Uusien tapojen omaksuminen

 Lähes kaikki muutokset liittyvät pohjimmiltaan tapojen muokkaamiseen: yritetään päästä huonosta tavasta eroon, korvataan huono tapa paremmalla tai omaksutaan kokonaan uusi tapa. Kaikilla on varmaan elämässään jonkinlaisia rutiineja tai toistuvia tapoja, ja näiden rikkominen vaatii välillä ihan tietoista ponnistelua, samoin kuin uuden tavan lisääminen vanhojen rutiinien joukkoon. Netissä törmää välillä faktana esitettynä, että uuden tavan omaksumiseen menee noin 21 päivää. Todellisuudessa lukema on ilmeisesti lähempänä 66 päivää mutta tässäkin on todella paljon vaihtelua yksilöiden välillä.

Itse olen onnistunut luomaan viime ja tänä vuonna itselleni parikin uutta päivittäistä tapaa. Olen opiskellut pariakin eri kieltä kännykkäsovellus Duolingon kautta päivittäin jo yli vuoden ajan, ja joogaa olen harrastanut päivittäin lähes kolmen kuukauden ajan. Rupesinkin pohtimaan, miten olen onnistunut näiden tapojen omaksumisessa (mutta en joidenkin muiden tapojen, joista olen aiemmin yrittänyt saada automaattisia rutiineja...). Kirjaan siis tänne muutamia huomioitani ja ajatuksiani siitä, mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, tuleeko uudesta tavasta pysyvä.

Joillekin tapojen omaksuminen on helpompaa

Myönnettäköön heti alkuun, että meillä on kaikilla vähän yksilölliset lähtökohdat tapojen omaksumiseen. Itselläni varmaankin sinnikkyys, tunnollisuus ja ehkä myös pieni neuroottisuus auttavat pitämään kiinni uusista tavoista. :D Toisaalta esimerkiksi hajamielisyys voi vaikeuttaa sitä, että muistaa tehdä jonkun uuden jutun joka päivä. Eroja on myös elämäntilanteissa. Kotona viihtyvän yksineläjän on varmaan helpompi luoda rutiineja kuin paljon reissaavan, jatkuvasti töitä painavan tai ison lapsiperheen vanhemman. Itse olen viimeiset neljä kuukautta herännyt joka aamu samasta paikasta, viettänyt kotona noin 98 % ajasta ja ehtinyt siten helposti joogata aamulla ennen kuin alan opiskelemaan. Mutta jos päivärutiinit, elinympäristö ja ympärillä olevat ihmiset vaihtuvat, niin saakin taas ponnistella ihan uudella tavalla, että uusi tapa pysyy osana päivärutiinia.

Myös tavoissa on eroja

Erilaiset tavat eivät myöskään ole yleensä kovin vertailukelpoisia. Vai kumpikohan tapa olisi helpompaa omaksua: vesilasillisen juominen joka aamu vai lenkillä käyminen joka aamu? Lenkillä käyminen vaatii suuremman aikapanostuksen, enemmän fyysistä ponnistelua ja lisäksi se on alttiimpi ulkopuolisille tilannetekijöille (esim. huono sää tai sairastumiset). Siksi kannattaa realistisesti miettiä, kuinka paljon itsellä on aikaa ja energiaa käyttää jollekin asialle joka päivä.

Tavan aika- tai paikkasidonnaisuus auttaa

Itseäni ainakin auttaa selvästi, jos tapa on sidottu tiettyyn vuorokauden aikaan, paikkaan tai asiaan, jonka teen joka tapauksessa osana päivittäisiä rutiinejani. Esimerkiksi lääkkeet on helppo muistaa, kun otan ne aamupalan mehulasillisen yhteydessä. (Tässäkin pitää välillä tsempata, kun syökin aamupalan eri paikassa kun on tottunut!) Joogaan yleensä aika pian aamiaisen jälkeen tai jos käyn lenkillä, niin lenkin jälkeen loppuvenyttelynä. Mutta sen olen huomannut, että jonkin asian lykkääminen iltaan asti ei omalla kohdallani toimi kovin hyvin, koska olen välillä aika toivoton iltatorkku. Esimerkiksi parissa lihaskuntohaasteessa osa päivistä on jäänyt väliin, kun olen mennyt "hetkeksi" sängylle makaamaan ennen kuin ryhdyn treeniin...

Digitaaliset laitteet apuun

Kännykkäsovelluksista osataan tehdä välillä pirullisen koukuttavia, mutta niitä voi silti käyttää avuksi hyödyllisten tapojen omaksumiseen. Kun useimmat kuitenkin näpräävät puhelinta joka välissä, niin siihen voi asettaa päivittäisen muistutuksen, joka auttaa pitämään uutta tapaa yllä. Esimerkiksi Duolingoon pystyy laittamaan muistuksen haluaamaansa kellonaikaan, jos ei ole siihen mennessä pelannut. Yleensä pelaan Duolingoa jo aamulla, mutta viimeistään illalla muistuksen myötä tajuan, etten olekaan tänään vielä suorittanut yhtään "oppituntia". Puhelimen lisäksi esim. aktiivisuusrannekkeet tai muut laitteet voivat myös toimia muistuttajina.

Tavan seuraaminen ja sen visualisointi

Tietenkään en voi puhua tapojen muokkaamisesta ja omaksumisesta ilman että mainitsen bujoilua. :D Mutta 'habit trackerit' vaan toimivat! Tavan seuraaminen visuaalisesti jossain muodossa, oli sitten bujossa tai kalenterissa tai kännykkäsovelluksessa, toimii paitsi muistuttajana niin myös motivaationa tavan jatkamiseen. Ainakin itsellä on jokin outo vietti ruutujen värittämiseen tai rastin vetämiseen ruutuun, niin se toimii jo itsessään palkintona jonkin asian tekemiselle!

Palkitsevuuden löytäminen

Tavan palkitsevuuden kokemiseen tarvitaan useimmilla kuitenkin jotain muutakin kuin ruutujen värittämistä. Jotta tavasta tulee oikeasti osa päivärutiineja ja jopa automaatio, niin sen tekemisen pitää olla jollain tavalla mielekästä ja motivoivaa. Kannattaa siis miettiä, miksi tapa on itselle tärkeä ja mikä motivoi sen tekemiseen. Jos esimerkiksi aloittaa tekemään päivittäin vatsalihasliikkeitä pelkästään sen vuoksi, että haluaa pyykkilautavatsan, niin motivaatio voi sammua aika nopeasti, jos tuloksia ei synny. Ellei rasvaprosentti satu olemaan valmiiksi hyvin matala, niin valitettavasti pelkkä vatsalihasliikkeiden tekeminen ei yleensä riitä. Vatsalihasliikkeiden tekeminen on tietenkin hyvä juttu, jos haluaa kehittää lihaskuntoa tai keskivartalon voimaa erilaisia liikkeitä varten (esim. itsellä on haaveena oppia vielä joskus käsilläseisonta!). Motivaation kannalta kannattaa siis muistaa, että voit silti tulla vahvemmaksi sekä pitää huolta kehostasi ja terveydestäsi, vaikket sitä pyykkilautavatsaa saisikaan. Itse aloitin joogan lähinnä, koska halusin tulla taipuisammaksi, ja joissain liikkeissä olen kyllä huomannutkin edistystä. Kuitenkin suurempi palkitsevuus taitaa tulla siitä, kun joogatunnin jälkeen olo on yleensä hyvä ja rentoutunut!

Pari kertaa viikossakin voi riittää

Vaikka olen tässä postauksessa puhunut päivittäisten tapojen omaksumisesta, niin monen asian kohdalla ei ole ehkä realistista odottaa, että sitä jaksaisi tehdä joka päivä ainakaan kovin pitkiä aikoja. Esimerkkinä vaikka lenkillä käyminen joka päivä. Itselläni sattui päivittäinen jooga istumaan hyvin tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni ja löysin hyvän kokoelman videoita joogan harjoittamiseen kotioloissa vaihtelevien ohjelmien avulla. Kuitenkin useimmissa tapauksissa kannattaa aloittaa vähän maltillisemmilla tavoitteilla ja liikuntaharrastusten osalta pari kertaa viikossa on jo hyvä tavoite. Esimerkiksi lihasten kehittymisen kannalta on yleensä hyväkin, että välissä on myös lepopäiviä. En itsekään usko, että tulen joogaamaan joka ikinen päivä koko loppuelämäni ajan, koska elämäntilanteet ja tavoitteet muuttuvat. Mutta en myöskään aio lopettaa tätä tapaa kuin seinään, jos jossain vaiheessa toteankin, etten jaksa tai ehdi tehdä tätä enää joka päivä - pari kertaa viikossa on paljon tyhjää parempi!