Olen aiemmin kirjoitellut blogiini vinkkejä itsenäiseen opiskeluun sekä prokrastinoinnista eroon pääsemiseen, osin ihan vaan psyykkaukseksi itselleni. Silti meinasi vaan tehdä tiukkaa saada yksi laaja raportti lopulta tehtyä loppuun ja palautettua, mutta nyt tuo urakka on sentään loppuun suoritettu! Lähestyvä deadline yhdistettynä omaan tunnollisuuteen sai lopulta minuun ihan hyvin vauhtia, mutta olisi opiskelun ehkä voinut jakaa vähän tasaisemmin eri päiville... Yhden vanhan keinon kuitenkin huomasin ihan toimivaksi saada asioita aikaan, joten jaan sen tännekin.
Jos tekemistä on paljon ja on vaikeuksia saada itseään käyntiin, teen itse välillä itselleni päiväohjelman eli päiväkohtaisen aikataulun. Olen aiemminkin kirjoitellut aikatauluttamisen merkityksestä, mutta tässä tekniikassa siis aikataulutetaan vuorokauden sisällä ihan tunnista tuntiin, mitä on tarkoitus tehdä, eli tehdään ikään kuin lukujärjestys päivää varten. Itsenäisen opiskelun tekee yleensä vaikeaksi nimenomaan se, ettei mitään päiväohjelmaa ole, ja on täysin oman itsekurin varassa, koska ryhtyy opiskelemaan. Esimerkiksi yliopistossa luennoilla käyminen ennaltamäärättyinä kellonaikoina oli itselleni se helpoin osuus - vaikein osuus oli saada kotona tehtävät, projektit ja tenttiin lukemiset hoidettua ajoissa.
Harrastankin siksi välillä sitä, että aikataulutan itselleni kokonaisen "työpäivän", johon sisällytän paitsi opiskeluun varatut ajat, myös esimerkiksi kotityöt, ruokailutauot sekä väliin jotain kivaakin tekemistä, oli se sitten tv-sarjan tai leffan katsomista tai ihan vaan vapaata olemista. Erona esim. bullet journalin päiväkohtaisiin tekemislistoihin on se, ettei asioiden suoritusjärjestystä päätetä lennosta ihan vaan fiilispohjalta - koska silloin ne tylsimmät jutut jäävät usein suorittamatta. Päivään saa mahtumaan yllättävän paljonkin asiaa, kun jättää pois ne tyypilliset aikasyöpöt - kenenkään tekemislistalle tuskin päätyy esim. "kännykän selailua päämäärättömästi 2 h". Alla kuva siitä, miltä oma tekemislistani opiskelupäivälle voisi näyttää.
Päiväohjelma kannattaa tehdä mieluummin liian väljäksi kuin liian tiukaksi, jotta siinä pysyminen on mahdollista ja välttyy turhautumisilta. Välillä sitä itsekin hämmästyy, että kauppareissuun saa tosiaan kulumaan helpostikin tunnin. Toisaalta aikatauluja voi myös rukata, jos jokin asia venyy. Välillä päiväohjelmaa suorittaessa yllätyin iloisesti, kun vauhtiin päästyäni tein raporttia pidempään kuin oli aikataulun mukaan tarkoitus, eikä hyvää flow'ta toki tarvitse väkisin keskeyttää. (Ja toisina päivinä kun aikataulut menivät vähän uusiksi, sattumalta juuri ne opiskelujutut jäivät välistä tekemättä. Mutta tulipahan edes siivottua...)
Osa tämän tekniikan tehoa taitaa olla siinä, että sitä tekee silloin tällöin, koska tarkasti määriteltyjen aikataulujen noudattaminen joka päivä voi pidemmän päälle kyllästyttää. Itseopiskeluun kuuluu tietynlainen vapaus päättää, mitä tekee milloinkin, ja sitä on tietenkin ihan sallittua hyödyntää, jos homma toimii. Kannustan kuitenkin kokeilemaan tätäkin tekniikkaa edes yhtenä päivänä! Kuulen myös mielelläni kommenteissa, mitä kokemuksia itselläsi on opiskelu-/etätyöpäivän aikatauluttamisesta, tai onko tämä keino ollut käytössäsi jo muutenkin? :)
Pitää vielä loppuun kertoa vähän
koominen sattumus. Jaan täällä blogissa omia vinkkejäni arjen ja
opintojen haltuunottoon, mutta enpä ole itsekään aina tässä mikään
malliesimerkki... Panostin raporttiin ja sen viilailuun monta viikkoa,
koska kyseessä oli yksi aineopintojen laajimpia kursseja ja halusin
varmistaa aineopinnoistakin keskiarvoksi 4:n. Arvio kurssista tulikin
sitten yllättävänkin nopeasti: hyväksytty. Piti ihan käydä katsomassa
uudelleen kurssin arviointikriteerit ja siellähän se luki. "Kurssi
arvioidaan asteikolla hyväksytty - hylätty." Että joo, ehkä tuon olisi
voinut lukea ihan ajatuksellakin. No, itseä vartenhan sitä toki
opiskellaan eikä arvosanojen... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti