Eroon prokrastinoinnista

 Kesä näyttää olevan uhkaavasti vaihtumassa syksyyn ja lomailu on ainakin itselläni vaihtunut opiskeluun. Oma lukukauteni alkoi varsin lupaavasti, kun tein jo heinäkuun lopulla itselleni lukuaikataulun elokuun tenttiä varten. Pysyin hienosti tekemässäni aikataulussa, jossa jokaiselle arkipäivälle - ja tentin lähestyessä välillä viikonlopuillekin - oli aikataulutettu muutama tunti verkkoluentoja tai tenttikirjan läpi kahlaamista ja muistiinpanojen tekemistä. Selkeä aikataulu ja isompien suoritusten jakaminen pienempiin (luentopaketit yksittäisiin luentoihin, tenttikirja lukuihin ja alalukuihin...) auttoi siinä, ettei yhdelle päivälle tule liikaa hommia, eikä tenttiin valmistautuminen jää viime tinkaan. Näitä vinkkejä etäopiskeluun kirjoittelinkin blogiini jo aiemmin, ja lukukauden ensimmäisellä kurssilla onnistuin hyödyntämään niitä kaikkiaan aika hyvin!

 Mutta nyt. Nyt minulla on käynnistynyt kurssi, joka pitää sisällään laajan kirjallisuuskatsauksen ja raportin tekemistä. Onkin paljon vaikeampi aikatauluttaa työskentelyään, kun ei ole lukualuetta, jota jakaa selkeisiin päivätavoitteisiin, ja lopullinen deadlinekin on vasta marraskuussa, mutta ennen sitä olisi tarkoitus tehdä tai vähintäänkin aloittaa pari muutakin kurssia, joten tähän kurssiin kannattaisi panostaa jo nyt. Eikä asiaa auta se, että lähteiden etsiminen ja tieteellisten artikkelien maksumuureihin kanssa taisteleminn on mielestäni todella ärsyttävää puuhaa... Ja koska muutakin tekemistä löytyisi - siivoamista, ruuanlaittoa, liikkumista ja näköjään myös blogin päivittämistä! - niin huomaan jatkuvasti vitkuttelevani ja sysääväni opiskeluvelvollisuuksia koko ajan eteenpäin.

Kirjoitan tämän siis osittain psyykkaustekstiksi ihan itselleni, mutta toivottavasti joku toinen opiskelija tai vaikka toimistotyöntekijä saa näistä vinkeistä apua opiskelujen tai työnteon edistymiseen. Siispä tässä omat seitsemän vinkkiäni prokrastinoinnin ehkäisemiseen!

 Tähtää matalalle

Jos deadlinet eivät vielä ole paukkumassa ja yrittää päästä jossain asiassa alkuun, niin tavoitteet kannattaa pitää aluksi hyvin matalalla. On parempi pitää rimaa alhaalla ja ylittää se, kuin lannistua liian korkealla olevien tavoitteiden tai epärealististen aikataulujen edessä. Ison urakan edessä voi olla vaikea päästä alkuun, jos aivot kuormittuvat välittömästi kaikesta, mitä on vielä hoitamatta. Ensimmäinen askel voikin olla ihan vaan näiden tekemistä odottavien asioiden kirjaaminen ylös. Tai ohjeiden lukeminen huolellisesti ja tähänastisten aikaansaannosten silmäily läpi.

 Tyhjän paperin syndrooman selättäminen

Aloittaminen on todellakin hankalaa ja kirjoittamisessa ehkä enemmän kuin missään muussa. Jos yrittää aloittaa keksimällä työlle nasevan otsikon tai johdantokappaleeseen täydellisen avausvirkkeen, niin voi olla, ettei kirjoittamisessa pääse edes alkuun. Sen sijaan kannattaa kirjoittaa ihan vaan JOTAIN. Ranskalaisilla viivoilla asioita, joita olisi hyvä mainita tekstissä. Puolivalmista tekstiä, jota voi myöhemmin korjailla tai lisäillä lähdeviitteitä. Työssä ei tarvitse välttämättä edetä järjestyksessä vaan jos alkuun pääseminen tökkii, kannattaa aloittaa siitä kohdasta, mikä tuntuu helpoimmalta.

 Aloita mieluummin 'nyt' kuin 'kohta' tai 'huomenna'

Omat sudenkuopat on hyvä tunnistaa, jotta niitä voi oppia välttämään. Itse olen ainakin mestari selittelemään itselleni, että teen asian sitten seuraavaksi, tai tunnin päästä, tai huomenna. Ja vaikka on kuinka tarkoitus aloittaa opiskeleminen heti aamusta, niin aamupalan, joogan ja suihkun jälkeen pitääkin jo käydä kaupassa, sitten pitääkin jo alkaa laittaa ruokaa ja syödä. Ja syömisen ohella onkin sitten kiva katsoa jotain sarjaa jakso tai pari... Yhtäkkiä huomaankin kellon olevan kolme iltapäivällä, enkä ole vielä päässyt alkuun. Ja mieluummin kyllä tekisi hommat aamupäivästä, niin voisi loppupäivän tehdä hyvällä omallatunnolla muita juttuja. Saatan myös päättää esimerkiksi, että aloitan lukemisen tasalta. "No, nyt se onkin jo viittä yli, aloitan sitten puolelta..." Mutta ei sillä ole mitään väliä, aloittaako opiskelun tasalta tai viittä yli. Ja vaikka ei pystyisikään pysymään suunnittelemassaan aikataulussa tai tekemislistassa, se ei ole syy luovuttaa kokonaan tai julistaa, että päivä on jo pilalla, mutta "huomenna sitten!" Pienetkin askeleet auttavat ja ovat poissa seuraavan päivän urakasta.

Ylläolevassa kuvassa gradu-fail vuosien takaa. Kuva on otettu päivänä, jolloin olin päättänyt lähteä yliopistolle "heti aamusta", mutta jotenkin ihmeellisesti löysin itseni vielä lounaan jälkeen sängystä makaamasta... Mutta onneksi pääsin useimpina päivinä kuitenkin sieltä sängystä ylös, joten tulihan se gradu lopulta väkerrettyä kasaan!

 Tavoitteiden asettaminen opiskeluajan mukaan

Kirjoitustöitä voi olla hankala jakaa selkeisiin päiväkohtaisiin tavoitteisiin, joten joskus voi olla helpompaa asettaa tavoitteet opiskeluun käytetyn ajan mukaan. Esimerkiksi: "opiskelen tunnin ennen lounasta ja lounaan jälkeen yhteensä kaksi tuntia". Tämä voi olla hyödyllistä etenkin, jos tekee jotain, missä edistymistä ei voi nähdä tai mitata kovin konkreettisesti. Opiskeluun käytettyä aikaa voi kuitenkin mitata, jolloin voi kokea saaneensa jotain aikaan ja tehneensä ainakin tärkeää ajatustyötä. Tämä toki sillä oletuksella, että opiskeluun käytetty aika käytetään todella opiskeluun, eikä esimerkiksi kännykän selailuun. Itselläni käy kuitenkin usein niinkin, että huomaan lopulta jaksavani opiskella suunniteltua pidempään, kun olen päässyt vauhtiin.

 Pomodoro-menetelmä apuun

Pomodoro-tekniikka on yksi tapa rytmittää opiskelua tai työntekoa. Siinä on ajatuksena, että laitetaan ajastin (esimerkiksi kännykästä) pyörimään 25 minuutiksi ja sitten tämä aika keskitytään sovittuun hommaan. Ajastimen soitua pidetään 5 minuutin tauko, jolloin poistutaan työn äärestä, ja sitten tauon jälkeen laitetaan uusi ajastin päälle. Muutaman kierroksen jälkeen voidaan pitää myös pidempi tauko. Pomodoron 25 minuutin taustalla on ajatus siitä, että aika olisi riittävän pitkä, jotta siinä ehtii saada jotain aikaankin, mutta riittävän lyhyt, jotta keskittyminen ei yleensä pääse vielä pahasti herpaantumaan. Itsekin olen välillä kokeillut tätä opiskelun "ajastamista" ja se tuntuu kyllä toimivan ihan hyvin ainakin siinä, ettei viitsi lähteä puuhailemaan muuta, kun kello käy. Välillä tosin 25 minuuttia voi tuntua turhankin lyhyeltä, jos on päässyt hyvään flow-tilaan. :D Mutta toisaalta tämä on ihan positiivinen ongelma, ja tätä voikin varioida esimerkiksi siten, että opiskelee kerralla 45 minuuttia tai tunnin, ja pitää sitten vähän pidemmän tauon.

 Ärsyketulvan karsiminen

Pomodoro-menetelmässä oletetaan, että keskittyminen yhteen asiaan kerralla onnistuu eikä huomio karkaa jatkuvasti muualle. Nykymaailmassa joutuu kuitenkin elämään välillä aikamoisessa informaatiotulvassa, joten tästä irrottautuminen on tärkeä taito. Mitä enemmän kilpailevia ärsykkeitä on saatavilla, sitä todennäköisemmin opiskelu keskeytyy ja lykkääntyy eteenpäin. Kannattaa siksi suosiolla karsia työpisteeltä keskittymistä häiritsevät tavarat sekä sulkea ylimääräiset ohjelmat ja selaimen välilehdet. Jos puhelin ilmoittaa jatkuvasti uusista viesteistä ja sähköposteista, aivot kuormittuvat ja keskittyminen herpaantuu turhaan. Jokaiseen viestiin ei tarvitse reagoida heti, ja häiritsevien sovellusten ilmoitukset ja ponnahdusikkunat kannattaakin ottaa pois käytöstä.

 Itsensä palkitseminen

Joskus kun opiskelu oikein tökkii, olen myös sortunut lahjomaan itseäni. ;D Esimerkiksi: jos opiskelen tänään vähintään kolme tuntia, niin saan pelata illalla yhtä tietokonepeliä. Johonkin tenttiin muistan myös lukeneeni siten, että aina yhden lukukappaleen jälkeen sain katsoa yhden jakson lempi-tv-sarjaani! Tämä itsensä kanssa diilien tekeminen toki vaatii itsekuria, mutta voi tuoda opiskeluun tarvittavaa lisämotivaatiota, kun jokin palkinto häämöttää urakan päätteeksi!