Pihistelyn rajat

 Kun kuulin joskus aikoja sitten ensimmäistä kertaa sanan 'pihistely', ensimmäinen mielikuvani oli pihistäminen eli näpistely tai varastaminen. Sittemmin olen kuitenkin alkanut käyttää sanaa itsekin sen toisessa tarkoituksessa eli rahan säästämisessä tai piheydessä. Ja näillä kahdella eri merkityksellä on kyllä päällekkäisyyksiäkin ja joissain tilanteissa rahan säästäminen kaikin keinoin voi lipsua jo käytännössä varastamisen puolelle.

Itse olen pihistelyn kannattaja etenkin silloin, kun kyse on ekologisuudesta. Eli asiat käytetään loppuun, eikä heitetä pois sellaisia asioita, joille löytyy vielä käyttöä. Vaikka se shampoopullo ei montaa euroa maksa, niin minähän muuten käytän sen viimeistä pisaraa myöten. Myös ruokaostosten kanssa pyrin siihen, että ruokaa menee mahdollisimman vähän roskiin. Samasta syystä myös tyhjään kaikki pakkaukset ja purkit ihan loppuun asti, ja syön lautasen tyhjäksi ruuantähteistä ja murusista. Samoin jos ravintolasta on mahdollista ottaa annoksen loppu mukaan doggy bagissa, niin tämähän on vain hyvä tapa vähentää ruokahävikkiä! Sen sijaan jos kyse on seisovasta pöydästä, niin sen "oho en jaksanutkaan syödä tätä" sämpylän tai pullan tunkeminen laukkuun menee mielestäni jo varastamiseksi.

Kaupan kassalla aiemmin työskennelleenä on myös tullut törmättyä kaikenlaisiin tapoihin nuukailla. :D Useimmat näistä menevätkin kategoriaan, että jos vaan kehtaa, niin go for it! Jotkut fiksut lapset harrastivat esimerkiksi sitä, että jos he ostavat kolikoilla vaikka kaksi 12 sentin tikkaria, niin ne kannattaa maksaa erikseen, jolloin hinnaksi tulee 10+10 senttiä, eikä 25 senttiä. Jotkut aikuisetkin tätä tekevät ainakin siinä määrin, että jos summa pyöristyy alaspäin, niin maksetaan käteisellä, mutta ylöspäin pyöristykset voi välttää maksamalla kortilla. Kyllähän ne pienetkin säästöt lopulta summautuvat yhteen, samalla tapaa kuin pienet menotkin.

Se oli myös hyvin yleistä asiakkailta, että pullonpalautuskuitit otetaan erikseen, koska muuten pullokuitit vähentävät muiden ostosten loppusumman bonuskertymää. Eikä siinä mitään, vaikka välillä huvitti nämä kaikkein läpinäkyvimmät "AI NIIN tämä pullokuitti jäi!" juuri sillä sekunnilla, kun kuitti on lyöty ulos. (Ihan hyvin voi sanoa vaan suoraan esim. "saisiko tämän pullokuitin vielä erikseen?" Joskushan voi olla kyse siitäkin, että haluaa käteistä/kolikoita, niin ei tuossa mitään hävettävää mielestäni ole.) Itse en yleensä jaksa pyytää pullonpalautuksia erikseen, mutta usein palautan pullot/pullokuitit käydessäni K-ryhmän kaupassa, koska eipä sitä plussaa muutenkaan itselläni kerry melkein mitään. :p Tai jos käyttää useamman pullokuitin kerralla ja maksaa niillä jonkun pikkuostoksen, niin loput saa sitten käteisenä takaisin.

Ruokakauppojen punalaputetut tuotteet, joissa päiväys on menossa pian vanhaksi, ovat hyvä keino sekä kaupalle häventää ruokahävikkiä että asiakkaalle säästää rahaa, etenkin ilta-aikaan, kun niitä saa joissain paikoissa vielä suuremmalla alennuksella. Joskus vaan sitten on törmännyt tähänkin ilmiöön, että asiakkaat käyvät piilottamassa punalaputettuja tuotteita aiemmin päivällä hyllyn perälle/pohjalle, jotta ne voi illalla kaivaa itselleen. Tämä nyt meneekin jo vähän vääränlaisen pihistelyn puolelle. Ja tietenkin alelappujen siirtely tuotteisiin, joihin ne eivät kuulu, tai punnittavien tuotteiden punnitseminen tarkoituksella alakanttiin tai väärällä hinnalla, menee jo selvemmin näpistelyn puolelle, eli ei näin.

Yleensä on helpompi mieltää varastamiseksi se, että ottaa konkreettisen tavaran itselleen maksamatta siitä. Kuitenkin kun on kyse esimerkiksi striimattavista tallenteista, raja on vähän häilyvämpi. Dvd-levyjen legendaksi muodostunut piratismin vastainen kampanjavideo rinnastaa elokuvan varastamisen auton varastamiseen, mutta eipä se ihan niin suoraviivaista ole, koska waretuksesta aiheutuva taloudellinen haitta on paljon vaikeammin määriteltävissä. Toki tekijöillä on oikeus saada teoksistaan korvaus, mutta esimerkiksi Youtubessa on aika vaikeaa tietää tarkalleen, mitkä kaikki sen miljoonat videot, musiikkikappaleet ja tv-sarjan jaksot on ladattu sinne laillisesti ja kuka ne oikeasti omistaa. No, elokuvien, tv-sarjojen, musiikin ja pelien warettaminen on selvästi laitonta, mutta sitten harmaalle alueelle menevät erilaiset maksuttomat striimaussivustot, joiden laillisuudesta ei aina voi tietää tarkalleen. Tuttavan Netflix-tunnusten käyttäminenkin taitaa olla sääntöjen vastaista, mutta myönnettäköön, että tätä on tullut välillä hyödynnettyä...

Ilmaiskokeilut ovat pihistelykeino, jota itse hyödynnän aika paljonkin. Netflix taitaa olla ainut kuukausimaksullinen viihdepalvelu, joka on ollut jopa ihan maksullisesti käytössäni, mutta sen lisäksi olen käyttänyt ilmaiskokeilut mm. Viaplayhin, Elisa Viihteeseen, BookBeatiin, Yogaiaan... Näissä toki on ihan sallittua ja käyttöehtojen mukaista, että jos kokeilua ei halua jatkaa, mitään ei myöskään tarvitse maksaa. Ja varmasti kokeilut ovat kuitenkin palveluntarjoajille ihan kannattavia, koska niitä mainostetaan niin paljon. Osa käyttäjistä toteaa palvelun käteväksi ja päätyy käyttämään sitä maksullisesti, ja osa saattaa unohtaa perua palvelun ja joutuu maksamaan omasta hajamielisyydestään. Mutta ilmaiskokeilujenkin hyödyntämisessäkin voidaan lipsua huijaamisen puolelle, jos vaikka käyttää kaksi ilmaiskokeilua kahden eri maksukortin avulla.

Säästeliäs elämäntyyli ja jopa suoranainen piheys ei aina ole helppoa yhdistää siihen, että haluaa kuitenkin tukea rahallisesti arvostamiaan palveluita ja yrityksiä. Olen koettanut silti löytää ne omat tapani tukea käyttämiäni palveluita samalla kun yritän välttää turhia rahareikiä. Yhtä podcastia olen kuunnellut jo vuosia ilmaiseksi enkä ole raaskinut liittyä podcastin maksulliseen Patreon-ohjelmaan, mutta toisaalta olen ihan mielelläni tukenut samaa podcastia ostamalla heiltä muutaman maksullisen äänikirjan. Olen myös saanut LivinLeggingsin ilmaisista joogavideoista niin paljon irti kevään ja kesän aikana, että suunnittelen nyt muutaman maksullisen tuntipaketin ostamista! Ja vaikka pidänkin säästeliäisyydestä, niin hyväntekeväisyysjärjestöille annan mielelläni silloin tällöin rahaa, ja voisi laittaa kyllä jatkossa enemmänkin. Säästeliäisyyden ja anteliaisuuden ei tarvitse nimittäin olla toisiaan poissulkevia periaatteita. Jos säästää turhista asioista, joita ei oikeasti tarvitse, voi jakaa tärkeitä asioita niille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat.