja pois. Mutta toivottavasti vähitellen tajuttaisiin ihan organisaatioidenkin tasolla, ettei nukkuminen ole missään nimessä ajanhukkaa tai turhaa laiskottelua vaan päinvastoin ehkä tärkein asia, mitä voimme mielellemme ja kehollemme suoda.

Toivon juuri sinulle tätä lukevalle oikein hyviä ja virkistäviä yöunia!

maanantai 30. toukokuuta 2022

Kirjaesittely: Aikaansaamisen taika

 Esittelen tällä kertaa yhden hiljattain lukemani kirjan, jonka sisältö on kuin tehty blogiani varten. Oikeastaan voisi sanoa, että jos olisin itse päätynyt joskus kirjoittamaan ei-fiktiivisen kirjan, suunnilleen tällaisen kirjan olisin varmaan halunnut kirjoittaa! Mutta nyt kun minua osaavampi ja aikaansaavampi ihminen on jo kirjoittanut tämän kirjan, voin tyytyä ohjaamaan muita lukemaan sen. ;D

(Kuva: Atena)

"Aikaansaamisen taika" on psykologi ja psykoterapeutti Satu Pihlajan kirjoittama kirja, joka antaa vinkkejä ja välineitä itsetuntemuksen, itsensä johtamisen, aikatauluttamisen ja pohjimmiltaan oman hyvinvoinnin kehittämiseen. Pihlaja argumentoi aikaansaamisen tekevän meidät pohjimmiltaan onnelliseksi ja nimeää tavoitteellisuuden aikaansaamisen tärkeimmäksi työkaluksi. Tämä on suorastaan musiikkia korvilleni, koska tällä ajatuksella tämä blogikin syntyi! Itse en myöskään miellä tavoitteellisuutta jatkuvaksi suorittamiseksi tai verenmaku suussa vääntämiseksi vaan vaivannäöksi itselle tärkeiden asioiden eteen! Kirjan mukaan tavoitteita asettavat ihmiset ovat onnellisempia kuin muut, ja jo matka tavoitteeseen voi olla itsessään tyydyttävä, vaikka tavoite ei aina toteutuisikaan.

Kirjassa on hyviä vinkkejä mm. mielikuvaharjoitteluun, toimintasuunnitelmien tekemiseen, itsesäätelyn kehittämiseen ja omien vahvuuksien tunnistamiseen, eli kannattaa hankkia kirja jostain käsiinsä, jos aihepiiri kiinnostaa! Avaan tässä postauksessa lähinnä tavoitteiden asettamiseen liittyvää lukua, koska olen itsekin kirjoitellut blogissani siitä, kuinka asettaa hyviä tavoitteita. Pihlajan kirjassa olikin paljon näitä samoja pointteja, mutta myös uusia ja vähän eriäviäkin näkemyksiä. Joten tässä vielä täydennystä hyvien tavoitteiden asettamiseen sekä näiden näkökulmien vertailua.

Kirjassa tunnistetaan neljä ominaisuutta hyvän tavoitteen taustalla. (Olen jo palauttanut kirjan ja nämä on laadittu muistiinpanojeni pohjalta eivätkä todennäköisesti ole ihan sanatarkkoja.) Hyvän tavoitteen tulisi olla...
1) lähestymistavoite eli myönteiseen muotoon asetettu
2) omien arvojen mukainen
3) itselle asetettu eli omaan toimintaan liittyvä
4) tarkka, mitattava ja aikaan sidottu

Ensimmäinen kohta oli varsinkin sellainen, jota en ollut tullut itse ajatelleeksi, mutta on ihan totta! Etenkin laihduttamisessa, herkkulakoissa ja rajoittavissa ruokavalioissa sudenkuoppana on usein se, että tavoite asetetaan kieltojen kautta ("en saa syödä suklaata!"). Mutta jos tavoite itsessään jatkuvasti muistuttaa siitä, mitä ei saa syödä, mitä ei saa tehdä, mitä ei saa olla, mitä ei saa ajatella, niin siinä asettaa itsensä ja itsekurinsa aika vaikeaan tilanteeseen, joten pysyvät muutokset eivät ole kovin todennäköisiä. Siksi ruokavalion korjaamisessa olisi parempi ankarien kieltojen sijaan asettaa tavoitteet positiiviseen muotoon, esim. "syön kasviksia jokaisella aterialla", "syön jälkiruuaksi hedelmiä tai marjoja" tai "juon riittävästi vettä".

Toinen kohta painottaa sitä, että tavoitteen pitäisi olla omien arvojen mukainen. Ja nimenomaan siis omien arvojen, eikä lähipiirin arvojen tai muutenkaan ulkoisten paineiden sanelema. Tästä kiinnostavana esimerkkinä, että vaikka yleensä ihmisille tärkeimpiä arvoja ovat esim. terveys, perhe, rakkaus ja itsensä kehittäminen, tavoitteet liittyvät silti niin monilla esim. ulkonäköön, rahaan tai maineeseen. Omia arvojaan onkin siksi hyvä tarkastella, jotta voi asettaa itselleen aidosti merkityksellisiä ja mielekkäitä tavoitteita. Esimerkiksi omalla kohdallani karkki-/herkkulakot ovat aina tupanneet olemaan vaikeita, koska niihin ei kuitenkaan lopulta löydy mitään kovin tärkeäksi koettua syytä. Kasvisruuan ja vegaaniruuan osuuden lisääminen ruokavaliossani on kuitenkin ollut paljon menestyksekkäämpää ehkä juuri sen takia, että voin perustella ruokavalion muutokset eettisillä ja ekologisilla syillä!

Kolmas ja neljäs kohta löytyvät jossain muodossa myös omasta blogitekstistäni, jonka linkkasin ylle. Kolmas kohta muistuttaa, ettei omissa tavoitteissa saa odottaa muilta liikoja, koska vain omaan toimintaan voi vaikuttaa suoraan. Tavoitteen pitäisi siksi olla sellainen, ettei se ole riippuvainen muiden toiminnasta. Neljäs kohta liittyy siihen, että konkreettisuus auttaa tavoitteen seuraamisessa. Kirjassa muistutetaan lisäksi, että jos tavoite sijoittuu yli vuoden päähän, kannattaa asettaa myös lyhyemmän aikavälin välitavoitteita, jotta tavoite konkretisoituu paremmin myös nykyhetkessä.

Siinä missä kirja vähän erosi omasta ajattelustani, oli että se kannusti asettamaan haastavia tavoitteita. Itse taas olen ajatellut, että rima kannattaa mieluummin laittaa vähän liian matalalle kuin vähän liian korkealle. Pihlajan mukaan sopivan haastava tavoite innostaa yrittämään, kun taas liian helppo tavoite ei motivoi - eikä tavoitetta tarvitsekaan aina saavuttaa 100-prosenttisesti. Sinällään tämä on aivan totta, mutta itse ajattelen, että motivaation ylläpitämiseksi, onnistumisen kokemusten saamiseksi ja lannistumisten välttämiseksi on tärkeää, että tavoitteet eivät ole liian vaikeita. Jos tavoitteen toteaa matkan varrella liian vaikeaksi, on vaarana lannistua ja jopa luovuttaa täysin tavoitteen suhteen.

Tässä ehkä itsetuntemus on olennaista: Jos on taipumusta luovuttaa tavoitteissaan ennen pitkää, kannattaa aloittaa helpommalla tavoitteella. Toisaalta jos luottaa omaan sinnikkyyteensä ja saa haasteista lisää motivaatiota ponnisteluun, voi asetettu tavoite olla myös haastavampi. Joka tapauksessa tästä kirjan tiivistyksestä olen täsmälleen samaa mieltä: "Tavoitteessa epäonnistuminen tarkoittaa yleensä vain sitä, että kyseinen tavoite saavutettiin vain osittain ja on aika asettaa uusi tavoite." Mustavalkoisesta ajattelusta harvoin on hyötyä eli olennaista on keskittyä onnistumisiin vaikka tavoite ei täysin toteutuisikaan. Samalla voi ehkä korjata vähän tavoitettaan jatkoa varten sen sijaan, että heittäisi hanskat kokonaan tiskiin.

Toivottavasti näillä eväillä syntyy jatkossa entistä parempia tavoitteita! :)