torstai 24. maaliskuuta 2022

Ajatuksia Ukrainan sodasta

 Ei ole tullut hetkeen intoa päivittää blogia, kun ympäröivä maailma kokee aikamoisia mullistuksia. Kulunut kuukausi jää valitettavasti historian kirjoihin mutta toivottavasti ollaan jo sodan loppusuoralla. Vaikka sotauutisille on ehtinyt jo jonkin verran turtua, silti tuntuu vähän merkityksettömältä kirjoittaa mistään muustakaan. Joten tässä vähän omia ajatuksiani Euroopassa käytävästä sodasta ja miten olen itse pyrkinyt helpottamaan sodan aiheuttamaa ahdistusta.

Vaikka merkit Putinin armeijan hyökkäyksestä Ukrainaan ovat olleet ilmassa jo vuodesta 2014 ja tämän vuoden helmikuun aikana koko ajan selkeämmin, silti ihan täyden sodan puhkeaminen Euroopassa tuli tietyllä tapaa shokkina. Ensimmäisinä päivinä kävin lähes jatkuvasti päivittämässä uutissivustoja ja Twitteriä, vaikka skippasinkin suosiolla varsinaiset sotavideot ihan omaa mielenterveyttä suojellakseni. Mutta vähitellen sitä heräsi siihen, ettei tämä 'doomscrolling' ole kovinkaan tervettä. Tapahtumista pysyy kyllä riittävän hyvin perillä, jos tsekkaa uutiset tai somen kerran tai kaksi päivässä. Olo on edelleen sotauutisiin hyvin ristiriitainen: totta kai asian pitää olla esillä eikä sitä saa unohtaa tai jättää ukrainalaisia oman onnensa nojaan. Mutta jatkuva uutistulvan seuraaminen sekä tämän aiheuttama ahdistus ja lamaantuminen eivät silti palvele ketään.

Sota vaikuttaa tietysti myös Suomessa. Varmasti monia ärsyttää ja huolettaa ruuan tai bensan hinnan kallistuminen, tai sodan vaikutukset pörssiin, inflaatioon ja korkoihin. Itse olen vältellyt oman sijoitussalkkuni päivittäistä seuraamista, koska en kuitenkaan suunnittele nyt rahastojen myyntiä. Toki sijoitukset dippasivat maaliskuun aikana mutta kyllä ne sieltä vähitellen myös nousevat. (Enkä ole onneksi sijoittanut rupliin tai venäläisiin yrityksiin...) Ja kaikkiaan omista sijoituksista murehtiminen tuntuu nyt aika triviaalilta ja itsekkäältä. Vaikka oma lompakko tästä vähän kärsisikin, se on joka tapauksessa pientä verrattuna siihen, että miljoonat ukrainalaiset ovat joutuneet hylkäämään kotinsa tietämättä, onko sodan joskus päättyessä enää kotia mihin palata. Eli asiat perspektiiviin!

Suomalaisia huolettaa luonnollisesti myös oman maan turvallisuus. Talvisotaa tai jatkosotaa ei ole unohdettu ja oma isoisänikin oli silloin puolustamassa Suomen itsenäisyyttä. Suomalaisilla on edelleen paljon ennakkoluuloja ja kaunaa itänaapuriamme kohtaan. On kuitenkin tärkeä erottaa, ettei Putin ole sama kuin Venäjä. Kaikenlainen ryssittely ja esimerkiksi suomenvenäläisten syrjintä pelaavat suoraan Putinin pussiin. Putin nojaa nimittäin hyvin vahvasti narratiiviin, että länsimaalaiset vihaavat venäläisiä. Ei, emme vihaa venäläisiä vaan Putinia ja hänen hallintoaan! Putinin ja Venäjän armeijan toimet voi kyllä tuomita ilman vihapuheisiin sortumista. Itsekin käytin vielä hiljattain sanaa 'ryssiä', siis merkityksessä 'mokata', 'munata'. Vaikken ole tarkoittanutkaan sanaa vihamieliseksi, niin onhan silläkin selvästi juurensa russofobiassa. Eli omana pienenä edistysaskeleena olen siirtynyt käyttämään sen tilalla sanaa 'sössiä'!

On ollut kaikkiaan karmeaa seurata, miten aggressiivisesti Venäjällä suolletaan kansalaisille propagandaa ja vaiennetaan kaikki sotaa vastustavat mielipiteet. Käytännössä jo sanan 'sota' käyttämisestä julkisesti Venäjällä voi joutua vuosiksi vankilaan. Toisaalta on kuitenkin toivoa antavaa katsoa, kuinka kaikesta tästä huolimatta niin monet urheat ihmiset ovat nousseet vastustamaan sotaa. Samalla toivoa on tuonut ukrainalaisten mieletön rohkeus ja tahto puolustaa kotimaataan. Ja Ukrainalla ei olisi voinut olla tässä tilanteessa parempaa johtajaa kuin Zelenskyi! "I need ammunition, not a ride" on sitaattina niin ikoninen, että se ansaitsi välittömästi paikkansa historian kirjoissa.

On ollut myös jollain tavalla liikuttavaa huomata, miten tämä hirvittävä tilanne on kuitenkin yhdistänyt muuta maailmaa, Eurooppaa ja myös Suomen poliittista kenttää. Yhtäkkiä Nato-jäsenyys ja energiantuotannon vihreä siirtymä alkavat näyttää houkuttelevilta niin vasemmalla kuin oikeallakin. Jos Putinin tarkoituksena oli heikentää EU:ta ja NATO:a sekä ylläpitää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, niin hän on epäonnistunut tässä surkeasti ja hyvä niin. Olen myös kiitollinen siitä, ettei Trump ole enää Yhdysvalloissa sekoilemassa ja heittämässä bensaa liekkeihin...

Mielenosoituksiin osallistuminen on tärkeä tapa osoittaa tukeaan Ukrainalle ja auttaa pitämään asiaa ihmisten mielessä. Samalla tästä voi saada itsekin sitä tarvittavaa toivoa ja optimismia, kun huomaa, miten monet ovat lopulta samalla asialla ja rauhan puolella. Jos on mahdollista, omaa ahdistusta voi kanavoida myös tekemällä jonkinlaisen lahjoituksen hyväntekeväisyyteen. Ukrainalaisten inhimilliseen hätään vastaaminen on jo itsessään tärkeä syy auttaa, mutta Ukrainan tukeminen ja Putinin armeijan pysäyttäminen on myös koko muun Euroopan etu. Suomi ei vielä ole tulilinjalla mutta voi hyvinkin olla tulevina vuosina, jos Putinia ei nyt pysäytetä.

Linktree: Apua Ukrainaan

Yllä olevaan linkkiin on koottu (en tiedä kuka, en siis minä) erilaisia hyväntekeväisyyskohteita, joiden kautta voi osoittaa tukensa Ukrainalle. Itse olen käyttänyt Punaisen Ristin katastrofirahastoa. Vaikka hyväntekeväisyysjärjestöjä kritisoidaankin siitä, että osa lahjoituksista menee hallinnollisiin kuluihin, niin joka tapauksessa vähintään 80 % menee suoraan kentälle avustustyöhön. Ja isoissa katastrofeissa, jotka saavat paljon mediahuomiota, kulut jäävät yleensä huomattavasti pienemmiksi ja paljon isompi osa lahjoituksista menee suoraan avuntarpeeseen. Eli kannustan kaikkia kynnelle kykeneviä lahjoittamaan. Lisäksi kannustan pitämään huolta omasta mielenterveydestään ja rajaamaan sotauutisten seuraamista. Toivotaan, että sota loppuu mahdollisimman pian ja että Venäjä pääsee eroon nykyisestä diktaattoristaan.

Slava Ukraini!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti