Kun vapaa-ajasta tulee suorittamista

 Blogini punaisena lankana on ajatus siitä, että onnellisuus tulee yleensä itselle tärkeiden asioiden tavoittelusta. Omien tavoitteiden pohtiminen, konkretisoiminen, asettaminen, numeeriseen muotoon muuttaminen, seuraaminen ja saavuttaminen ovat niitä asioita, jotka ainakin itselle tuovat usein mielekkyyden tunteita ja parhaimmillaan onnistumisen iloa. Joudun kuitenkin aika ajoin punnitsemaan, missä määrin tavoitteellisuus on hyvä asia ja missä vaiheessa se muuttuu vaan turhaksi suorittamiseksi. Suorituskeskeisyys kalskahtaa mielestäni ikävästi korvaan, ja usein se liitetäänkin työelämään tai opiskeluun. Siinä työn tai opiskelun päämäärä nähdään vain tehokkuutena ja suorituksina, jolloin voi unohtua kiinnittää huomiota esimerkiksi työtyytyväisyyteen, opiskelun intoon tai uuden oppimisen riemuun.

Vaikka olen nyt palannut lomalta taas vähitellen opintojen pariin, niin pidin osan kesä- ja heinäkuusta opiskelusta taukoa. Sain keskittyä ihan vaan lomailuun ja vietin ison osan ajasta mökkeillen ilman sen kummempia menoja, mutta silti sitä ehti haalia mökkeilyajallekin jo kaikenlaista tekemistä: Joogaa, lenkkeilyä, pyöräilyä, uintia, suppailua, melontaa ja purjehtimista. Kirjojen lukemista ja leffojen katsomista. Mansikoiden, mustikoiden ja vadelmien poimintaa. Blogien päivittämistä. Sarjakuvan piirtämistä. Kymmeniä tunteja podcasteja. Kaikki nämä asiat ovat vieläpä sellaisia asioita, joita teen ihan mielelläni, mutta aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Välillä kuun lopussa tulee vähän stressiäkin siitä, kun en ole ehtinyt vielä tehdä kaikkea kuukaudelle suunnittelemaani, ja viimeisinä päivinä sitten yritän ruksia mahdollisimman paljon asioita pois tekemislistaltani (kuten heinäkuulle toinen päivitys tähän blogiin... :D).

Kesäloma-Mission: Impossible

Liikunnan osalta en katso olevani tavoitteellinen liikkuja/urheilija, koska en treenaa mitään kisaa, esitystä tai muuta suoritusta varten. Mutta se ei silti tarkoita, ettenkö asettaisi omalle vapaa-ajan liikkumiselleni tavoitteita! Itseäni motivoi esimerkiksi se, että kirjaan itselleni muistiin kuinka pitkään olen liikkunut tai kuinka monta kilometriä olen juossut, pyöräillyt tai uinut. Näin voi kannustaa itseään pitämään yllä liikunnallista elämäntapaa ja seurata itselle asettamiaan tavoitteita liikunta-aktiivisuudessa tai kertyneissä kilometreissä. Totesin esimerkiksi kesälomalla mökillä, että laiturin läheisen pikkuponttoonin kiertämällä kertyy suunnilleen 50 metrin uintilenkki. Innostuinkin sitten laskemaan ja merkitsemään ylös, kuinka monta sataa metriä olen uinut minäkin päivänä. Toisaalta oli hauskaa saada pienilläkin uintireissuilla kerrytettyä uintimatkaa. Mutta toisaalta - miksi mökin saunareissujen yhteydessä järveen kastautumisestakin pitää tehdä suorittamista?

Vapaa-ajan suorittamisen mittaamiseen on kehitelty kaikenlaisia aika suosittujakin työkaluja. Itse en kuitenkaan omista älykelloa, aktiivisuusranneketta tai askelmittaria, enkä tykkää pitää lenkkeillessä mukana kännykkää (arvioin juostut kilometrit jälkikäteen lähinnä netin karttapalveluiden avulla). Välillä kyllä haaveilen siitä, miten kätevää olisi saada vielä tarkempaa tietoa lenkkimatkoista, juoksunopeudesta, askelmääristä, energiankulutuksesta... Uskon näiden kyllä tuovan liikkumiseen vähän lisämotivaatiota, mutta lisääkö tämä sitten taas liikunnan suorituskeskeisyyttä? Unen määrää ja laatua arvioivat älykellot ovat myös kiinnostava idea, mutta tässä on sitten vaarana se, että jopa nukkumisesta ja palautumisesta tulee suorittamista! Ehkä voin luottaa siihen, että jos herään aamulla virkeänä ja nukahdan illalla suht helposti, niin nukkumiseni on ihan kunnossa, vaikka minulla ei olekaan esittää dataa uneni eri vaiheista.

Suoritukset ja numeeriset arvot eivät tietenkään ole ainoa tapa mitata kokemuksia ja yksilöllisten kokemusten arvottaminen on jo lähtökohtaisestikin aika hölmöä. Itselläni on jäänyt mieleen, mitä yksi soutamisesta nauttiva opiskelutoveri sanoi: kun muut kyselevät, montako kilometriä hän on soutanut, hän vastaa ettei häntä kiinnosta - hän keskittyy nauttimaan kauniista maisemista ja luonnon rauhasta! Ja vaikka itse usein mittaankin liikkumiseni kilometrejä, niin pystyn kyllä arvostamaan myös tätä vastakkaista näkökulmaa! Sitä paitsi, jos ulkoilusta ei jää käteen muuta kuin kilometrejä ja nopeusennätyksiä, niin osa ulkoilun rentouttavista vaikutuksista jää ehkä kokematta. Itse tykkään välillä lenkkeillessäni bongailla erilaisia eläin- ja lintulajeja, niin tulee keskityttyä urheiluharrastuksen ohella välillä myös ympäröivään luontoonkin.

Pohdiskelin blogissani alkuvuodesta, mistä koostuu täydellinen vapaapäivä, ja mielestäni se on jonkinlainen sekoitus rentoutumista ja palautumista mutta kuitenkin myös aikaansaamista ja itsensä haastamista. Sama pätee ehkä lomaankin. Toivottavasti myös lukijoideni kesäloma (tai kesän vapaahetket) on ollut tai tulee olemaan sopiva sekoitus ohjelmaa ja joutenoloa, ahkerointia ja rentoutumista, tekemistä ja palautumista. Ja vielä loppuun muistutus, ettei varmaan kukaan onnistu tekemään lomalla kaikkea sitä, mitä on suunnitellut. Mutta ei se mitään. Riittääpähän loppuvuodellekin jotain tavoiteltavaa! ;)