Olen aiemmin esitellyt täällä blogissa omaa bullet journaliani, mutta vanha bujo on tullut täyteen ja otin vuodenvaihteessa käyttöön uuden bujon. Eli se on nyt käytössä jo kolmatta kuukautta, vaikka aluksi olisi tehnyt mieli heittää koko bujo roskiin... Yritin jo kesällä kirjakaupoissa käydessäni vilkuilla, olisiko sopivia bujoja löytynyt, ja loppuvuodesta sitten ahkerammin. Kriteereinä minulla oli bujolleni, että sen pitäisi olla noin A5-kokoinen, sivut pisteytettyjä, vähintään 200-sivuinen (jotta se riittää kahdeksi vuodeksi) ja kierteillä (jotta kirja aukeaa kunnolla).
Mutta ei vaan löytynyt! Edellinen (täydellinen!) bujoni oli löytynyt Suomalaisesta kirjakaupasta sattumalta, mutta nyt kaikki löytämäni kierremuistikirjat olivat viivoitettuja tai kokonaan tyhjiä, ja ne ovat bujoilussa vähän huonoja, kun tykkään ainakin itse tehdä erilaisia taulukoita. Ja rivejä pitäisi olla 35-40, jotta kuukausinäkymään mahtuu kaikki oleellinen. Ei ole aina helppoa olla bujoilija, varsinkin jos on vähän perfektionistin vikaa... :D Jouduin lopulta tyytymään Leuchtturm1917:n 250-sivuiseen pistekirjaan (dotted notebook), hintaa 21,95 €. Värivaihtoehtoja oli useita kivoja ja päädyin viininpunaiseen. Kirja oli kivan kokoinen ja sivut oli pisteytetty (38x27 pistettä sivua kohden). Kaupassa oli myös mallikappale, jota selailemalla totesin, että vaikka tuossa ei kierteitä olekaan, niin kirja kuitenkin aukeaa ihan hyvin. Bonuksena kirjassa oli kaksi kirjanmerkkiä ja takana tasku esim. irtopapereille. Olin siis alkuun ihan tyytyväinen tuohon ostokseen!
...kunnes sitten lopulta avasin kirjan kääreestään. En tiedä, miten en ollut kaupassa tajunnut, miten ohuita nuo Leuchtturmin sivut ovat! Käytännössä siis ihan kaikki kynät näkyvät jonkin verran läpi seuraavalle sivulle - jopa puuväreistä jää painaumat toiselle puolelle. Itse täytän bujoa enimmäkseen kuulakärkikynällä, mikä ei sentään "vuoda" läpi kuten jotkut tussit, mutta silti ärsyttää, kun pahimmillaan koko edellinen aukeama näkyy sivun läpi. Ilmeisesti myös toisessa suositussa bujomerkissä, Moleskinessä, on yhtä ohuet sivut (80 gsm). Toki jos käyttäisi vaan joka toista sivua, tämä ei ehkä olisi ongelma, mutta minua tämä vaivasi aluksi tosi paljon. Kuitenkin tykkään, että bujoni näyttää kivalta, kun käytän sitä päivittäin ja aion säästää ne muistona niiden täytyttyäkin.
Alla esimerkkinä kuva tuosta läpinäkymisestä, vaikka kameran valotus tekeekin kaikesta aina vähän erinäköistä (sivut ovat todellisuudessa vähän kellertävänvalkoiset) ja sekin näyttää vaikuttavan, mistä kulmasta näyttöä katselee... Kuvassa on sitten vuoden 2022 yleisnäkymää, eli siksi viikonpäivät tai pääsiäisen ajankohta eivät täsmää tähän vuoteen!
Kamppailin pari päivää sen kanssa, haluanko ottaa tätä ollenkaan käyttöön, ja yritin vielä joulukuun viimeisinä päivinä etsiä uutta bujoa. Lopulta kuitenkin päädyin siihen, että tällä mennään. Ja siis onhan tämä nyt siis niin 'first world problem' kun olla voi! Ihan hyvin bujo on tehnyt tehtävänsä, kun on vaan hyväksynyt sen, että kaikkia tusseja siihen ei voi käyttää, ja jonkin verran kirjoitus näkyy läpi, vaikka mitä tekisi. Aluksi tuota myös tuli syynättyä tarkemmin painamalla sivuja kiinni toisiinsa, mutta tavallisessa käytössä sivut ovat yleensä vähän ilmavammin auki, niin läpinäkyminen ei ole ihan niin huomiota herättävää.
Pidän siis tätä varmaan tämän ja ensi vuodenkin. Mutta seuraavan bujon etsin kyllä hyvissä ajoin ja vähän paksummilla sivuilla. :) Ja jos jollain on vinkata hyväksi havaittua bullet journalia, niin laita ihmeessä kommenttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti